Elämää Rovaniemellä

Tasan kuukausi sitten pakkasin loput kamani pieneen autooni ja otin suunnaksi pohjoisen. Kuukausi on mennyt nopeasti ja suurimmaksi osaksi töissä. Kävin kuun puolenvälin paikkeilla Seinäjoella tekemässä viimeiset koulujutut ja nyt se olisi oikeasti vain valmistumista odotellessa. Samalla reissulla kävin Juvallakin, kun en tiedä milloin seuraavan kerran sinnekään ehdin. Sopivasti oli siihen saumaan viiden päivän vapaat, niin onnistui hyvin. Samanlaisia vapaita on tuskin ennen kevättä odotettavissa, viikonloppuna alkaakin jo sesonki.

Olen siis töissä Joulupukin pajakylän yhdessä ravintolassa tarjoilijana nyt tämän talvisesongin. Töissä on ollut kyllä mukavaa, työkaverit on mukavia ja työtkin on sujunut pieniä mokailuja huolimatta hyvin. Nyt on ollut viimeisen viikon aikana ajatukset jossain muualla (en tiedä missä) ja on tullut hieman sählättyä, mutta eipä ainakaan vielä ole tullut mitään suurempaa sanomista. Toivottavasti tää sähläily nyt on ihan väliaikaista.

Vapaa-ajalla (jota mulla pitkästä aikaa on) olen sitten laitellut kämppää, katsonut vihdoinkin hyvällä omatunnolla Netflixiä ja neulonut joululahjoja. Päätin antaa tänä vuonna aikuisille itsetehdyt lahjat ja nyt on puolet niistä valmiina. Lisäksi olen nähnyt neljää Rovaniemellä asuvaa tuttua ja etsinyt lenkkimaisemia. Viime lauantaina kävin Ikeassa ostamassa muun muassa kirjahyllyn.

Ikean reissu oli siinä mielessä itselleni erikoinen, että kävin Ruotsin puolella sen vuoksi. Lähin Ikea on siis täällä pohjoisessa Haaparannassa, joten siellä sitten tuli käytyä. En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, että kävisin toisen valtion puolella ostamassa huonekaluja, mutta nyt sellainen tapahtui.

Meinasin kuvittaa tämän postauksen kuvilla kämpästäni, mutta koska mokailin hieman verhotilauksen kanssa, en ole saanut sitä vielä itselleni enkä halua julkaista asunnostani kuvaa ennen verhon ripustamista. Kirjoittelen joskus sitten postauksen tämän asunnon sisustuksesta.

Mitään sen erikoisempaa ei kuulu. Joulua ajattelin tässä pikkuhiljaa laittaa. Se onkin tänä vuonna hyvin erilainen, sillä töissä on kiireisin aika vuodesta, joten varmaan kaikki joulupyhät ollaan töissä. Mikä sitten tarkoittaa sitä, että kotiin Juvalle ei ole mitään mahdollisuutta päästä. Työpäivän jälkeen sitten odottaakin tyhjä asunto, mutta toisaalta tämä on vaan yksi joulu elämässäni. Joten eiköhän sen kestä, onneks töissä on sentään joulutunnelmaa.

Muutakin ohjelmaa joulukuulle on mm. kaverin vierailu täällä ja koulun valmistuneiden juhla hieman ennen joulua. Mutta näihin sanoihin ja tunnelmiin, hyvää marraskuun toisiksi vikaa iltaa, minä taidan siirtyä tästä Netflixin äärelle!

Kuva: We<3it

Kaikki ei aina mene niinkuin suunnittelee

Nytkun olen vihdoin saanut kaikki koulujutut pois alta (tutkintolupahakemusta lukuunottamatta), minkä vuoksi työvuorojen jälkeen on aikaa vapaa-ajalle ja kirjoittamisharrastukselle. Siksi olenkin aikonut tehdä muutosliikkeen tämän blogiin suhteen. En vielä tiedä mitä kaikkia muutoksia aion tehdä mutta yksi on se, että alan kirjoittaa useammin. Tästä lähtien saatte nauttia siis blogiteksteistäni vähintään kahdesti kuussa ellei useamminkin :)

Mutta siirrytäänpä sitten asiaan. Tänään yhtä toista ajetelmaa kirjoitellessani tajusin asian mikä sai itseni aluksi huvittumaan, mutta sitten tajusin että sehän kuvaakin elämää täydellisesti. Se on nimittäin se, ettei kaikki mene aina niinkuin suunnittelee. Mutta se ei silti tarkoita sitä, etteikö elämästään saisi sellaista kuin sen haluaisi.

Kun 16-17-vuotiaana aloin haaveilla ja suunnitella kielimatkalle lähtöä ilmoittauduin aluksi matkalle kohteeseen Torquay ja ajankohta oli heinäkuu. Toisin kuitenkin kävi ja minulle ilmoitettin EF:ltä että ainut ABI-kielikurssi, joka toteutuisi, olisi kesäkuussa Brightonissa. Aluksi hieman pitkin hampain suostuin siihen, mutta viimeistään paikan päällä tajusin, miten ihana kaupunki Brighton olikaan ja miten hieno kokemus siitä tuli. Yksi elämäni parhaimpia kuukausia ehdottomasti!

Lukion abivuoteen asti opiskelupaikkaa miettiessäni kohteina oli Kuopio ja Jyväskylä ja arvoinkin niiden välillä monta kertaa. Suunnitelmat kuitenkin meni uusiksi, kun sinä yhtenä syksyisenä tiistai-iltana kirjastossa istuessani tein ammatinvalintatestin, jonka tulokset kertoivat minulle vaihtoehdosta nimeltä Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Ja siitä koulusta pitäisi kuukauden päästä valmistua restonomin tutkinto taskussa.

Peruskoulun päättymisen kunniaksi lähdin Saksaan perheystäväni luokse ja sillä matkalla hän sai päähäni ajatuksen vaihtoon lähdöstä. Kohteena toki piti olla Australia vuosien haaveilujen jälkeen, mutta loppujen lopuksi tässä vietettiin viisi kuukautta Alankomaissa. Vaihtoaikani oli kuitenkin kohteesta huolimatta upea ja Alankomaiden pienuus mahdollisti matkustelun syksyn aikana. Ja puhumattakaan niistä kaikista upeista hetkistä ja kokemuksista, joita koin vaihdon ajalta.

Ja mitä tulee tähän nykyiseen elämänvaiheeseeni, vielä heinäkuussa olin hakemassa töihin talveksi Leville, mutta nyt sitä asutaan ja työskennellään Rovaniemellä. Vielä en osaa sanoa mitä kaikkea tämä aika täällä tuo työkokemuksen ja itsenäistymisen lisäksi, mutta varmasti tästäkin tulee ihan yhtä hienoa kuin jos olisin Levillä.

Joten vaikka ensimmäinen versio suunnitelmistani ei toteunutkaan, olennaisin asia kuitenkin pysyi. Kävin kielimatkalla, opiskelin restonomiksi, kävin vaihdossa ja asun ja työskentelen Lapissa. Joten vaikka kaikki ei mene alkuperäisen suunnitelman mukaan, voit silti saada sen mitä tahdot. Varsinkin jos teet töitä asian eteen ja olet rohkea. Se olkoonkin tämän kertaisen kertomukseni opetus. Näihin sanoihin ja tunnelmiin:

Rakkaudesta fiktioon

Todellisuus on joskus rankkaa ja vaikea hahmottaa. Välillä ei ole varma mitä haluaa tai minne on oikein menossa elämässään. Välillä on hukassa, yksin ja surullinen. Silloin saattaa tulla sellainen tunne, että haluaa edes hetkeksi pois niistä kaikista negatiivisista ja ahdistavista tunteista ja ajatuksista. Jokaisella ihmisellä on oma tapansa päästä pois ja minulle se on aina ollut tarinat ja fiktio. Niiden avulla olen päässyt pois siitä hetkestä ja paennut pelottavia ajatuksia, kunnes ne ajatukset eivät ole enää pelottaneet.

Kun olen tuntenut itseni erittäin yksinäiseksi eikä ole ollut ystäviä tai perhettä käden ulottuvilla tukemassa vaikeuksissa, on fiktio auttanut. Sen avulla olen taltuttanut koti-ikävän, surun, yksinäisyyden, murheen, ahdistuksen ja stressin. Fiktio on auttanut selviämään erilaisista vaikeista ja pulmallisista tilanteista, kun olen voinut uppoutua tarinoihin ja todellisuuksiin, jotka eivät ole omia.

Mutta on fiktio ollut muutakin. Se on ollut harrastus ja ajanviete niin kauan kuin jaksan muistaa. Lapsena barbieleikeissäni oli selvät juonikuviot ja jokaisella kerralla jatkoin leikkiä siitä kohdasta mihin viimeksi olin jäänyt. Hieman vanhempana barbiet pakatessani laatikoihin löysin pelimaailman muun muassa Sims-pelin myötä, jossa sain myös vaikuttaa juonenkäänteisiin ja luoda hahmoille erilaisia tarinoita. Lapsuuden sairaspäivät vietettiin katsoen Disneyn piirrettyjä. Siitä asti, kun opin lukemaan kirjoja, on rahapussissani ollut vähintään yksi kirjastokortti (nyt niitä on yhteensä neljä).

Kirjastot ja kirjakaupat ovat minulle taivaita ja menen niihin usein tappamaan aikaa. Hivelen kirjojen selkämyksiä ja lueskelen kirjojen takakansia. Tavaratalojen dvd-laarit pitää aina tsekata, jos sieltä löytyisi kokoelmiin uusi dvd-löytö. Yksikään jouluaatto ei ole jouluaatto, jos siihen ei kuulu myöhäisillasta elokuvan katselu. Samoin kuin perjantai- ja laauntai-illat on kulunut minun osaltani useammin leffojen ääressä kuin baarien tanssilattioilla. Netflixin katseluhistoriaan en halua edes vilkaista, sillä lukumäärä sarjoista ja leffoista järkyttäisi jopa itseni.

Ajanvietteen ja pakokeinon lisäksi fiktio on tuonut minulle elämänkatsomukseni ja sen avulla olen luonut oman maailmankuvani ja omat unelmani. Lähes kaikki unelmamatkakohteistani on muodostunut minulle jonkun sarjan, elokuvan tai kirjan myötä ja monesti siteeraan osuvia lausahduksia lempikirjailijoiltani tai lempihahmoiltani. Monesti myös suosikkitarinoideni opetukset auttavat minua ratkaisemaan oman elämäni ongelmia tai pohdintoja.

Elämäni on siis lapsesta asti rakentunut tarinoiden äärelle ja ahdistavissa tilanteissa olen joko napannut kirjan käteen, avannut Netflixin tai alkanut itse kirjoittaa tarinaa, johon purkaa ajatuksia. Tietokoneeni tiedostot-kansio onkin täynnä ajatuksia ja tarinoiden alkuja. Ehkäpä niistä joskus tulee jotain muutakin kuin pelkkiä tiedostoja, ken tietää. Mutta yhden asian tiedän ja se on se, että elän tätä elämää rakkaudesta fiktioon.