Neitvuori

 Lokakuun alussa hehkutin teille täällä blogissa, että ollaan menossa syysretkelle, mutta loppujen lopuksi silloinen retki peruuntui. Suunniteltuna päivänä satoi vettä lähes koko ajan ja mukavuudenhaluisina skippasimme sitten retken silloin. Mutta ei huolta, sillä eilen tämä vihdoin tapahtui ja ajattelin kirjoittaakin teille missä kävimme.

Siinä samassa postauksessa pohdin myös tämän blogin tulevaisuutta ja sitä, että saatan siirtää blogini muualle ja uuden nimen alle. Nyt olen tehnyt päätöksen, että With me -blogi jää 11 vuoden kirjoittamisen jälkeen telakalle ja alan kirjoittamaan hieman eri sisältöistä (mutta osittain samaa) tekstiä Marin matkassa nimen alle. Vaihto tapahtuu suurin piirtein vuoden vaihteessa tai viimeistään ensi vuoden alussa. Tarkkaa uutta osoitetta en osaa vielä sanoa, mutta infoan heti kun sen tiedän.

Joka tapauksessa aion kirjoittaa vielä mietteitä tähän blogiin samalla harjoitellen ja pohtien uuden blogin linjoja ja pitääkseni kirjoitustuntuman yllä. Mutta nyt oikean tekstin pariin.

Mikkelin Anttolassa sijaitseva Neitvuori on yksi Etelä-Savon korkeimmista vuorista nousten 184 metrin korkeuteen. Huippu on Saimaan pintaa 110 metriä korkeammalla. Neitvuorelta avautuu avarat näkymät sekä metsämaisemiin että Luonterin saaristoon ja hyvällä säällä sieltä on esteetön näkyvyys kymmenien kilometrien päähän.

Alueella on eri pituisia retkeilyreittejä ja eilen kuljimme noin 4 kilometrin pituisen Hiijje silimukka -reitin, jonka varrella pääsi ihastelemaan äsken mainitsemiani Luonterin näkymiä. Reitti oli aluksi melko haastava, sillä kiersimme sen niin päin että nousu Neitvuorelle oli aluksi vastassamme. Kun vuorella oli noustu ja maisemat ihailtu, jatkoimme matkaa ja maastokin helpottui.

Lopuksi paistoimme nuotiopaikalla makkarat, joista oli Hiidenmaan tilan vieressä olevalle pysäköintialueelle alle kilometri. Tämä pätkä (Pysäiköintialue - Nuotiopaikka) oli leveää hiekkatietä, joten nuotiopaikalle on esteetön pääsy. Paikalla on myös laavu ja käymälä.

Reitin varrella oli myös toinen nuotiopaikka, joka oli Hiidenmaan tilan liepeille ja lähellä pysäköintipaikkaa. Sinne oli kuitenkin kapeampi polku, joten jos esteetöntä makkaranpaistopaikkaa alueella etsii suosittelen tätä laavua.

Reitti on myös puolitettavissa, jolloin lyhyemmän vaihtoehdon pituus on 2,6 km. Jos taas haluaa patikoida pitemmän matkan on tältä reitiltä yhteys Hiidenmaan poluille.

Neitvuori on myös yksi Saimaa Geopark-kohteista ja lisätietoa tästä saa seuraavan linkin takaa: Neitvuori Saimaa Geopark-kohde

Mukava parin tunnin retkikohde Etelä-Savon sydämessä!

Mielenterveyden päivä

Aihe, josta olisi paljon sanottavaa mutta en tiedä onko rohkeutta sanoa. Aihe, josta olisi paljon jaettavaa, mutta en tiedä kestääkö kantti. Aihe, josta toivoin joskus paljon nuorempana ettei minun tarvitsisi edes murehtia. Mutta totuus on se, että jokaisen ihmisen pitää oman fyysisen terveyden lisäksi huolehtia myös mielen hyvinvoinnista.

Miten se tapahtuu? Miten mieltä sitten hoidetaan? En ole mielenterveyden asiantuntija, mutta olen käynyt juttelemassa useammalle tämän alan ammattilaiselle ja tiedän, että siihen ei ole yhtä ainoata tapaa. Täytyy tehdä niitä asioita, jotka on sulle mielekkäitä. Asioita, jotka saa sut unohtamaan hetkeksi oman elämäsi möröt, huolet, ahdistukset, stressit tai mikä ikinä sitä sun mielen hyvinvointia silloin syö. Mutta näiden lisäksi myös puhua ja hakea apua, jos siltä tuntuu.

Omasta kokemuksestani on kuitenkin huomautettava, että vaikka ajattelisit että teet jotain mielekästä mikä helpottaa mieltäsi jaksamaan, voi siinä olla myös kaksi kääntöpuolta (toki ehkä useampiakin, mutta kirjoitan tätä tekstiä nyt täysin subjektiivisesti): ylisuorittaminen ja eskapismi.

Oletan, että ylisuorittaminen ei ole terminä tuntematon, mutta eskapismi saattaa olla. Eskapismi tarkoittaa siis pakoa todellisuudesta ja, vaikka se voi olla hetkellisesti hyvä asia esimerkiksi jonkun ikävän tunteen käsittelemisessä, pitkän aikavälin keinona se ei ole hyvä. Varsinkin jos et käsittele asioita muuten millään tavalla, vaan pakenet aina todellisuutta johonkin muualle. Eskapismin muotoja on monia, mutta minulla se on näkynyt uppoutumisena sarjoihin, leffoihin ja kirjoihin ja oikeastaan varsinkin sarjoihin.

En siis tarkoita, etteikö olisi hyvä juttu, että löydät jonkun kirjasarjan, jonka kirjat luet kymmeneen kertaan tai sarjan, jonka yhden kauden katsot yhden illan aikana tai leffan johon turvaudut joka kerta. Tärkeää on vain, että niistä nauttii eikä se ole vain keino vältellä käsiteltäviä asioita, jotka tulisi jollain tavalla käsitellä.

Rivien välistä on hankala lukea, joten sanon nyt suoraan mitä tarkoitin parilla viimeisellä kappaleella. Olen kokenut elämässäni paljon asioita, jotka ovat horjuttanut mielenterveyttäni, mutta en ole läheskään aina osannut käsitellä niitä oikein vaan olen joko alkanut suorittamaan minulle mielekästä asiaa tai sitten paennut kaikkea rakkaisiin fiktiivisiin todellisuuksiin. Nimittäin jossain vaiheessa huomaa, että ei tämä riitäkään ja mieli ei voikaan hyvin.

Avautumatta sen enempää mitä kaikkea elämässäni on tapahtunut ja mitä kaikkia ikäviä tunteita ja tilanteita olen kohdannut, ongelmieni ydin on minä; tyttö, jonka peili oli - tai ehkä on vieläkin - rikki. Yksinkertaisesti siis koen, että en riitä itselleni.

Tein ennen kuin aloin kirjoittamaan tätä postausta, iltasanomien suorittaja-testin kolmen vuoden takaa ja sen tuloksissa oli eroteltu erilaisia suorittaja-tyyppejä ja niistä kaksi osui ja upposi. Ajattelinkin jakaa ne vielä teille tähän tekstiin, jotta pystyn hieman avaamaan mieltäni ilman että kirjoittaisin jotain niin henkilökohtaista, että katuisin aiheesta kirjoittamista blogissani.

Kaikki heti valmiiksi -suorittaja

Keskeneräisyys ahdistaa sinua, ja jos jotain ei voi tehdä juuri nyt, tulee se hoitaa mahdollisimman pian. Jos projektin päättyessä ei ole uutta valmiina odottaessa, olo on tyhjä. Mitä sitten?

Jos tunnistat itsesi, yritä opetella jättämään asioita myöhemmäksi ja jakamaan vastuuta muiden kanssa. Kasvata kärsivällisyyttäsi: kaikkea ei tarvitse hoitaa juuri tänään.

Sokea omille saavutuksilleen -suorittaja

Olet saavuttanut elämässäsi - niin urallasi kuin yksityiselämässä - vaikka mitä, mutta näet kuitenkin vain kaiken sen, mitä sinulta puuttuu tai mitä et ole ehtinyt saavuttaa.

Jos tunnistat itsesi, yritä palauttaa huomiosi onnistumisiisi ja kaikkeen, mitä olet tehnyt. Ole rohkeasti ylpeä itsestäsi!

Mutta jotta voin itse käydä tyytyväisenä nukkumaan eikä teille lukijoille herää huoli minusta, asiat on järjestymässä, apua on saatu ja saadaan jatkossakin <3  Loppuun vielä ystävällinen muistutus meille kaikille:

SYKSY ❤

Musta on tullut näin aikuisena syksy-ihminen. Lapsena ja teininä olin enemmän kesäihmisiä, koska muun muassa synttärini on kesällä, mutta nykyään kesä on vuoden stressaavinta aikaa. Ja siihen on kaksi syytä: a) töissä on aina kiire ja b) vapaa-ajalla on paineita tehdä kaikkea kivaa ja lopputuloksena: ei lepoa. Siksi nykyään pidän syksystä ja siitä helpotuksesta kun vapaa-ajalla ei tarvitsekaan olla menossa koko ajan joka paikkaan.

Enkä ole ainut 20-30-vuotias nuori nainen, joka kokee paineita kesästä suoriutumisesta. Parissa kuuntelemassani podcastissa on nimittäin puhuttu ihan samaa ja joka kerta syksykauden alkaessa podcastien tekijät ovat myös huojentuneita siitä, että on syksy.

Mutta ei pelkästään se, että kesä on suorittamista ja syksyllä voi levätä enemmän, vaikuta siihen miksi olen muuttunut syksyihmiseksi. Syksy on tunnelmallisempaa aikaa kun voi laittaa palamaan kynttilöitä ja kliseisesti kääriytyä viltin alle lukemaan kirjaa tai tekemään käsitöitä. Tosin mä olen kolmen viimeisen vuoden aikana vähentänyt kynttilöiden polton minimiin, sillä ne olisivat hieman turvallisuusriski tuon rakkaan kisuni kanssa. Mutta silti pointti on pimeissä illoissa ja tunnelmavaloissa.

Tämä aika syksystä on parasta, kun puissa on vielä ruskan värit ja kaikki lehdet eivät ole vielä tippuneet. Oon jännittänyt nyt pari viikkoa, että vieläkö meidän huomiselle syysretkelle riittää puissa lehdet, mutta vielä näyttää hyvältä. Tehtiin epävirallinen perinne rakkaan avokkini kanssa siitä, että käydään vähintään neljä kertaa vuodessa eli joka vuodenaikana retkellä ja syysretki on vielä tältä vuodelta toteuttamatta.

Tuosta tulikin mieleen, että voisin kirjoittaa tänne blogiini hieman enemmän myös tuosta ulkoilu-retkeily-geokätköilyharrastuksesta. Ja tuosta taas tuli mieleeni, että voisin nyt ennakkovaroittaa, että olen jo pitemmän aikaa miettinyt, harkinnut ja suunnitellut uuden blogin perustamista eri nimellä ja eri sivustolla. Opintojen myötä perustin instagram-tilin ja myöhemmin markkinointiviestinnän harjoittelun myötä myös Tik Tok -tilin samalla nimellä ja vaikka molempien sisältöjen päivittäminen onkin vielä aloittelijan asteella, niin samanniminen blogi voisi olla myös järkeenkäypää. Mutta tämä siis vasta ennakkovaroituksena. Infoan kyllä sitten, kun asia on ajankohtainen.

Palataanpa sitten takaisin aiheeseen eli syksyyn. Mulle syksyssä on kolme vaihetta: ensin on sadonkorjuuvaihe, sitten on tunnelmointivaihe ja sitten valmistauminen jouluun. Aika hyvin nämä menee kuukausien mukaan, sillä syyskuussa korjataan sato ja lokakuussa on vielä turhan aikaista alkaa hössöttää joulusta (niin mulle ainakin on sanottu), joten lokakuussa sitten vaan tunnelmoidaan ja fiilistellään että on syksy.

Syksy tuo myös kesän jälkeen mukanaan taas tietyt rutiinit elämään ja vaikka tekeekin vuoro- ja viikonlopputyötä niin näiden avulla pysyy kärrryillä edes vähän siitä mikähän viikonpäivä tänään on. Ja ne rutiinit on (tänä syksynä): sählyharkat keskiviikkoisin sekä pelit noin kerran kuussa lauantaisin, Yhden yön juttuja -podcastin uusi jakso joka torstai sekä Maajussille morsiamen sekä Koko Suomi Leipoo -ohjelmien uudet kaudet (okei myönnetään Koko Suomi Leipoo ohjelman aika ja päivä muuttui, niin en oo vielä kun yhden jakson tajunnut katsoa).

Jollain tapaa syksy, kuten ehkä myös kevätkin, tuo itselleen tarpeen järjestää ja siivota koti talvea varten ja yritänkin nyt lokakuussa tsempata itseni vihdoin ja viimein pesemään ne ikkunat, siivoamaan ja imuroimaan auton, järjestämään vaatehuoneen ja pesemään saunan. Oikeastaan viimeisimmän olen suunnitellut tekeväni tänä iltana. Muutenkin on tänään tiedossa siivouspäivä ja istahdin vain hetkeksi kirjoittamaan samalla kun juon aamukahvini, joka on siis juotu jo ehkä ensimmäisen kappaleen kirjoittamisen aikana.

Ihania syksyisiä päiviä kaikille ❤ Kuvat on valitettavasti viime syksyltä, kun en ole vielä käynyt ottamassa tämän syksyn ruskasta kuvia. Mutta se korjaantuu huomisella retkellä!