On nimittäin päiviä, jolloin on onnellinen pelkästään siitä, että on kesä ja siitä miten aurinko ja tuuheat koivunoksat saa kotipihan näyttämään niin paljon kauniimmalta kun talvella. Tai siitä, että näkee kaikkia kolmea lapsuudenkaveria samaan aikaan ja on kuin viime vuotta erossa toisistamme ei olisi ollutkaan.
Mutta sitten on päiviä, jolloin tekisi mieli vain itkeä. Mikään ei suju, tulevaisuus pelottaa ja tuntuu yksinäiseltä. Silloin on vaikea olla onnellinen, vaikka kuinka olisi kesä ja oikeasti kaikki hyvin. Silloin tekisi mieli joko hautautua sänkyyn tai lähteä karkuun omia ongelmia. Ja silloin mä yleensä kuuntelen musiikkia, katson Netflixiä tai luen kirjaa. Ja kohta oon taas onnellinen. Mutta ei ne ongelmat kumminkaan mihinkään karkaa.
Onko koodi onneen pako omasta todellisuudesta? Tekisi mieli sanoa, että on, mutta pää pilvissä kulkeminen ei ole kestävää. Se voi olla hetkellinen pako ja keino nollata rankan päivän jälkeen, mutta onnellisuus ei saa olla riippuvainen siitä.
Ja miksi onnellisuus tulee joskus pikkujutuista, mutta joskus ne samat pikkujutut masentaakin entistä enemmän ja haluis saavuttaa jotain suurta, jotta olisi onnellinen? Ja joskus isot saavutukset saattavatkin jäädä sen pikkujutun varjoon. Onko edes mahdollista ratkaista koodia onneen? Ja onko se niin vaarallista, jos joskus onkin vähän huonompi päivä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti