Sunrise Avenue

Sisäinen fanityttöni oli jälleen taivaassa, kun noin 1,5 vuoden odottamisen jälkeen pääsin vihdoin Sunrise Avenuen keikalle! Keväällä 2016 Elastisella (jota myös fanitan) oli oma televisio-ohjelma Elastinen Feat, jossa hän teki joka jaksossa uuden biisin jonkun toisen artistin kanssa. Yhdessä jaksossa hän sitten teki Sunrise Avenuesta tutun Samu Haberin kanssa Tarpeeks Täydellinen -biisin. Silloin tajusin miten upea ääni Samulla on ja kuinka karismaattinen laulaja se on. Siitä hetkestä lähtien musta tuli Samu-fani.

Kaverin kanssa sovittiin silloin, että mennään Sunrise Avenuen keikalle seuraavan kerran kuin he ovat Suomessa keikalla. No tänä syksynä heillä oli keikka Tavastialla lokakuussa, mutta kumpikaan meistä ei oltu Suomessa. Mun onneksi kuitenkin heillä oli keikka Amsterdamin Melkweg-klubilla, joten mulla oli mahdollisuus päästä osaksi Heartbreak Century Tour -kiertuetta. Amsterdamin keikka kuitenkin myytiin loppuun ennen kuin ehdin lippua ostaa ja meinasinkin jo masentua, kun olin ehtinyt jo innostua asiasta.

Onneksi osa minusta jaksoi uskoa, että eiköhän johonkin tule myyntiin vielä lippuja ja tätini avustuksella sainkin lopulta käsiini kaksi lippua. Toki ne olivat kalliimmat, mutta tiesin että tää tulee olemaan sellainen Once in lifetime -kokemus, että voin käyttää hieman enemmän rahaa näihin lippuihin. Sain vielä mun puolaisen vaihtarikaverin mukaan, joten oli seuraakin.

Keikka oli ihan mahtava. Samu on kyllä niin karismaattinen esiintyjä ja mä niin rakastan sen ääntä ja Sunrise Avenuen biisejä. Keikalla kuultiin kaikki uuden albumin biisit kuten Beatiful, I help you hate me ja Home, mutta myös Hollywood Hills ja Lifesaver päästiin kuulemaan. Ainutlaatuisuutta ei puutunut, sillä pojilla meni yhdessä biisissä jotain vikaan ja omien sanojensa mukaan tämä oli ensimmäinen kerta kun he tekivät näin suuren virheen esiintyessään 11 vuoden keikkailun aikana. Mua eikä muitakaan tuntunut tilanne kuitenkin haittaavan ja Samu itsekin sanoi, että niiden mielestäkin on vaan hyvä, että joskus mokaa.

Mun täti lähetti mulle pienen suomenlipun postissa ja otinkin sen keikalle mukaan. Sitä sitten siellä heiluttelin ja lipun ansiosta törmäsinkin suomalaiseen pariskuntaan. Narikkajonossa myös juttelin muutamalle suomalaiselle naiselle ja jotenkin se tilanne oli vaan niin siisti, kun olit ulkomailla sun omasta kotimaasta kotoisin olevan bändin keikalla. Meillä oli myös aika hyvät paikat mun kaverin kanssa, kun oltiin parvella aivan keskellä, joten nähtiin lavalle koko ajan tosi hyvin!

Ihan mahtava kokemus ja tää on ehdottamasti yksi vaihdon siisteimpiä juttuja!