Hei hei Seinäjoki

Toinen vuosi restonomiopinnoista taputeltu ja on tullut aika sanoa Seinäjoelle pienet hyvästit. Toki mä meen takaisin vaihdon jälkeen hoitamaan opiskelut loppuun ja bailamaan Karmaan ja Ilonaan vielä monta kertaa haalarit päällä ja tukka helmuten. Vielä on sen jälkeen vajaa vuosi opintoja jäljellä ja ehtii mennä vielä vaikka mihin mukaan. Mutta nyt seuraavaksi 8 kuukaudeksi on erilaiset suunnitelmat ja maisemat.

En tiedä onko sitä näkynyt täällä blogin puolella ja blogiteksteissä, mutta mut oikeassa elämässä tuntevat tietävät, että en tykkää Seinäjoesta kaupunkina oikeastaan yhtään. Musta se on jotenkin liian karu, liian kaukana mulle tärkeistä asioista, se ei oo yhtään niin kaunis esimerkiksi kuin Mikkeli ja en pidä yhtään Etelä-Pohjanmaan murresta. Lakeudet oli ehkä ekan syksyn hienoja, mutta kaipaan vettä ja kumpuilevaa metsää. Lenkkipolut ei saa olla tasaisia ja siellä ei vaan tunnu kodilta.

Tuo alakerran päätykämppä oli mun kämppä vajaat kaksi vuotta

Mutta syy siihen, miksi olen kestänyt tuossa kaupungissa sen vajaat kaksi vuotta, on ihan älyttömän ihanat ihmiset. Parempaa luokkaa en voisi toivoa ja mulla on elämässäni niin ihania ja tärkeitä kavereita ja ystäviä, joita tulee ihan älyttömän ikävä. Vaikka mä oon hieman ollut pettynyt meidän opetuksen tasoon parin jutun takia, niin kyllä mä tosta koulustakin oon pitänyt. Opintojaksot on oikeasti mielenkiintoisia ja mä oon oppinut ihan älyttömästi. Lähtemällä mukaan esim. tutor- ja opiskelijayhdistystoimintaan oon saanut uusia kavereita ja kasvattanut itseluottamusta. Myös erittäin mukava työ on auttanut jaksamaan vuoden yli.

Vaikka Seinäjoki itsessään ei ole muodostunut mulle kodiksi, niin kyllä mä sitä pientä yksiötäni olen kotina pitänyt ja sinne on ollut aina mukava tulla takaisin niin lomilta kuin koulusta ja baaristakin. Se on ollut mun ensimmäinen oma asunto ja siellä mä itsenäistyin. Sitä kämppää tulee ikävä, mutta elämä on luopumista. Olen siis sulkenut sen kämpän oven viimeistä kertaa ja tullut Juvalle tavaroideni kanssa valmistautumaan kesää varten.

Toinen vuosi oli koulun suhteen aika stressaava, joten oon iloinen, että saan laittaa kesäksi aivot narikkaan ja napata ne sitten mukaani Amsterdamiin. Nyt keskityn kotona touhuamaan kaikkea pientä, tekemään pari tarjoilukeikkaa ja olemaan veljenpojille silloin tällöin lapsenvahtina yms kaikkea kivaa ennen kuin työt alkaa ja lähen viettämään Puumalaan kesää.