Näkymätön yö!

Ja niinhän se kiireisen viikon jälkeen taas perjantaina koitti. Nimittäin Näkymätön yö eli Juvan nuorisovaltuuston järjestämä perinteinen tapahtuma. Tänä vuonna tapahtuma oli suurempi kuin koskaan ja myös hieman erilainen kuin muina vuosina. Tällä kertaa olimme nimittäin sijoittaneet tapahtumia eri yrityksiin ja hajauttaneet tapahtuma-aluetta.

Ohjelmassa oli mm. seuraavaa: Kirjastossa oli lapsille ongintaa, kasvomaalausta ja askartelua sekä myöhemmin illalla erään juvalaisen promoottorin luento bänditapahtumien järjestämisestä. Kaarihallilla oli seurakuntien toimintailta Kid's action Night, Osmotex-kaupassa oli aarteenetsintää ja pomppulinna. Kunnanvirastolla oli smoothiepaari, kehonkoostumusmittaus sekä erilaisia jumppia ja hiusten- ja kynsienlaittoa. Kulmankukassa sai sitoa itse kukkakimppuja. Partureissa sai ilmaisia Näkymätön yö kampauksia ja Juvan kahviloissa oli oppilaskonsertteja. Osuuspankissa oli tarkkuusammuntaa sekä lisäksi illalla Sampolassa oli nuorten disco.

Selfie perjantain discosta, jonka teemana oli aloha

Tapahtuma oli tänä vuonna kaksipäiväinen ja yllä mainitsemani tapahtumat tapahtuivat siis perjantaina. Lauantai oli hieman kevyempi päivä ohjelman osalta. Silloin oli nimittäin vain nukketeatteriesitykset, lauantaitanssit ja yöleffa The DUFF. Ja pakko sanoa, että se oli mielenkiintoinen leffa! Oli siis hyvä ja tykkäsin lopusta ja vaikka jotkut kohtaukset toivat mieleen auttamattomasti oman elämän, oli se silti vaikuttava leffa katsoa!

Näkymätön yö oli onnistunut tapahtuma ja suurimmassa osassa noista toimipisteistä kävi hyvin runsaasti väkeä, joten tavoitimme paljon juvalaisia. Perjantai ja lauantai oli mulla aika kiireisiä, kun lauantaille sattui mulle vielä yks kirppari ja sitte oli tanssikurssi ja leipomista. Mutta tykkäsin ja niin tykkäs moni muukin, joten se on hyvä! Näillä näkymin ja luultavimmin viikonlopun tapahtuma oli viimeinen, jonka nuorisovaltuustolaisena järjestän. Mutta onhan noita mahtunut: neljä Näkymätöntä yötä, kahet tanssiaiset, kaks peli-iltaa, PikkuPIIP Juvalla....

Vaalipäivä

Täällä ollaan jännäämässä eduskuntavaalien tuloksia Ylen vaalilähetystä katsoen. Päivällä kävin sitten porukoiden kanssa äänestämässä ja olihan se aika hassu tilanne, tai siis että itekin pääsi käymään siellä kopissa kirjoittamassa sen numeron siihen lappuun. Se oli tosi yksinkertaista ja siksi jotenkin käsittämätöntä, että se on nyt tehty.

Ajattelin aluksi kertoa teille kuulumisia viime ajoilta, mutta ne voi tiivistää muutamaan sanaan (=töitä, anniskelupassi, siivoamista, Harry Potteriin taas kerran uppoutumista, leffoja) ja kun tänään on kumminkin vaalipäivä, niin jos puhuttais vaikka niistä asioista.

Äänestäminen on jollekin velvollisuus ja toisille se on taas oikeus. Itse koen sen oikeudeksi. Oikeudeksi vaikuttaa maamme tulevaisuuteen ja suuntaan. Se on myös oikeus valittaa, kun päättäjät tekevät meidän mielestämme huonoja päätöksiä. Minut on opetettu siihen, että valittaa ei saa, jos ei äänestä. Joten nyt voi siis valittaa mikäli huonoja päätöksiä eduskunnassa tehdään, sillä olen ääneni antanut,

Puolue mulle on ollut jo pitkään selvä, mutta ehdokkaan etsiminen oli sitten hieman pitempi prosessi. Tein vaalikoneen ja katoin Ylen nettisivujen 4 min haastatteluja löytääkseni omiin ajatuksiini sopivan ehdokkaan. Kävin myös yhdessä vaalipaneelissa kuuntelemassa muutamaa ehdokasta ja niin se oma ehdokas sitten löytyi. Nyt sitten jännitetään miten omalle puolueelle käy ja miten omalle ehdokkaalle.

Missään nimessä mulle ei tullut mieleenikään, etten äänestäisi. Mä oon aina ajatellut, että jos meille annetaan jokin oikeus, niin miksi sitä ei käyttäisi. Aikaa on ollut runsaasti valita oma ehdokas ja puolue eikä valinnanvarastakaan puute ole. Vaikka en ole niin hyvin perillä maailman asioista kun voisi olla, koen kuitenkin tärkeäksi vaikuttaa omalta osaltani päätöksentekoon. Jokaisella on tietenkin omat syynsä äänestää tai olla äänestämättä, en sitä kiellä todellakaan, mutta itse olen tehnyt sen päätöksen, että tulen äänestämään jokaisissa vaaleissa, ihan sen takia, että mulle on annettu se oikeus!

Lapin tunnelmia :)

Heissan! Eilen kotiuduin Lapista ja ja oli oikein mukava reissu. Oltiin siis kahen kaverin kanssa Ylläksellä viikon verran ja viikon aikana tuli hiihettyä ja ulkoiltua. Hiihtokilometrejä kertyi mulle 74 km ja yhtenä päivänä kävin rinteessäkin.

Sää ei ollut mikään paras, sillä vain kahtena päivänä aurinko paistoi, eikä silloinkaan kirkkaalta taivaalta, vaan pilkahteli välillä. Molempina päivinä eli siis lauantai-iltana ja torstaina sain kumminkin auringon tallennettua kuviin :D Lumisadetta ja vesisadetta ja kaikkea siltä väliltä oli sää viikon aikana.

Lauantaina oli pakko mennä pienelle hiihtolenkillä, sillä aurinko paistoi ihanasti :)

Käytiin yhtenä päivänä syömässä ravintolassa ja söin silloin erittäin ison pitsan ja jäätelöannoksen, Lisäksi yksi päivä herkuteltiin letuilla ja sunnuntaina kävin Towerissa baarissa, kun siellä oli karaokea ja karaokeisäntänä Jussi Vatanen. Sain Jussin kanssa yhteiskuvan ja kun kävin laulamassa karaokea, niin se palkitsi sitten välillä laulajia niin mä sain siltä sellaisen hatun, jossa oli sen nimmari. Eli oikein ihana ilta <3

Minä ja Jussi <3

Hiihtolenkeillä kävin Velhonkodalla, Kesänginkeitaalla ja Karilan navettagalleriassa. Lisäksi viimeisenä päivänä hiihdin pitemmän lenkin kuin tavallisesti ja kävin silloin Tunturijärven laavulla. Nää paikat ei varmaan sano teille mitään, mutta jos satutte joskus Ylläkselle menemään niin tiedätte, että sieltä löytyy tällaisia paikkoja hiihtolatujen varrelta.

Rinnepäivänä oli pikkaisen parempi keli, eli ei satanu mitään vaan oli puolipilvistä. Silti siellä huipulla oli tosi huono näkyvyys ja alas piti tulla kurvi kerrallaan, sillä ei nähnyt eteensä. Mutta silti oli tosi kiva olla pitkästä aikaa kunnon rinteessä ja kyllä sen huomasi jaloistakin sen jälkeen! :D

Loman tarkoitus oli nollata tilanne ja rentoutua kirjoitusrupeaman jälkeen, joten onnistunut reissu oli. Nyt viettelen kotona hieman pääsiäistä ja sitten ensi viikolla auttelen kotona navettahommissa ja kohtahan tulee Rattaan Näkymätön Yö, joka tulee todennäköisesti olemaan mun viimeinen tapahtuma, jossa oon järjestäjä tahona. Tai ainakin yhtä täyspainoisesti kuin aina ennen. Mutta nyt meen leipomaan jotain ennen serkun synttäreitä!