Vuosi 2014. Mistä mä aloittaisin? Tämä vuosi sisälti nimittäin niin paljon kaikkea sisälleen, että on mahdotonta muistaa kaikkea. Mitä mä koin? Mitä mä tein? Mitä mä näin? Entä opinko mitään?
Mä koin läheisen kuoleman, koin tädiksi tulon, koin loppuunmyydyn Hartwall Areenan, koin unohtumattoman kielimatkan, koin erilaisen syntymäpäivän, koin prinsessapäivän, koin stressin aallon hyökyvän ylleni. Koin pettymyksiä ja koin onnistumisia. Koin vuoden, jolloin tullaan täysi-ikäiseksi.
Mä tein parhaani koulun kanssa (tai ainakin yritin tehdä), tein unohtumattomia reissuja, tein liian vähän blogitekstejä, tein Instagramin itselleni, tein itseni naurunalaiseksi parikin kertaa, tein töitä ehkä liian vähän (kun katsoo pankkitiliä). Tein hölmöyksiä ja tein tärkeitä juttuja. Tein vuodestani juuri minunlaisen.
Näin isomummon arkun laskettavan hautaan, näin kummitytön halaavan ensimmäistä nukkeaan, näin pienen veljenpoikani ensimmäistä kertaa, näin Big Benin ja Eiffel-tornin livenä, näin mahtavia leffoja, näin Elastisen eturivistä, näin painajaisia ja onnen unia. Näin kamalia asioita ja näin kaikkea ihanaa. Näin elämäni monta kertaa kuin elokuvan trailerina.
Opin, että stressatessani liikaa, alan hyperventiloida, opin ajamaan autoa niin etten vaaranna liikennettä, opin tutustumaan uusiin ihmisiin, opin sen, millaisia yo-kirjoitukset on, opin tekemään asioita lyhyellä varoitusajalla, opin arvostamaan läheisiäni. Opin paljon hyödyllistä, mutta mukana ehkä myös hyödytöntä. Opin ehkä viimein olemaan itseni.
Näiden asioiden ja viimeisen lauseen perusteella voisi ehkä sanoa että vuosi 2014 oli paras. Mutta en tee niin, sillä se ei ollut paras. En tiedä olenko jo kokenut elämäni parhaan vuoden vai onko se vielä edessäpäin. Vai oliko se sittenkin tämä vuosi? Tiedän vain sen tosiseikan, että 4h 35 min päästä on uusi vuosi ja että mun täytyy nyt lähteä. IHANAA UUTTA VUOTTA 2015!
Opin, että stressatessani liikaa, alan hyperventiloida, opin ajamaan autoa niin etten vaaranna liikennettä, opin tutustumaan uusiin ihmisiin, opin sen, millaisia yo-kirjoitukset on, opin tekemään asioita lyhyellä varoitusajalla, opin arvostamaan läheisiäni. Opin paljon hyödyllistä, mutta mukana ehkä myös hyödytöntä. Opin ehkä viimein olemaan itseni.
Näiden asioiden ja viimeisen lauseen perusteella voisi ehkä sanoa että vuosi 2014 oli paras. Mutta en tee niin, sillä se ei ollut paras. En tiedä olenko jo kokenut elämäni parhaan vuoden vai onko se vielä edessäpäin. Vai oliko se sittenkin tämä vuosi? Tiedän vain sen tosiseikan, että 4h 35 min päästä on uusi vuosi ja että mun täytyy nyt lähteä. IHANAA UUTTA VUOTTA 2015!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti