Projekti minä

Aloitin keväällä mielessäni projektin nimeltä minä. Tarkoituksena oli alkaa voida paremmin viime vuotisen hullun myllyn jälkeen. Viime vuosi oli siis elämäni tähän astisesti rankimpia, koska erinäisiä asioita tapahtui, mutta en jaksa enää muistella sitä. Projekti minän piti alkaa keväällä maaliskuun korvilla ja jatkua vahvasti tänne loppukesään, mutta ei se sitten kuitenkaan kovin terhakkaasti alkanut. Mutta pikkuhiljaa kohti hyvinvoivaa ja elinvoimaista omaa itseäni, jonka kadotin viime kesänä ja syksynä johonkin.

Helppo hymyillä, kun asiat on tolallaan :)

Mun juoksuharrastuksen aloittaminen kariutui melkein alkuunsa. Kolmen ensimmäisen kerran jälkeen iski flunssa ja sitten tuli kiireet ja niin se unohtui. Kolme kertaa lenkillä ja kaksi kertaa soutamassa -suunnitelma kesän viikottaisesta urheilusta on jäänyt yhteen juoksulenkkiin, yhteen kävelylenkkiin ja yhteen soutulenkkiin. Kuitenkin kesätyöt on fyysisesti kuormittavia ja mökillä on hyötyliikuntaa kuitenkin harrastettu, joten kunto ei oo ihan retuperällä.

Herkkuja syön ja alkoholia juon silloin tällöin, mutta rajoitetusti ja hieman ajatellen. Päivässä syötävä vähintään yksi lämmin ateria ja ruokailuajat on vuorotyöstä huolimatta suhteellisen säännölliset. Ja monipuolisesti yritän syödä kaikkia ruokia. C-vitamiinia voisi ehkä saada lisää, mutta kyllä sitäkin oon jo ruvennut runsaammin syömään kun alkukesästä.

Lempparijuoma tällä hetkellä!

Ei oo stressiä, kun vaihtoasiat suttautuu oman tahtiinsa ja töissä on kivaa ja menee hyvin, joten nukunkin yöt hyvin. Mulla nimittäin stressi vaikuttaa nukkumiseen ja uneen, ja uni tunnetusti vaikuttaa jaksamiseen.

Henkistä hyvinvointia oli tarkoitus parantaa lukemalla taas pitkästä aikaa kunnolla kirjoja, mutta kun oon talven kattonut Netflixiä, niin ei sitä meinannut keväällä osata lopettaa. Alkukesän huonoja kelejä ja yksinäisiä hetkiä mökillä vietettiin Netflixin parissa, mutta nyt kun on seuraakin täällä mökillä olen palannut kirjojen pariin. Tänä kesänä on luettu Huonosti käyttäyvistä jumalista, palattu puoliveristen leirille Rick Riordanin parissa ja nyt järjestellään häitä Brownien kartanossa ja rakastutaan. Ja lisää kirjoja odottaa, mutta saas nähdä kerkeenkö niitä lukemaan.

Jos näissä maisemissa ei rauhoitu, niin en tiedä missä sitten

Mökin maisemat ja rauhallisuus on auttanut mua toipumaan hektisestä viime vuodesta ja talvesta. Mulla on ollut pitkästä aikaa oikeasti aikaa itselleni ja haaveilleni ja ajaessani Taffillani ympäri Etelä-Savoa, niin on kyllä tullut todettua että tää maakunta on koti. Tuun ehkä vielä käymään tuolla maailmalla hakemassa kokemuksia ja muistoja, jota muistella, mutta kyllä mä tähän maakuntaan haluan vielä palata <3

Projekti minä on siis kuitenkin päässyt alkuun hieman viivästyneellä aikataululla, mutta hei, mulla on koko mun loppuelämä aikaa. Koska siksihän mä tätä elämää elän, itseäni en ketään muutakaan varten :)