Time flies but you're the pilot

Aika. Se on jännä miten nopeasti tai hitaasti se saattaa mennä. Lapsena parin päivänkin odotus oli liikaa, ja nyt vanhempana ihmettelee vaan mihin talvi hävisi. Mä muistan kun mä kävelin syyslukukauden viimeisen koulupäivän päätteeksi koulukavereiden kanssa kämpälle ja otin kuvan meidän kampuksesta Snapchattiin. Mä muistan kuinka syksyn viimeisissä opiskelijabileissä halasin porukan läpi ennen kuin lähin baarista kotiin, sillä aamulla kutsui junamatka ja joululoman vietto.

Ja mä muistan, kuinka jännitin ensimmäistä koulupäivää. Muistan miten mulle nyt jo tutut ihmiset olivat täysin vieraita ja kuinka mä mietin kaksi kertaa ennen kuin avasin suuni. Ja mä muistan miten olin navigaattorin orja ensimmäiset kerrat syksyllä, kun ajoin kotoa Seinäjoella ja päinvastoin. Muistan miten Seinäjoki tuntui vieraalta ja en tiennyt täältä kuin pelkästään koulun, kämpän ja lähimmän kaupan.

Nyt mä  halasin koulukaverit läpi, joilla loppui tänään koulu (osalla on vielä kolme päivää opetusravintola Prikassa ja sitten tietenkin harjoittelu, mutta aika moni lähtee tekee sen muualle). Nyt mä ajoin eilen ensimmäistä kertaa tänä keväänä autolla Seinäjoelle ja suurin osa maisemista ja risteyksistä tuntuivat tutuilta. Enää noin viiden tunnin ajomatka ei tuntunut niin pitkältä. Ja vaikka en vieläkään tiedä Seinäjoesta kaikkea ja olen monen paikan suhteen edelleen ulalla, tiedän missä on kirjasto, urheilutalo, keskussairaala, Joupiska, Lidl, ABC yms.

Ja kaikkeen tähän on mennyt seitsemän kuukautta. Aika, joka tuntui lapsena vähintäänkin ikuisuudelta. Nyt se oli vain yksi tuulenhenkäys. Ja toisaalta miten monta hienoa hetkeä, stressin kyyneltä, turhautumisen hetkeä ja naurua on tuohon aikaan mahtunut.

Tosiaan itselleni koittaa kuukauden "loma" tämän viikon jälkeen, sillä teen oman harjoitteluni touko-kesäkuussa. Koulukaveri kysyikin multa tänään että mitä mä teen ja vastasin, että vähän kaikkea: autan veljeä muuttohommissa, siivoan kotona suursiivouksen, saatan tehdä vähän töitäkin, meen auttavaksi kädeksi Näkymättömään yöhön, käyn Kööpenhaminassa, vien "muuttokuorman" Seinäjoelta Juvalle, suursiivoan vanhan huoneeni, tuun juhlii Seinäjoelle vappua ja sovin harjoittelun käytännön asioista. Kuukausi, miten lyhyt aika se on, mutta miten paljon siihen saa ohjelmaa, kun vain niin tahtoo...

Restokisat 2016

Valtakunnallinen restonomiopiskelijoiden tietotaitokilpailu järjestettiin tänä vuonna Seinäjoella ja kisojen järjestämisessä oli lähes kaikki Seamkin restonomiopiskelijat mukana. Itse olin torstai ja perjantai päivinä meidän opetusravintola Prikassa salivuorossa ja siellähän kilpailijat ja paikalla olevat kollegat kävivät syömässä. Normaalisti Prikassa käy sellainen 30-50 henkeä syömässä lounasta, kun se on auki, mutta nyt ruokailijoita oli likemmäs 120, joten kiirettä piti.

Kilpailut olivat siis kaksipäiväiset (to-pe) ja ne huipentuivat eilen illalla gaalaan, jossa tarjoiltiin viiden ruokalajin illallinen. Meille annettiin mahdollisuus ilmoittautua gaalatarjoilu vvo-opintojaksolle ja niinhän minä ilmoittauduin, joten eilen sitten olin siellä tarjoilemassa.

Olimme aikaisemmin käyttäneet monta tuntia kuvion harjoitteluun ja hyvinhän se sitten sujui siellä. Viiniäkin sain ensimmäistä kertaa kaataa jossain tilaisuudessa ja alkujännityksistä huolimatta se meni hyvin. Tässä on vähän tunnelmakuvia viimeisiltä kahdelta päivältä. Mun Snapchatin My Story oli melkeinpä ylikuormitettu, sillä sain jonkun ihme sometuspuuskan! :D

Day 1

Illalla katteen tekoa seuraavaa päivää varten

Perjantaiaamu oli oikein kaunis

Day 2

Final look

Hymy oli herkässä, kun kaikki meni hyvin

Ravintolailta :)

Teahouse of Wehmais eli tuttavallisemmin teehuone Juvalla järjesti viime viikonloppuna ravintolaillan, jossa juvalaislähtöinen nykyisin Helsingissä vaikuttava kokki laittoi kolmen ruokalajin illallisen ja itsekin kävin kavereiden kanssa tuolla illallisella. Ajattelinkin sitten kertoa teille hieman mitä herkkuja siellä syötiin.

Illallinen oli tosiaan kolmen ruokalajin illallinen, mutta siinä oli myös keittiön tervehdyksenä mätishotti, joka aloitti koko illallisen. Mätishotti piti sisällään muikun mätiä, creme fraichea, saaristolaisleipää sekä ruohosipulia ja oli kyllä ihan syötävän arvoinen annos. Sanon tämän siksi, koska hirveemmin en mädistä perusta, mutta se oli odotuksiin nähden oikeesti ihan hyvää.

Alkuruokana oli rapusmörgåstorta, joka oli siis katkarapulohivoileipäkakun tyylinen annos ja tämäkin oli oikein hyvää. Lisäksi annos oli hyvin kaunis, mutta mielestäni ehkä alkuruoaksi hieman liian iso. Maku oli kuitenkin kohdallaan ja tykkäsin siis!

Pääruokana oli kaksi vaihtoehtoa: oli possua ja sitten Saimaan kuhaa. Itse söin kuha-annoksen ja tämähän piti sisällään siis paistettua kuhaa, tummaa tillikastiketta, kukkakaalia sekä kypsennettynä että pyreenä. Varsinkin kukkakaalipyree oli tosi hyvää, mutta niin oli koko annoskin. Annoskoko olisi vaan voinut olla hieman suurempi, koska kyseessä oli pääruoka. Muuten oikein hyvää!

Jälkiruokani oli teemehustettuja luomumansikoita, vaniljamascarponea ja paahdettua valkosuklaata sekä vapaavalintaisen teen teevalikoimasta. Tämä oli suosikkini ja etenkin mascarpone oli oikein ihanaa! Teenä join kiinalaista mustaa teetä, jossa oli hieman kermatoffeen tuoksua. Makua en nyt enää muista, mutta hyvää teetä se oli.

Ilta oli oikein ihana ja ruoat olivat oikein hyviä. Nyt tuli menetettyä sitten teehuone-neitsyys, mutta pitää kyllä joskus käydä ihan vaan teellä, koska sehän tuossa paikassa on se pointti vaikka kaikkea tällaista kivaa tapahtumaa sinne järkätään. Kannattaa kyllä käydä, jos kuka tahansa Juvalla poikkeaakin!