Ihanneminä

Kuuntelin tuossa taannoin Sara Parikan ja Johanna Puhakan vanhaa Papupata-podcastia, jossa yhden jakson aiheena oli ihanneminä. En mielestäni jäänyt aihetta pohtimaan sen enempää, mutta nyt muutaman viikon jälkeen olen huomannut, että jollain tasolla pyrin tavoittelemaan ihanneminäni ominaisuuksia. 

Ihanneminäni persoona ei poikkea juurikaan omastani, koska se on asia mihin en voi vaikuttaa. Olen sellainen luonteeltani kuin olen ja se on itse asiassa vahvuuteni. Elämäni ihmiset rakastavat minua siksi, että olen tällainen. En siis halua muuttaa mitään luonteenpiirrettäni ollakseni ihanneminä.

Millä tavoin ihanneminäni siis eroaa nykyisestä minusta? Pienten arkisten asioiden myötä. Ihanneminäni koti ei ole kuin kaatopaikka, jossa olohuoneen sohva, ruokapöytä, eteisen piironki ja makuuhuoneen lattia ovat täynnä erilaisia tavaroita ja joita saa koko ajan olla etsimässä. Ihanneminäni tiskaa tiskit heti eikä vasta sitten, kun puhtaita lusikoita tai lautasia ei enää ole. Ihanneminäni pyykkiä pestessään myös hoitaa puhtaat pyykit kaappiin eikä jätä niitä puolitiehen.

Ihanneminäni soittelisi enemmän ihmisille eikä hoitaisi asioita ja kuulumisten vaihtoa vain viesteillä tai ääniviesteillä. Ihanneminäni vierailisi useammin mummoni luona ja pitäisi yhteyttä vanhoihin opiskelijakavereihin aktiivisemmin. Hän kyselisi ihmisiltä kuulumisia enemmän kasvokkain tai viestillä kuin lukemalla somesta.

Ihanneminälläni olisi ihonhoitoon säännölliset rutiinit ja kaikki tuotteet samaa tuotemerkkiä eikä niin että kylpyhuoneen kaapista löytyy jokaisen kosmetiikkavalmistajan yksi tuote. Hänen vaatekaapissaan olisi muutama monikäyttöinen vaate, joita yhdistelmällä saa monenlaisia eri asukokonaisuuksia.

Mietitte varmaan, että noihan on muutettavissa ja olette oikeassa. Olen huomannut että pikkuhiljaa alan tehdä valintoja, jotka ohjaavat ihanneminäni suuntaan. Viimeisimpänä konkreettisena esimerkkinä on se, että olen laittanut melkein puolet vaatekaappini sisällöstä myyntiin kirppikselle.

Jos olisin kirjoittanut aiheesta vuosi sitten, olisin luetellut paljon henkiseen kasvuun liittyviä seikkoja kuten osaisin sanoa ei, vetää rajani, opetella huilaamaan eli vaan olemaan, vähentää suorittamista, olemaan armollinen itselleni yms. Erilaisten apukeinojen myötä olen kuitenkin päässyt työstämään näitä asioita ja jos en ole vielä valmis, niin ainakin hyvin pitkällä jo kehityksessä.

Toki ihanneminäni saattaa pysyä ihanteena ja en esimerkiksi ikinä opi tiskaamaan tiskejä heti, mutta ei se elämääni kaada. Nykyisellä minälläkin pystyn elämään ihan hyvää elämää.