Se on ohi. Ei enää päivääkään pakollista koulua. Fiilis on samalla haikea ja samalla iloinen. 9 vuoden uurastus on päättänyt ja matka kohti uusia haasteita eli minun kohdallani lukiota.Eilen oli kevätjuhla, jossa oli 9-luokkalaisten puhe, 8-luokan ilmaisutaidon ryhmän esitys, rehtorin puhe ja todistusten ja stipendien jako. En ala leijumaan tässä, sanon vain että sain minäkin sitpendejä. Juhlassa oli myös meidän ysiluokkalaisten laulama laulu eli Maailman toisella puolen. Haluttiin meille sellainen iloinen laulu, mutta silti suurin osa itki. Mullakin oli itku kurkussa, mutta jotenkin tajusin tilanteen vasta, kun istuin autossa kohti kotia ja silloin kyyneleet virtasi.
Juhlasta mulla on vaan epäonnistuneita kuvia, mutta tossa yks kuva musta. Päättärimekkonani oli tuollainen rento pinkki mekko ja siihen päälle musta bolero.
Heti kun tulin kotiin, piti vaihtaa vaatteet ja lähin yksiin ylioppilasjuhliin töihin. Siellä meni koko päivä, joten sen takia ja muutenkin iltasuunnitelmat muuttuivat, mutta tänään on sitten tiedossa hauskaa :)
Haikein mielin kohti uusia haasteita! Ja kuten päättärilaulussamme sanottiin: "Vaikkei tavattais koskaan, kaikki kulkee mun matkassa!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti