~Tää vain sattui syntymään~

Ennen jos tartuin kynään,

en saanut ikinä mitään hyvää.

Nyt mun ei tarvii muuta kuin avata portit sydämen,

niin on sanat valmiina paperille.

Koska siellä on tunnetta ja toivoa,

patoutunutta rakkautta, katkeruutta.

Siellä on onni ja onnettomuus,

siellä on ilo ja surullisuus.

Mutta en mä voi pahoin, en tietääkseni,

mä olen vain avoin itselleni.

Olen tarpeeksi nähnyt, jotta tiedän mistä kirjoitan

Ei tarvitse riimejä hakea,

ei niitä enää tarvita.

Ei pidä riimejä tuijottaa, 

sen kuin kirjoittaa, antaa mennä vaan.

Tulkinnat voi jokainen tehdä

miten parhaaksi näkee sen.

Kynä sauhuaa ja suu kiinni on,

en ole enää onneton.

Kirjoittaminen on musiikkia parempaa terapiaa,

se auttaa mua täällä jaksamaan.

Mitä sitten vaikka juonta paperille saa en,

ne hetket ovat menneen ja huomisen.

Nyt sydän sanoo kirjoita tunteistas,

koska kirjoittaa et haluu tarinaas.

On monia alkuja kertomusten,

tarinoita elämästä ihmisen.

Niistä joskus voit alkaa taas,

kun enemmän kokemusta oot saanut maailmaas.

Silloin juoni ei ole lapsellinen ja typerä,

  vaan täynnä viisautta elämän.
Mä siis vaan odotan,

on mulla vielä vuosia tulevan.

Ei mulla muuta, se vaan tuli eilen illalla kirjoitettua...