Jussia ja synttäreitä

Kiirettä on pitänyt, sillä olen mennyt viimeiset pari viikkoa kirjaimellisesti koko ajan. Oon ollut harjoittelussa ja tehnyt välillä aika pitkääkin päivää ja sitten vapaapäivät oon menny. Tuli mm. käytyä Lappeenrannassa Jukolan viestissä kastumassa vesisateessa ja Ristiinan Metsälinnassa tansseissa. Lisäksi pääsin päiväksi rauhoittumaan mökille juhannusaattona, jolloin syötiin pitkän kaavan mukaan, nautittiin auringosta, katseltiin kokkoa, syötiin taas lisää muikkuja ja lettuja ja saunottiin savusaunassa. Lopun juhannuksen olinkin töissä.

Lisäksi tuli täytettyä 20 vuotta tuossa toissapäivänä. Pitkään mietin, että pidänkö synttärit ja kenelle pidän. No sitten työvuorot näytti niin että vain yksiin "juhliin" on mahikset niinpä päätin pyytää maanantaina kaverit saunomaan. No sunnuntaina töiden jälkeen mua odotti kotona yllätys, sillä äiti ja muu perhe sekä mun kummit oli järkännyt mulle yllätyssynttärit! Ja tänään kävi vielä yksi kummi kylässä, joka ei päässyt silloin sunnuntaina. Joten nää kolme viime iltaa on tullut juhlittua synttäreitä (ja tänään kävin kesäteatterissakin) työpäivän jälkeen.

Ylihuomenna alkaa sitten provinssi, jonne tämä tyttö suuntaa ehkä hieman heikolla valmistautumisella, mutta eiköhän sieltä hengissä selvitä... Kyllä mä nyt oon jotain jo pakannu ja onhan mulla junamatka aikaa torstaina valmistautua henkisesti, joten no panic.. Palaan ehkä sitten seuraavan kerran niihin tunnelmiin. Tässä vielä muutama kuva juhannukselta:

Koodi onnesta ?

Eilen leikatessani ruohoa kuuntelin samalla musiikkia ja vuorossa oli Ressu Redford ja Jussi Rainio ja kuulin biisin, jota en ollut kovinkaan usein kuullut. Biisin nimi oli Kaunis katsella ja varsinkin kertosäe jäi mieleeni: "Sä olet yhä kaunis katsella, täynnä lämpöä ja viisautta, jalat tukevasti maassa, ja tukka tuulessa. Sä olet yhä kaunis katsella, kasvoillasi koodi onnesta, jota ei voi ostaa valmiina, se täytyy ansaita" Ja aloin miettiä, että mikähän on koodi onneen?

On nimittäin päiviä, jolloin on onnellinen pelkästään siitä, että on kesä ja siitä miten aurinko ja tuuheat koivunoksat saa kotipihan näyttämään niin paljon kauniimmalta kun talvella. Tai siitä, että näkee kaikkia kolmea lapsuudenkaveria samaan aikaan ja on kuin viime vuotta erossa toisistamme ei olisi ollutkaan.

Mutta sitten on päiviä, jolloin tekisi mieli vain itkeä. Mikään ei suju, tulevaisuus pelottaa ja tuntuu yksinäiseltä. Silloin on vaikea olla onnellinen, vaikka kuinka olisi kesä ja oikeasti kaikki hyvin. Silloin tekisi mieli joko hautautua sänkyyn tai lähteä karkuun omia ongelmia. Ja silloin mä yleensä kuuntelen musiikkia, katson Netflixiä tai luen kirjaa. Ja kohta oon taas onnellinen. Mutta ei ne ongelmat kumminkaan mihinkään karkaa.

Onko koodi onneen pako omasta todellisuudesta? Tekisi mieli sanoa, että on, mutta pää pilvissä kulkeminen ei ole kestävää. Se voi olla hetkellinen pako ja keino nollata rankan päivän jälkeen, mutta onnellisuus ei saa olla riippuvainen siitä.

Ja miksi onnellisuus tulee joskus pikkujutuista, mutta joskus ne samat pikkujutut masentaakin entistä enemmän ja haluis saavuttaa jotain suurta, jotta olisi onnellinen? Ja joskus isot saavutukset saattavatkin jäädä sen pikkujutun varjoon. Onko edes mahdollista ratkaista koodia onneen? Ja onko se niin vaarallista, jos joskus onkin vähän huonompi päivä?

Mistä tunnistaa kesän?

Mistä tietää, että kesä on täällä? Siitä, että mun kädet, jalat, niska ja selkä ja joka muukin paikka on täynnä itikan ja ötökän pistoksia. Siitä, että öisin on tukala nukkua paksun peitteen kanssa. Siitä, että mun päivät kuluu töissä (oikeastaan vielä kuukauden verran harjoittelua, mutta kumminkin) tai sit pihatöissä sormet mullassa tai takamus ruohonleikkurin päällä. Siitä, että rantasauna lämpiää joka ilta ja joka ilta tulee pulahdettua uimassa. Siitä, että mun kenkäkokealma on siirtynyt kaapista eteiseen. Siitä, että mun kamera on taas aktiivisessa käytössä. Sekä siitä, että onnellisuuteen riittää vain esimerkiksi tyyni kesäilta tai jääkylmä jäätelö.

Kesä on jälleen tullut, joten nautitaan siitä!