Vuoden 2020 uuden vuoden lupaus onkin stressin vähentäminen. Ensimmäiset päivät on onnistunut sekä hyvin että huonosti tän lupauksen toteuttamisessa, mutta välillä on huonoja päiviä ja sitten ne korvataan taas paremmilla päivillä.
Vuosi vuodelta mun elämä muuttuu ja ennen olin innoissani isoista asioista, joita tuleva vuosi toi tullessaan. Mutta nyt mä oon innoissani siitä, että sain joululahjaksi niin kivaa lankaa, että teen siitä itselleni lapaset, pipon ja kaulahuivin. Tai siitä, että vien äidin syömään firman joululahja-lahjakortilla tai katsomaan isän kanssa Suvi Teräsniskaa.
Veljentytön ristiäiset ja kaverin häät on helmikuussa, kohta on lukioteatterin esitykset ja pääsee katsomaan mihin rakas kotilukio on jälleen kerran pystynyt.
Jos nyt talvella koittais kelien sallitessa käydä vähintään kerran luistimien, murtsikkasuksien ja laskettelusuksien päällä ja vaikka pulkkamäessä kummi- tai veljenlasten kanssa.
Keväällä toki on Wienin reissu, mutta sitä odotan enemmänkin sen kannalta, että onkohan syksyn ja talven saksan tunneista ollut mitään apua saksan kielen taidon kehittämisessä ja pärjäänkö ilman englantia miten paljon. (Ja tietenkin sen matkustelun ja paikkojen ja kaiken siihen liittyvän myötä...)
Kesä tuo tullessaan mun ensimmäisen palkallisen kesäloman, festarireissun Kuopiorockiin ja pari muutakin jo nyt sovittua juttua. Pääsen laittamaan keväästä asti pienen pihani kukkapenkkiä ja taas vapaapäivillä ja lomalla mökkeilemään ja nauttimaan kesän tuomista jutuista kuten lavatansseista ja kesäteattereista.
Syksy tuo tullessaan taas sadonkorjuuhommat ja enköhän mä taas jonkun uuden harrastuksen keksi päiviäni ja iltojani viihdyttämään. Todennäköisesti alan keskittyä tuohon sählyharrastukseen, niin pääsee toteuttamaan pitkäaikaisen haaveen peleissä käymisestä (onnistuisihan se periaatteessa jo nytkin, mutta ehkä odotan syksyä niin ei oo liikaa kaikkea tässä nyt).
Ja sit tuleekin joulu ja aika innostua taas siitä ja summata kulunut vuosi yhteen. Eiköhän siinä hyvin mene tämä vuosi. Käy moikkailee välillä kavereita niiden opiskelupaikkakunnalla ja hengaa työkavereiden kanssa vapaa-ajallakin leffailtojen ja musavisojen parissa. Lukee kirjoja, hoitaa puutarhaa, leipoo, kirjoittaa kun siltä tuntuu ja koukuttuu Netflixin parissa jälleen.
Rikun opettaa käymään ulkona, siivoaa varaston ja kauppaa ylimääräisiä tavaroita taas jossain vaiheessa kirpparilla. Laittaa valokuvat järjestykseen ja säilöö syksyllä kaapit täyteen herkkuja.
Kuulostaa aika leppoisalta ja mukavalta ja tekemisentäyteiseltä. Jos siis jaksaa kaiken toteuttaa. Ja eihän sitä tiedä mitä kaikkea se vuosi oikein tuokaan tullessaan. Mutta näillä lähtökohdilla on hyvä lähteä eteenpäin kohti uuden vuosikymmenen ensimmäistä vuotta.
Ps. Vuodelta 2019 toivoin työntekoa (toteutui), ulkomaanmatkaa (Ateena ja Tallinna check), leipomisen intoa vapaa-ajalle (välillä), lempiliikkumismuotoja (parhaani yrittänyt), rivitalokaksiota pienellä pihalla ja saunalla (asun vuokralla sellaisessa), johon saisi ottaa kissan (tuossa Riku vieressä nukkuu) eli ihan hyvä vuosi noiden perusteella takana!
 |
| Ja tämän ohjenuoran noudattamista |
