Aika aikansa kutakin

Nyt on tullut aika kirjoittaa tähän blogiin viimeinen teksti. Päätös vaihtaa blogia ja tyyliä ei ole ollut helppo, varsinkin kun tuntuu, että tämä With me -blogi on kasvanut mun kanssa ja olen päässyt jakamaan tänne blogiin monia mieltä painavia asioita. Olen kehittynyt kirjoittajana tosi paljon ja on ollut ihana huomata, että vaikka en ole markkinoinut kovin paljon missään tätä blogia, on kuitenkin tekstejäni luettu aikojen saatossa. Lisäksi olen saanut pidettyä yllä erään tutun entisen päätoimittajan minulle antamaa ohjetta: "Mari, älä lopeta kirjoittamista".

Aloitin kirjoittamaan tätä blogia suurin piirtein tasan 11 vuotta sitten. Blogi on perustettu joulukuussa 2011 ja olen kirjoittanut jo silloin jonkun tekstin muistini mukaan, mutta poistanut sen myöhemmin. Ensimmäinen kirjoittamani teksti, jonka olen jättänyt tähän blogiin, kertoo (yllätys, yllätys) Harry Potterista. Sen pääset lukemaan Tästä linkistä. 

Syy siihen miksi aloin kirjoittaa blogia, oli yksinkertaisesti se, että pidin silloin kirjoittamisesta, mutta kirjoitin vain itselleni, joten en ollut varma, olenko siinä hyvä. Hieman myöhemmin pääsin kirjoittamaan myös paikallislehteen juttuja, mutta silti olen pitänyt tämän blogin elossa. Ainakaan toistaiseksi kirjoittamisesta ei ole tullut minulle ammattia, vaan olen kouluttautunut muiden mielenkiinnon kohteiden pariin, mutta nuoriahan tässä vielä ollaan, joten koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.

With me on aina ollut lifestyle-blogi ja sellaisena sen olen halunnut pitää. Olen halunnut, että minulla on joku kanava mihin voin jakaa Harry Potter, Frendit, Disney yms. fanituksiani, kertoa käsitöistä joita olen tehnyt, jakaa kuvia ja kertomuksia matkoistani ja reissuistani tai ihan vaan yksinkertaisesti pohtia omaa elämääni ja matkan varrella tulleita ajatuksia. Mikään ei estä minua jatkamasta tätä blogia, mutta silti minulla on tullut viime vuoden aikana tunne, että olisiko jo aika lopettaa ja keskittyä muihin juttuihin.

Löysin viime vuonna podcastit ja kuuntelin kolmen eri podin alusta loppuun (Papupatapodi, Yhden yön juttuja ja Pottermania) ja nyt joulukuussa kaksi näistä podeista loppuivat toistaiseksi. Kuten alussa sanoin, päätös tämän blogin lopettamisesta oli vaikea, mutta Pottermanian Ellin ja Yhden yön juttuja Thelman, Amelien ja Hennariikan inspiroimana osasin tehdä päätöksen. Kuten tämän postauksen nimikin sen kertoo Aika aikansa kutakin, eikä se lopettaminen tee siitä matkasta yhtään vähäpätöisempää.

Muutenkin moni sellainen asia mitä viime vuonna 2022 tein, jäävät vuoteen 2022. Elämästä pitää osata nauttia eikä sitä saa alkaa suorittamaan tai täyttämään sellaisilla asioilla mitkä vain kuormittavat sinua, eivätkä anna sinulle siitä mitään. Siksi joulukuussa tein monia vaikealta tuntuvia päätöksiä, mutta nyt tammikuussa ne tuntuvat oikeilta ratkaisuilta.

Tästä lähtien en siis tee kahta työtä päällekkäin vaan keskityn päivätyöhöni matkailualalla. Vapaa-ajalla teen edelleen käsitöitä, luen kirjoja, katson sarjoja ja leffoja, kuuntelen musiikkia ja podcastia ja pelaan sählyä sekä kirjoitan blogia. Mutta blogin nimi ja osoite sekä teema vaihtuu vastaamaan päivittämääni Instagram-tiliä. Uuden blogin löydät osoitteesta Marin Matkassa – Tervetuloa potemaan ikuista matkakuumetta! ja blogin teemoja tulevat olemaan reissut ja matkat, joita teen ja olen tehnyt. Lifestyle-bloggaaminen jää siis toistaiseksi taka-alalle ja keskitytään yhteen intohimooni eli reissaamiseen ja matkailuun.

Kiitos siis kaikille, jotka olette kulkeneet mun mukana tämän blogin äärellä ja toivottavasti löydätte uuden blogin pariin ja jatkamaan eteenpäin Marin matkassa!

Tee se itse joululahjoista reissujouluun

Ihanaa vuoden viimeistä viikkoa kaikille! Mulla oli luonnoksissa sekä omissa ajatuksissani kirjoitettuna jo useampi erilainen jouluaiheinen postaus virittämään joulun tunnelmaa marras- ja joulukuussa, mutta ajanpuutteen vuoksi ne jäi kirjoittamatta loppuun ja julkaisematta. Mutta onpahan ainakin seuraaville vuosille uuteen blogiin jouluaiheita valmiina.

Uusi blogi starttaa jossain vaiheessa ensi vuotta ja siitä kerron lisää seuraavassa postauksessa, mutta nyt mennään vielä joulutunnelmiin ja kiteytän niiden kaikkien jouluaiheiden teemat yhteen (toivottavasti ei jättipitkään) postaukseen.

Joulun valmistelut lähti mulla alkuun tänä vuonna jo elokuussa, kun sain ensimmäisen lahjaidean ja niin päätin alkaa pikkuhiljaa ideoita toteuttamaan. Haaveena oli, että jos kaikki joululahjat olisi tänä vuonna itse tehtyjä ja niinhän ne oli. Pukin konttiin lähti mosaikki-kuviolla neulotut villasukat äidille, lannevaate-pyyhe isälle, nimikoidut pipot veljen perheelle, vanhemmalle kummitytölle kaulahuivi, nuoremmalle kummitytölle virkattu kassi, kummipojalle kynsikkäät, rakkaalle kahvipusseista tehty eväskassi ja appivanhemmille perinteisellä menetelmällä neulotut villasukat. Lisäksi joulutervehdyksissä sukulaisille ja muille läheisille oli erilaisia hilloja, itse leivottuja (kaupan taikinasta tosin, myönnän) pipareita tai vaihtoehdoksi itsetehtyjä marenkeja. Pariin pussiin laitoin myös askartelemani lumihiutale-koristeet ja samanlaiset vein myös veljenlapsien huoneeseen ilahduttamaan heitä.

Ennen joulua oli muutamat pikkujoulut, Vehmaan joulumarkkinoilla käynti, Kauneimmat joululaulut sekä Suvi Teräsniskan joulukonsertti Nokia Areenalla Tampereella. Oli kyllä niin upea, koskettava ja viihdyttävä keikka. Enpä ole pitkään aikaan yhtä hyvässä konsertissa käynytkään. Muutenkin oli mukava reissu parhaan kaverin kanssa. Syötiin hyvin ja juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä ja nukuttiin hotellissa.

Itse joulu vietettiin sitten reissaten. Aatonaattona oltiin mun vanhempien luona järjestelemässä heidän kotinsa joulua varten remontin jäljiltä ja samalla reissulla vietiin kissa hoitoon joulun ajaksi. Illalla kotona avattiin jo osa lahjoista, juotiin glögiä ja katsottiin Joulupukki ja Noitarumpu. 

Aattoaamuna lähdettiin sitten kumppanin isän luokse hautausmaan kautta ja hyvän ruoan, jouluohjelmien (Joulurauhan julistus, Joulutarina-elokuva ja Samu Sirkan joulutervehdys) ja joulusaunan lisäksi kävin joulukirkossa Kerimäen puukirkon talvikirkossa (isoa kirkkoa käytetään talvella harvemmin). 

Joulupäivänä vaihdettiin sitten osoitetta kumppanin äidin luokse ja siellä hyvän ruoan lisäksi pelailtiin paria peliä ja käytiin illan päätteeksi vielä tsekkaamassa joulupäivän bileet paikallisessa. Ensimmäinen kerta kun kävin joulupäivänä baarissa ja oli myös viimeinen, tästä ei nimittäin tule perinnettä. 

Tapaninpäivänä kotiuduttiin ja ennen sitä haettiin kissa hoidosta (tämä ei sujunut ihan käden käänteessä, mutta tarinalla onnellinen loppu ja kissa kotona) ja käytiin Tapaninpäivä saunassa mun vanhempien pihasaunassa. Illalla sitten vielä glögiä ja uusi joululahja testaukseen (Harry Potter Neuleiden taikaa -neuleohjekirja).

Vaikka jouluni tänä vuonna ei mennytkään ihan sen perinteisen kaavan mukaan siihen liittyi kuitenkin kaikki ne elementit, jotka tekevät joulusta joulun; läheiset ihmiset, haudoilla käyminen, perinteiset jouluohjelmat, jouluruoka, joulusauna, joulukirkko, glögin juonti, lahjojen antaminen läheisille, joulupäivänä lautapelien pelailu, kynttilöiden polttaminen ja joululeivonnaiset!

Nyt nautitaan vielä vuoden viimeisestä viikosta ja sitten käännetään taas kirjassa nimeltä elämä seuraava luku nimeltä vuosi 2023 💖

Rauhaisaa joulua kaikille!

On illan sini, luonto vaiti hetkisen

Ja tähtitaivas harmaa pilvinen

Kuin kauan sitten taaskin lapsen mielin avoimin

Mä hiljentyä jouluun tahtoisin

Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen

On sumentaneet lapsen herkkyyden

Mä katson kauan ylös talvitaivaan hämärään

Ja toivon että joulun tähden nään.

Tämä maailma tarvitsee joulun

että synkistä synkinkin yö

vois nähdä sen ikuisen valon

joka kaipuuna sydäntä syö

Jos me onnistumme kaiken kauniin

toisiltamme piilottamaan

Tämä maailma tarvitsee joulun

meidän rakkauden paljastamaan

Mitä vikaa on rauhassa ihmisten kesken

Mitä vikaa on rukouksessa

joka jouluna kaikuu yli kaupunkien

Mitä vikaa on rakkaudessa

Kahta vain joulun lahjaa

Kahta vain mä toivoisin

Vain pientä hetken hengähdystä

Ja mielenrauhaa tietenkin

Mä toivon vain, vain joulun taikaa

Et sydän ois ees hetken aikaa

Huoleton ja joulu tois

Tuon hetken toivon

Jos myötä tuon yötuulen lauhan

Joulu tois taas mielenrauhan

Rahtusen maailmaan sekavaan

Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista

Kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista

Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan

sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan!

Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta

Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta

Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä

Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä

Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä,

Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänänsä

Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha'

- itsestään on löydettävä ihmisten vain rauha.

Rutiinit

Viime viikon Yhden yön juttuja -podcastin jaksossa puhuttiin rutiineista, mitkä auttaa pitämään mielen tasapainossa ja muistamaan hektisen arjen keskellä mikä päivä on. Tämä oli minusta ehkä tämän kauden parhain jakso ja herätti omassa mielessäni paljon ajatuksia. Siksi ajattelinkin seurata Amelien, Thelman ja Hennariikan jalanjälkiä ja kirjoittaa omista rutiineistani.

Rutiinit on elämän suola ja kuten aikaisemmin jo sanoin, ne auttavat muistamaan mikä viikonpäivä on. Itse olen tehnyt kohta 10 vuotta epäsäännöllistä vuorotyötä sisältäen myös viikonloput ja yötyöt, joten rutiinien avulla olen pysynyt arjessa ja elämässä kiinni vaikka olisinkin just valvonut kaksi viikonloppuyötä putkeen.

Rutiinit liitetään ehkä enemmänkin arkeen, mutta on mulla myös tiettyjä juhla- ja kausirutiineja, joita ilman kevät, kesä, syksy, talvi, joulu tai juhannus ei tunnu siltä, miltä sen pitäisi. Voihan se olla, että näille oikea termi on perinne, mutta puhutaan niistä nyt tämän tekstin ajan rutiineina.

Rutiini nro 1:

Aamupala sisältäen joko lasin vitamiinivettä (poretabletti liuotettuna vesilasiin) tai mehua, jogurttia joko pelkästään tai muroilla/kaurahiutaleille/marjoilla jatkettuna ja kuppi kahvia. Aamupalan ajan katson joko puhelimesta jakson jotain sarjaa (aamuvuoroaamuina) tai nautin aamupalan olohuoneessa ja katson telkkarista yhden jakson jotain sarjaa. Näin päivä alkaa aina samalla tavalla.

Rutiini nro 2:

Iltavuoroaamuina aamupäiväni kulkee myös aika samaa kaavaa. Aamun rutiinien jälkeen touhuan jotain - oli se sitten kotitöitä, käsitöitä, kirjan lukemista, lenkkeilyä tai asioiden hoitamista. Tämän jälkeen useimmiten teen ruokaa (ellei ole jo valmiina), syön ja otan pienet päikkärit (kesto vaihtelee päivän mukaan). Päikkäreiden jälkeen valmistaudun sitten lähtemään töihin. Moni saattaa ihmetellä noita päiväunia, mutta niiden avulla varmistan, että mulla on vielä virtaa töihin ja ne katkaisee sen päivän kivasti, niin olen sitten valmis lähtemään töihin uusilla silmillä.

Rutiini nro 3:

Iltatoimet vaihtelee sitten paljon enemmän kuin aamutoimet, mutta illalla olin sitten ollut jossain muualla tai töissä illan, pidän oman pienen hetken. Se on joko sarjan parissa, käsitöitä tehden, kirjaa lukien tai tiktokia selaillen. Tämän jälkeen voin käydä sitten nukkumaan, koska olen rauhoittanut itseni päivän touhuista jotain mielekästä tekemällä.

Rutiini nro 4:

Päiväni ovat hyvin vaihtelevia ja en voi sanoa, että tekisin aina tiettynä päivänä jonkin tietyn kotityön. Mutta kodin siisteyden ja avokin mielenrauhan säilyttämiseksi teen joka päivä vähintään yhden kotityön. Oli se sitten koneellinen pyykkiä, tiskikoneen tyhjentäminen ja täyttäminen, muiden tiskien tiskaaminen, roskien vienti, imurointi tms. Näin kaikki ei kasaannu yhdelle päivälle ja vapaapäivän koittaessa ei koko aika mene siihen, että tekee ensin viikon kotityöt alta pois.

Rutiini nro 5 ja 6:

Maanantaisin olen koittanut katsoa tilanteen mukaan Maajussille morsiamen ja torstaisin kuuntelemaan uuden jakson Yhden yön juttuja. Muita ohjelmia en ole nyt tänä syksynä osannut/ehtinyt/pystynyt ottamaan "elämäni ohjelmistoon", mutta niitä katsotaan jos aikaa tai kiinnostusta on.

Nuo kuusi yllä mainittua rutiinia on tällä hetkellä arkeani rytmittäviä asioita. Tietenkin tilanteen niin salliessa yritän keskiviikkoisin käydä myös sählyharkoissa, mutta niihin en valitettavasti joka viikko pääse.

Aluksi ajattelin, että kirjoitan tähän tekstiin vielä alussa mainitsemistani kausirutiineista, mutta siinä tapauksessa postaus olisi ehkä paisunut liian pitkäksi, joten toisessa postauksessa niistä sitten tarkemmin. Mutta jos jollakin nyt heräsi mielenkiinto näiden suhteen, niin sen verran voin kertoa, että jokaiseen kuukauteen/vuodenaikaan/juhlaan riittyy tiettyjä asioita, mitkä tykkään tehdä ja jotka tuovat vuoteen merkitystä. Esimerkkinä pyhäinpäivänä käyn hautausmaalla ja isänpäivänä teen isälle ja ukille ruokaa. 

Tänään on siis iltavuoropäivä, joten tämän tekstin kirjoittamisen aikana ruoka on kypsynyt uunissa ja kohta pääsen maistelemaan sitä. Tämän jälkeen pienet päiväunet ja sitten valmistautumaan töihin! Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoille!

Lähtölaskenta jouluun

Jouluaattoon on 53 päivää! Kaikki, jotka on lukenut tätä blogia vähintään vuoden verran, tietää, että oon jouluihminen henkeen ja vereen. En kuitenkaan ole niitä ihmisiä, jotka laittavat jo lokakuussa joululaulut soimaan ja sisälle joulukuusen, vaan olen enemmänkin sellainen hiljaa hyvä tulee jouluihminen ja joulu oikeasti loppuu vasta loppiaisena, joten siksi en koristele kotia liian aikaisin, että jaksan varmasti katsoa koristeita tammikuun alkuun asti.

Jouluvaloja tai oikeastaan kausivaloja en tänä vuonna virittänyt vielä lokakuussa, vaikka joskus olen sen saattanut tehdä saadakseni parvekkeelle, takapihalle tai etupihalle valoa enemmän. Tähän syyn tietää varmasti kaikki, jotka ovat sähkösopimuksia solmineet. En kuitenkaan voinut olla laittamatta edes jotakin, joten yksi valo löytyy parvekkeelta ja toisen patterivalon laitoin etupihalle. Muuten joulun tunnelmavalaistus hoidetaan kynttilöillä ja lyhdyillä.

Vaikka muuten en ole vielä joulua alkanut laittamaan kotiin niin olen kuitenkin joululahjatehtaan laittanut pyörimään, sillä ajattelin kokeilla josko tänä vuonna onnistuisin haaveessani antaa ainoastaan itse tehtyjä lahjoja. Hyvältä näyttää tämän tavoitteen suhteen sillä enää noin 1/3 osa lahjoista tekemättä ja nyt on kuitenkin vasta marraskuun 1. päivä. Teen tästä postausta sitten kun kaikki on valmiita, mutta muun muassa villasukkia, pipoja ja kaulahuivi menee pukinkonttiin tänä vuonna.

Tiktokista bongasin uuden jouluherkun; piparitortut, joita pitää ehdottomasti tänä vuonna kokeilla! Lisäksi olen monena vuonna miettinyt, että haluan tehdä joulukarkkeja, joita sitten annan pieneksi joulumuistamiseksi ja tänä vuonna ajattelin tämän toteuttaa. Tällä hetkellä olisi ideana tehdä pieniä marenkikarkkeja ja laittaa niitä sitten koristeltuihin lasipurkkeihin. Kaveriksi vielä itse tehtyä hilloa syksyltä niin oi miten kiva pieni joulumuistaminen, kun menee joulun alla kylään.

Pikkujouluja tulee juhlittua tänä vuonna peräti kolme kertaa, jos ensimmäinen kerta lasketaan pikkujouluiksi. Mennään siis parin viikon päästä katsomaan Tip Tap Stand Up - Suurta pikkujoulushowta Mikkelin Mikaeliin. Sitten seuraavana viikonloppuna mulla on yhden kaveriporukan kanssa perinteiset pikkujoulut ja siitä viikon päästä avokkini työpaikan pikkujoulut joihin on avec kutsu.

Mitäs muuta joulumietteitä mulla olisi teille jaettavana? Perinteiset joulukortit varmaan askartelen tässä joku ilta. Koitan mahdollisimman paljon antaa itse tai vähintään viedä valmiiksi postilaatikkoon, kun postimerkin hinta on kallistunut kyllä jonkun verran... Osa asuu kuitenkin sen verran kaukana, että postittaminen on oikeastaan ainoa mahdollisuus antaa ihan perinteinen joulukortti.

Tähän loppuun pitää sanoa sellainen asia, mitä sanon monelle ystävälleni ja läheiselle, että se, että minä annan itsetehdyt lahjat ja lähetän itsetehdyt kortit ei tarkoita sitä, että haluaisin jotenkin todistella olevani parempi ihminen kuin joku muu. Se, että puuhaan joululeivonnaisia, joulukortteja ja käsin tehtyjä joululahjoja on minun tapani nollata aivoni päivän töistä ja arjesta. Ne on niitä pieniä pysähdyksiä arjessa, kun istun sohvalla tai sohvapöydän ääressä ja näperrän käsilläni. Olen ollut sellainen viimeiset 26 vuotta ja aion olla sellainen vähintäänkin niin pitkää kuin sormeni antavat minun näpertää, mielellään koko loppuelämäni ajan.

Ja olen ollut jouluihminen myös viimeiset 26 vuotta, eikä sekään muutu, joten varoituksen sana; blogini ja someni täyttyy jouluasioista seuraavan 53 päivän ajaksi. Instagramtililleni @marinmatkassa_ olen suunnitellut jälleen joulukalenterin ja nyt syksyllä olen hurahtanut Tiktokiin, niin eiköhän sinnekin tule aika joulu-painoitteista sisältöä tehtyä ja blogin sisällön te nyt tiedättekin jo varsinkin jos olette lukeneet jo pitempää...

Mutta ihanaa marraskuuta kaikille lukijoille! Postausta kuvittaa kuvat edellisiltä jouluilta.

Neitvuori

 Lokakuun alussa hehkutin teille täällä blogissa, että ollaan menossa syysretkelle, mutta loppujen lopuksi silloinen retki peruuntui. Suunniteltuna päivänä satoi vettä lähes koko ajan ja mukavuudenhaluisina skippasimme sitten retken silloin. Mutta ei huolta, sillä eilen tämä vihdoin tapahtui ja ajattelin kirjoittaakin teille missä kävimme.

Siinä samassa postauksessa pohdin myös tämän blogin tulevaisuutta ja sitä, että saatan siirtää blogini muualle ja uuden nimen alle. Nyt olen tehnyt päätöksen, että With me -blogi jää 11 vuoden kirjoittamisen jälkeen telakalle ja alan kirjoittamaan hieman eri sisältöistä (mutta osittain samaa) tekstiä Marin matkassa nimen alle. Vaihto tapahtuu suurin piirtein vuoden vaihteessa tai viimeistään ensi vuoden alussa. Tarkkaa uutta osoitetta en osaa vielä sanoa, mutta infoan heti kun sen tiedän.

Joka tapauksessa aion kirjoittaa vielä mietteitä tähän blogiin samalla harjoitellen ja pohtien uuden blogin linjoja ja pitääkseni kirjoitustuntuman yllä. Mutta nyt oikean tekstin pariin.

Mikkelin Anttolassa sijaitseva Neitvuori on yksi Etelä-Savon korkeimmista vuorista nousten 184 metrin korkeuteen. Huippu on Saimaan pintaa 110 metriä korkeammalla. Neitvuorelta avautuu avarat näkymät sekä metsämaisemiin että Luonterin saaristoon ja hyvällä säällä sieltä on esteetön näkyvyys kymmenien kilometrien päähän.

Alueella on eri pituisia retkeilyreittejä ja eilen kuljimme noin 4 kilometrin pituisen Hiijje silimukka -reitin, jonka varrella pääsi ihastelemaan äsken mainitsemiani Luonterin näkymiä. Reitti oli aluksi melko haastava, sillä kiersimme sen niin päin että nousu Neitvuorelle oli aluksi vastassamme. Kun vuorella oli noustu ja maisemat ihailtu, jatkoimme matkaa ja maastokin helpottui.

Lopuksi paistoimme nuotiopaikalla makkarat, joista oli Hiidenmaan tilan vieressä olevalle pysäköintialueelle alle kilometri. Tämä pätkä (Pysäiköintialue - Nuotiopaikka) oli leveää hiekkatietä, joten nuotiopaikalle on esteetön pääsy. Paikalla on myös laavu ja käymälä.

Reitin varrella oli myös toinen nuotiopaikka, joka oli Hiidenmaan tilan liepeille ja lähellä pysäköintipaikkaa. Sinne oli kuitenkin kapeampi polku, joten jos esteetöntä makkaranpaistopaikkaa alueella etsii suosittelen tätä laavua.

Reitti on myös puolitettavissa, jolloin lyhyemmän vaihtoehdon pituus on 2,6 km. Jos taas haluaa patikoida pitemmän matkan on tältä reitiltä yhteys Hiidenmaan poluille.

Neitvuori on myös yksi Saimaa Geopark-kohteista ja lisätietoa tästä saa seuraavan linkin takaa: Neitvuori Saimaa Geopark-kohde

Mukava parin tunnin retkikohde Etelä-Savon sydämessä!

Mielenterveyden päivä

Aihe, josta olisi paljon sanottavaa mutta en tiedä onko rohkeutta sanoa. Aihe, josta olisi paljon jaettavaa, mutta en tiedä kestääkö kantti. Aihe, josta toivoin joskus paljon nuorempana ettei minun tarvitsisi edes murehtia. Mutta totuus on se, että jokaisen ihmisen pitää oman fyysisen terveyden lisäksi huolehtia myös mielen hyvinvoinnista.

Miten se tapahtuu? Miten mieltä sitten hoidetaan? En ole mielenterveyden asiantuntija, mutta olen käynyt juttelemassa useammalle tämän alan ammattilaiselle ja tiedän, että siihen ei ole yhtä ainoata tapaa. Täytyy tehdä niitä asioita, jotka on sulle mielekkäitä. Asioita, jotka saa sut unohtamaan hetkeksi oman elämäsi möröt, huolet, ahdistukset, stressit tai mikä ikinä sitä sun mielen hyvinvointia silloin syö. Mutta näiden lisäksi myös puhua ja hakea apua, jos siltä tuntuu.

Omasta kokemuksestani on kuitenkin huomautettava, että vaikka ajattelisit että teet jotain mielekästä mikä helpottaa mieltäsi jaksamaan, voi siinä olla myös kaksi kääntöpuolta (toki ehkä useampiakin, mutta kirjoitan tätä tekstiä nyt täysin subjektiivisesti): ylisuorittaminen ja eskapismi.

Oletan, että ylisuorittaminen ei ole terminä tuntematon, mutta eskapismi saattaa olla. Eskapismi tarkoittaa siis pakoa todellisuudesta ja, vaikka se voi olla hetkellisesti hyvä asia esimerkiksi jonkun ikävän tunteen käsittelemisessä, pitkän aikavälin keinona se ei ole hyvä. Varsinkin jos et käsittele asioita muuten millään tavalla, vaan pakenet aina todellisuutta johonkin muualle. Eskapismin muotoja on monia, mutta minulla se on näkynyt uppoutumisena sarjoihin, leffoihin ja kirjoihin ja oikeastaan varsinkin sarjoihin.

En siis tarkoita, etteikö olisi hyvä juttu, että löydät jonkun kirjasarjan, jonka kirjat luet kymmeneen kertaan tai sarjan, jonka yhden kauden katsot yhden illan aikana tai leffan johon turvaudut joka kerta. Tärkeää on vain, että niistä nauttii eikä se ole vain keino vältellä käsiteltäviä asioita, jotka tulisi jollain tavalla käsitellä.

Rivien välistä on hankala lukea, joten sanon nyt suoraan mitä tarkoitin parilla viimeisellä kappaleella. Olen kokenut elämässäni paljon asioita, jotka ovat horjuttanut mielenterveyttäni, mutta en ole läheskään aina osannut käsitellä niitä oikein vaan olen joko alkanut suorittamaan minulle mielekästä asiaa tai sitten paennut kaikkea rakkaisiin fiktiivisiin todellisuuksiin. Nimittäin jossain vaiheessa huomaa, että ei tämä riitäkään ja mieli ei voikaan hyvin.

Avautumatta sen enempää mitä kaikkea elämässäni on tapahtunut ja mitä kaikkia ikäviä tunteita ja tilanteita olen kohdannut, ongelmieni ydin on minä; tyttö, jonka peili oli - tai ehkä on vieläkin - rikki. Yksinkertaisesti siis koen, että en riitä itselleni.

Tein ennen kuin aloin kirjoittamaan tätä postausta, iltasanomien suorittaja-testin kolmen vuoden takaa ja sen tuloksissa oli eroteltu erilaisia suorittaja-tyyppejä ja niistä kaksi osui ja upposi. Ajattelinkin jakaa ne vielä teille tähän tekstiin, jotta pystyn hieman avaamaan mieltäni ilman että kirjoittaisin jotain niin henkilökohtaista, että katuisin aiheesta kirjoittamista blogissani.

Kaikki heti valmiiksi -suorittaja

Keskeneräisyys ahdistaa sinua, ja jos jotain ei voi tehdä juuri nyt, tulee se hoitaa mahdollisimman pian. Jos projektin päättyessä ei ole uutta valmiina odottaessa, olo on tyhjä. Mitä sitten?

Jos tunnistat itsesi, yritä opetella jättämään asioita myöhemmäksi ja jakamaan vastuuta muiden kanssa. Kasvata kärsivällisyyttäsi: kaikkea ei tarvitse hoitaa juuri tänään.

Sokea omille saavutuksilleen -suorittaja

Olet saavuttanut elämässäsi - niin urallasi kuin yksityiselämässä - vaikka mitä, mutta näet kuitenkin vain kaiken sen, mitä sinulta puuttuu tai mitä et ole ehtinyt saavuttaa.

Jos tunnistat itsesi, yritä palauttaa huomiosi onnistumisiisi ja kaikkeen, mitä olet tehnyt. Ole rohkeasti ylpeä itsestäsi!

Mutta jotta voin itse käydä tyytyväisenä nukkumaan eikä teille lukijoille herää huoli minusta, asiat on järjestymässä, apua on saatu ja saadaan jatkossakin <3  Loppuun vielä ystävällinen muistutus meille kaikille: