Täydellinen elämä

Ohhoh! Yli 10 000 sivun katselua :D Kai tää mun blogi sitten joitakin kiinnostaa, vaikka luulin että saan tätä vain muutamalle kiltille kaverille kirjoittaa :D no ei, oon kiitollinen kaikista lukijoista :)

Ootteko kuulleet Suvi Teräsniskan uusimman? Tossa on linkki kyseiseen kappaleeseen: Täydellinen elämä <3 On tosi upee kappale ja sanat on niin totta ja hyvät :) Siitähän tää postauskin nimensä sai.

Ja voisin taas miettiä vähän omaa elämääni. Tai siis oon mä miettinyt sitä tässä viime aikoina aika paljonkin ja sitä, miten mun on välillä hankala hyväksyä, että mun elämässä ei enää ole niitä samoja juttuja kuin joskus ennen.

Hyvänä esimerkkinä tänään alkaneeseen isoskoulutukseen menemättä jättäminen. Kyllä mä oon miettinyt paljon ja mietin vieläkin, että vieläkö kolmannen kerran sinne leirille menisi ja ne uudet muistot haalisi, mut nyt oon tullut siihen tulokseen, että annan muille tilaisuuden. Annan niiden kokea ne leirit ekan ja toisen kerran niinkuin minäkin. Ja sitä paitsi isosena olo muuttais mun ensi kesän suunnitelmia, joten se osa elämää on takana päin. Todennäköisesti.

Sitten jotenkin oon välillä vaan pohtinut, että onko mun elämä tylsää ja yksitoikkoista..? Kun oon kuunnellut toisten juttuja ja sitä kuinka ne tekee kaikkee kivaa ja erikoista kavereidensa kaa ja pitää synttäribileitä ja kaikkea. Ja mä vaan käyn niissä samoissa jutuissa ja teen niitä koulutehtäviä, kun aikaa jää. Mutta sitten mä tajusin, että eihän mun elämä ole samanlaista kuin kenenkään muun, eikä se sitä paitsi ole yksitoikkoista. Vaikka mä en nyt tekis kavereiden kaa mitään villiä ja erikoista, vaan juttelisin facessa ja pitäisin/menisin sillo tällöin tyttöjen iltoihin, ei se tarkoita, että mun elämä olisi tylsää.

Kun en tiedä ketään muuta, joka asuisi maalla, olisi nuorisovaltuuston sihteeri ja 4H:n toiminnassa mukana, harrastaa lisäksi lukioteatteria ja pelaa sählyä, rakastaa lukemista ja kirjoittamista sekä kissoja, Harry Potteria ja Tarua Sormusten herrasta yli kaiken, haaveilee tismalleen samoista asioista kuin minä, käy nuokkarilla ja tyttötalossa silloin tällöin, kirjoittaa blogia ja kuuntelee musiikkia, joka on ollut pois ihmisten huulilta jo viisi vuotta ja kaikkea muuta, mitä mä teen :D Ei oo ketään sellaista.

Toki mullakin on ne menneisyyden aaveeni tuolla sängyn alla ja sydämen sopukoissa piiloissa, joita sieltä en mielellään pois päästäisi ja jotka mua välillä vähän vaivaavat. Ja vaikka niitä sydänsuruja ja muita huolia ja murheita ja stressiä kasaantuu, niin ne kuuluu vaan elämään. Kuten Suvikin sanoo kappaleesssan: "Elämä on sekoitus onnea ja surullisia vaiheita, meillä on täydellinen elämä"