Neljä vuotta sitten aloin haaveilla lähtöä Juvalta, koska aloin tuntea olevani kaikille itsestäänselvyys. Oikeastaan tilanne oli myös päin vastoin. Neljä vuotta sitten pidin tiettyjä asioita itsestäänselvänä ja elämän kova koulu ja toteutuneet haaveet ovat opettaneet ettei asia ole niin. 22-vuotias on vielä niin nuori verrattuna esimerkiksi 80 vuoden ikään, mutta olen aika tyytyväinen, että jotain asioita olen oivaltanut jo tähän ikään mennessä.
Ole oma itsesi. Niin kliseinen sanonta ja opetus, jota toitetaan kaikkialla. Mutta se on totta, että esittämällä jotain muuta kuin olet, teet itsellesi hallaa. Onko minulle käynyt niin? Kyllä vain, suurimman osan Englannin kielimatkasta salasin kaupungista kotoisin olevilta kielimatkakavereiltani, että olen kotoisin pikkupaikkakunnalta ja maalta. Ja siksi tuntui, että en päässyt kenenkään kanssa niin läheiselle asteelle mitä esimerkiksi Seinäjoen aikana tapahtui, kun uskalsin olla oma itseni enkä esittänyt yhtään mitään muuta.
Kaikkia ihmisiä, joita tapaat ei ole tarkoitettu pysyvän elämässäsi ikuisesti. Pidän edelleen yhteyttä muutamaan lapsuudesta asti elämässäni mukana olleeseen kaveriin ja ihmiseen, mutta on matkan varrella pudonnut kyydistä monia, joiden elämästä en joko tiedä enää mitään tai tiedän heidän some-elämänsä. Myös yläasteella ja lukiossa kaveripiirini laajeni, mutta harva niistä on vieläkin rinnalla. Mutta ne, jotka pysyy ovat kultaakin kalliimpia ja tiedän, että meidän välinen ystävyys on aikuistumista ja välimatkoja vahvempi.
Sitten voit sanoa tietäväsi, kun olet kokeillut. Jos en olisi asunut viittä kuukautta Amsterdamissa tai tässä kerrostaloyksiössä aivan Rovaniemen keskustassa, en voisi sanoa, että en viihdy kaupungissa. Minulle se, että pystyn käydä viidessä minuutissa ostamassa kaupasta leivinpaperia leipomisen välillä, tilata pitsan kotiovelle tai että ratikat keskustaan lähtee viiden minuutin välein asemalta, jonka näen soluasuntoni keittiön ikkunasta, ei ole onni ja se, mistä tulen onnelliseksi. Se on sitä vastoin rauhallinen kylänraitti, peltomaisemat ja sininen järvenpinta. Maalaismaisema ja luonto on minun juttujani ehdottomasti.
Älä elä liikaa tulevassa, muuten saatat menettää jotain tärkeää tässä hetkessä. Asia, jota opettelen vieläkin. Jos on koko ajan ajatuksissaan seuraavassa vapaapäivässä, saattaa unohtaa, että ennen sitä on myös vapaailtoja, jolloin voi myös nauttia elämästään ja vapaa-ajastaan. Myös jos liikaa pelkää mitä seuraava vuodenaika tai elämänvaihe tuo tullessaan, saattaa unohtaa nauttia nykyisen vuodenajan tai elämänvaiheen tuomista hetkistä ja tilanteista. Vaikka suunnitelmia saa ja minun tapauksessa pitää olla, niin niihin ei saa keskittyä liikaa.
Onni on välillä pienissä yksinkertaisimmissa hetkissä. Yhden lempiartistin keikka rankan työviikon jälkeen kuumassa heinäkuun illassa. Lumisota kummipoikien kanssa äidin toppahaalari päällä neljän kuukauden vaihdossa olon jälkeen. Hiljainen kämppä ja kynttilänvalo erittäin hektisen työpäivän jälkeen. Puhelu kaverin kanssa tai lenkkipolulla Spotifyista satunnaistoistolla tullut lempibiisi. Ne kaikki voivat tuoda sulle onnen tunteen ja tehdä sut onnelliseksi. Et tarvitse siihen mitään hienoa tai erikoista.
Pitää lähteä kauas nähdäkseen lähelle. Seinäjoella, Amsterdamissa ja Rovaniemellä olen oppinut arvostamaan niitä asioita mitä minulla on ollut ja on elämässäni. Olen oppinut arvostamaan niitä pieniä piirejä, jotka silloin neljä vuotta sitten ahdisti. Olen oppinut arvostamaan sitä tukiverkostoa, joka minulla on kotona Etelä-Savossa. Ulkomailla opin arvostamaan Suomea ihan eri tavalla ja nyt Rovaniemellä, kun olen kaukana kaikesta mihin olen aikaisemmin elämässäni tottunut, tajuan miten tärkeitä ne totutut asiat on minulle. Ja että ne ovat niitä pieniä yksinkertaisia asioita ja hetkiä, jotka tuovat minulle onnellisuuden.
Aika tärkeitä juttuja siis ja tietenkin on ihan älyttömän paljon elämän oppitunteja käymättä, mutta voisin sanoa, että etenemiseni tässä elämän koulussa on jo hyvällä mallilla!
Viisauksi we<3it:stä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti