Lappi wrap-up

Ulkona kun pyryttää lunta ja on kunnon talvikelit, niin voi palata hetkeksi vielä takaisin talveen ja siihen kaikkeen mitä viisi kuukautta Pohjoisessa pitikään sisällään. Joitain seikkailuja ja mietteitä oon tänne jo kirjoitellutkin, mutta nyt kerron loputkin.

Viisi kuukautta meni nopeasti ja yhtäkkiä olikin huhtikuu ja kotiinpaluu. Aluksi mulla oli tarkoituksena jäädä Lappiin vähän pitemmäksi aikaa, mutta sitten koti-ikävä voitti kerrankin ja ajattelin palata takaisin. Mutta viidessä kuukaudessakin näin ja koin aika paljon.

Hiihtokilometrejä en osaa tarkasti sanoa, sillä elokuussa ostettu puhelimeni ei suostu toimimaan yhteistyössä Sportstrackerin kanssa, mutta kävinkö mä yhteensä seitsemän kertaa murtsikkasuksien päällä? Suurimmaksi osaksi Rovaniemellä, mutta myös Kiilopään ja Äkäslompolon laduilla vedeltiin.

Laskettelemassa kävin viisi kertaa. Ensin käytiin testaamassa suksien kunto ja oma taito sekä kunto (flunssa iski päälle tammikuussa) Ounasvaaralla ja sitten lähdettiin valloittamaan tuntureita. Laskettelusuksilla huiputettiin sitten Levi, Saariselällä sekä Kaunispää että Iisakinpää ja kaksi kertaa käytiin Ylläksellä. Ensimmäisellä kerralla toki lumipyry esti huipulle pääsemisen ja koska kahden sompahissin varassa laskettelu ei nyt välttämättä Ylläksen olosuhteissa ole tyydyttävä, piti sinne mennä uudelleen ja silloin laskettelusää oli huippu!

Lisäksi ihailin Luoston tuntureita niiden juurilta, henkeni salpaantui Pyhätunturin huipulla ja Rukalla laskettiin kaverin kanssa pulkkamäkeä ja käytiin Gondoli-ajelulla. Rovaniemellä testasin lumikenkäilyä ja rakastuin siihen lajiin kyllä! Yksi pakkaspäivä vietettiin Ranualla eläimiä tai oikeastaan pikemminkin kaamoksen jälkeistä aurinkoa ihastellessa. Haaparannassa käytiin Ikeassa hieman shoppailemassa.

Paljon enemmänkin olisin halunnut tehdä, mutta koska menin sinne töitä tekemään, niitä sain tehdä. Marraskuussa oli vielä melko rauhallista mutta kun joulukuu koitti, koitti myös kiireet ja sesonki, joka rauhoittui hieman tammikuussa, mutta jatkui helmikuun alusta maaliskuun puoleen väliin. Viimeiset kaksi viikkoa sitten oli jo Rovaniemellä rauhallista.

Työpaikkani oli siis Napapiirillä sijaitseva Christmas House ravintola, joka on siis yksi joulupukin pajakylän ravintoloista. Siellä tein tarjoilijan hommia ja pääasiassa aamuvuoroa, mutta välillä oli iltavuorojakin. Joka päivä viiden kuukauden ajan tuli siis ihasteltua tai vähintäänkin kuljettua ohi niistä mielettömistä valoista, joita talviaikaan pajakylässä on.

Kolme asiaa, jotka hieman varjosti mun Lappi-aikaa oli nämä: kaamos, pakkaset ja koti-ikävä. Mä tiesin kyllä, että siellä on pimeätä talvella, mutta sen itse kokeminen osana arkea oli aikamoinen järkytys. Sitten kun tuohon aikaan oli vielä niin paljon muutoksia kun valmistuin ja alkoi uusi elämänvaihe, niin oli jotenkin vaikea saada itsestään mitään irti työpäivän jälkeen. Sitten koitti pakkaset, jotka rajoitti ulkona liikkumista tai varsinkin laskettelua ja hiihtoa. Lisäksi koska Rovaniemi oli niin kaukana kaikesta tärkeästä, tein tammikuun lopussa päätöksen tulla aiottua aiemmin kotiin.

Mutta sellainen oli siis mun talveni Lapissa ja olen kyllä todella kiitollinen ja onnellinen, että olen saanut tämänkin kokemuksen elää ja kokea. Niin monta kokemusta rikkaampi ja töistäkin löytyi uusia mahtavia tyyppejä! Se on varmaa, että tästä lähtien jokainen Pohjoisen reissuni kulkee Rovaniemen läpi :D

Ja ainiin, revontulet bongasin, samoin poroja ja kuukkeleita ja maha täytettiin moneen kertaan porolla, leipäjuustolla ja lakoilla! Ja Rovaniemen, Rukan, Levin ja Äkäslompolon yöelämät tsekattu!

Kotona!

Lappi jäi taakse ja tutut Etelä-Savon maisemat tervehtivät tuhlaajatyttöään, kun tämä palasi takaisin kotiin. Melkein neljä vuotta painanut koti-ikävä sai hakemaan töihin takaisin kotiseuduille ja itse asiassa samaan paikkaan, josta työtaipaleensa virallisesti aloitti. Samat neljät seinät, jotka joskus ahdisti, ottivat tytön takaisin maailmalta siipiensä suojaan. Olen siis palannut takaisin Juvalle ja ainakin seuraavat puoli vuotta täällä asustellaan.

Koti - ja tällä tarkoitan sekä tätä huonetta, taloa, kylää, kuntaa ja maakuntaa - on ottanut mut hyvin vastaan. Maanantaina illalla tulin ja jo heti tiistai-iltana mut houkuteltiin sählyä pelamaan. Lisäksi olen nähnyt kummilapsia ja olen käynyt moikkaamassa myös muita tuttuja. Tämä viikko oli mulla niin sanotusti lomaa ja maanantaina aloitan sitten työt. Tänään vihdoin sain purettua matkalaukut ja muutenkin järjesteltyä muuttolaatikot hieman järkevämmin.

Eilen parturiin ajellessa ja muutenkin olen tällä viikolla miettinyt, että mitä kaikkia ajatuksia kotiinpaluu mieleeni tuokaan ja pelännyt oikeastaan sekä itseni että muiden reaktioita ja sitä, että tuleeko mulle sellainen "tuhlaajatyttö" olo, kun tulin tänne takaisin. Ei ole tullut. Ehkä hieman aluksi on aina jännittänyt, että mitenhän mut otetaan vastaan, mutta sitten kun ollaan oltu aidosti iloisia, niin jännityskin on lähtenyt. Ja itselläni on vihdoin taas hyvä olla.

Tajusin, että en palaa takaisin häntä koipien välissä, vaan palaan takaisin elämään, joka oli hyvä mutta minulla oli paha olla. Lukioaikoina olin monessa mukana ja minulla meni koulussa hyvin sekä oli kavereitakin, mutta silti minua ahdisti. Ala-asteella ja ylä-asteella koetut kiusaamistapaukset olivat vielä niin selvästi mielessä ja muutenkin tuntui, että kaikki piirit oli liian pieniä. En edes tiennyt kuka minä olin. Ja siksi piti päästä pois ja mahdollisimman kauas.

Nyt olen monen monta elämän oppituntia, kokemusta ja muistoa rikkaampi. Olen löytänyt itsevarmuuteni ja itsetuntoni takaisin ja vihdoin tiedän edes osittain kuka oikein olen. En siis palaa kotiin, koska en pärjännyt maailmalla vaan palaan kotiin, koska löysin maailmalta sen mitä etsinkin ja nyt voin palata takaisin elämään löydökseni kanssa sitä elämää, mikä oli joskus hyvä.

Ja eihän sitä koskaan tiedä, mihin tämä maailma meidät heittää. Nyt kuitenkin voin yliviivata haaveideni listalta opiskelijaelämän, vaihtoon lähdön, restonomin tutkinnon ja talvisesongin Lapissa. Aika katsella seuraavia haaveita tai vaan keskittyä siihen, että on taas kaikkien tärkeiden ihmisten luona ja kun koulut on käyty, on vapaa tekemään mitä itse haluaa...

We<3it