Vuosi 2018

Vuotta 2018 on jäljellä kohta kolme kokonaista päivää ja on siis aika vuosipostauksen. Kun katson mennyttä vuotta erottuu siitä yksi selkein piirre minkä sen erottaa muista vuosista. Se oli jäähyväisten vuosi.

Tammikuussa sanoin hyvästit vaihtoajalleni. Sanoin hyvästit Damin kaduille, ratikoille, Osdorpin puistoille ja mun vuokratulle pyörälle. Sanoin hyvästit uudelle luokalleni, uusille kavereilleni ja niille parille kämppikselle, joiden kaa aloin päästä tervehtimistä pitemmälle asteelle.

Vika selfie Damissa

 Toukokuussa jouduin sanomaan hyvästit harjoittelupaikalleni ja sen työntekijöille. Toki vielä syksyllä kävin heitä moikkaamassa ja kavereiden kanssa siellä istumassa, koska se on yksinkertaisesti paras kahvila Seinäjoella, mutta ei se enää ollut samanlaista. Varsinkin kun puolet oli lopettanut kesän aikana. Se työporukka oli yksi tähän astisen elämäni parhaista <3

Elokuussa koitti jälleen jäähyväisten aika, vaikka näitä ihmisiä todennäköisemmin vielä näen. Eihän se meidän mökin paikka mihinkään muutu, vaikka samanlaisia mökkikesiä ja työsopimuksia siinä kyläkaupassa ei enää tulisikaan.

Kesän vika aamutee mökillä

Lokakuussa pakkasin sitten kaikki tavarani niin lapsuudenkodistani kuin Seinäjoen kämpästäni ja toin ne Rovaniemelle. Sanoin sillä hetkellä hyvästit molemmissa paikoissa asumiselle ja sille kaikelle turvalle mitä lapsuus, nuoruus ja opiskeluaika mulle toi. Hyvästelin joukon ihmisiä, joita tiedän että en näe enää. Sanoin myös opiskelukavereilleni hei hei ja toivon että se ei ainakaan vielä muutu hyvästiksi.

Nyt joulukuussa sanoin vielä virallisemmin hyvästit Seinäjoelle ja elämälle siellä. Hain tutkinnon koulun valmistujaisjuhlassa, kävin äidin ja isän kanssa Valkoisessa Puussa ja Amarillossa ja Wilsonissa. Kävelin yksin ne samat reitit jotka olin kulkenut viimeisen reilun kolmen vuoden aikana. Matkahuollolle, lähikaupoille, opiskelijakortteerille, kampukselle, lakeuden puistolle, yökerhojen pihalle jne. Menen varmasti joskus käymään siellä moikkaamassa kavereitani, mutta siellä minulla ei ole enää samanlaista elämää kun tähän asti on ollut.

Vika silmäys Seinäjoen kämppääni

Mutta näiden jäähyväisten lisäksi tapahtui muutakin: mm. kävin kaikkien lempiartistieni keikoilla, meillä oli kahdet sukujuhlat, tyttöjen mökkiviikonloppu, kaverin synttäriviikonloppu, opiskelijaristeily, approt, pyöräilin Puumalan saaristoreitin, kirjoitin opparini, vaihtarikaverini kävi Suomessa, osallistuin restokisoihin luokkakavereiden kanssa ja vietin aivan liian paljon aikaa Netflixin parissa jälleen kerran.

Mitä vuosi 2019 tuo, sitä en tiedä. Tällä kertaa en uskalla sanoa yhtään mitään varmaksi, koska sitä millaisessa tilanteessa olen vuoden päästä, en pysty millään aavistamaan. Muutama sellainen päivämäärä on tuon toisen vuoden puolelle, että tiedän mitä silloin tapahtuu ja pari suunnitelmaa vuoden varalle on, mutta aika saa näyttää mitä tapahtuu (en oikeesti ole koko ajan näin zen, kun mun blogipostaukset antaa ymmärtää...) Näihin sanoihin ja tunnelmiin, hyviä vuoden viimeisiä päiviä ja mahtavaa uutta vuotta 2018!