Kevään projekteja

 Kevät on mennyt vauhdilla ja muutaman päivän päästä voi sanoa virallisesti, että kesä on täällä kun vaihtuu kesäkuu. Kesälomakin lähenee vauhdilla, vaikka vielä pari kolme viikkoa pitää jaksaa painaa töitä. 

Kevät on parin viime vuoden aikana pitänyt sisällään tietynlaiset projektit ja niinpä tänäkin vuonna olen samojen asioiden ääressä ollut. Vaatekaappi on siivottu ja kesävaatteet nostettu esille, kun talvivaatteet on viety varastoon. Varastonkin sain siivottua, kun sinne tuli talvella tuotu porukoilta vaikka mitä tavaroita. Kevätsiivous on muutenkin saunan pesua lukuunottamatta hoidettu.

Piha on tietenkin yksi projekti joka kevät ja tänään itse asiassa teinkin viimeiset istutukset. Tänä vuonna vähensin hieman kesäkukkia ja keskityin hyötypuutarhaan. Mulla kasvaakin kolme tomaattia, keräsalaattia, persiljaa, ruohosipulia ja jopa perunaa ruukussa. Totta kai kukkiakin ostin ja tänä vuonna saatiin aikaiseksi käydä äitin kanssa Kiiskilän puutarhalla, mihin ollaan pari vuotta meinattu mennä. Sieltä mukaan tarttui huovinkukka, markettoja, orvokkeja, begonia ja diana. Kukkapenkkiin olen kylvänyt kehäkukkia ja ruiskaunokkeja. Tänään istutin auringonkukan taimet ja perhetutulta sain samettikukkia. Tuloksia sitten vain odotellessa!

Mökki on siivottu abouttiarallaan noin kuukausi sitten ja samoin rantasauna veljen luona. Siellä on jo pari kertaa käytykin saunomassa ja tietenkin uimassa. Kesälomalla sitten suuntaan mökille, kun varmaan aikaisemmin ei ehdi kun on äitin luona muutama lisäprojekti.

Kevään aikana on tullut myös istuttua sohvalla käsitöiden parissa. Parit villasukat, pari kaulahuivia, vauvan lapaset, pari tyynyä ja muutama panta on muun muuassa nyt tullut tehtyä. Tilkkutäkkiprojektikin on aloitettu ja se edistyy hitaasti kun neuloosi ja virkkausinto iski välillä. Ehkä sadepäivinä siihen sitten jaksaa taas paneutua. Seuraavaksi olisi tarkoitus aloittaa villapaidan neulominen, kun kummipoika tilasi multa Suomi-aiheisen villapaidan. Mielenkiintoista tässä on se, että olen tasan yhden villapaidan neulonut...

Oon taas lukenut pitkästä aikaa kirjoja, kun innostuin lukemaan Potterit kolmosesta eteenpäin uudestaan. Pari äänikirjaa tuli kevättalvella myös kuunneltua ja iso suositus molemmille. Samu Haber Forever Yours kirjoittanut Tuomas Nyholm sekä Pakumatkalla kirjoittanut Aino Huilaja. Nyt on sitten menossa John Greenin esikoisromaani Kaikki Viimeiset Sanat.

Kevät on siis mennyt erilaisten juttujen parissa. Mainitsin maaliskuussa Äkäslompolon lomasta kertoessani, että henkilökohtaisessa elämässäni on myrskynnyt. Tämä tarkoittaa siis sitä, että erilaisista syistä johtuen parisuhteeni (josta hehkutin syksyllä) päättyi. Nyt pari kuukautta myöhemmin asia on edelleen kipeä, mutta siitä pystyy jo mainitsemaan. Siksi kevät onkin täyttynyt kaikenlaisesta puuhasta, ettei seinät kaatuisi päälle.

Nyt kuitenkin kutsuu tiskivuori, joka on selätettävä ennen iltavuoroon lähtöä. Palaan taas kirjoittelemaan, kun löytyy idea, mistä kirjoittaa. See you later, alligator!

Romanttisten komedioiden top 5

Vapaapäivien ja kurjan ilman kunniaksi olen pitkästä aikaa kattonut pari leffaa ja siitä inspiroituunena ajattelin kirjoitella vähän elokuvista. Lempigenrejäni elokuvien parissa on ehdottomasti fantasialeffat sekä romanttiset komediat. Varsinkin viimeksi mainittuja on tullut katsottua niin paljon, että niissä on huomannut paljon yhteisiä piirteitä ja moni leffa meneekin samaan massatuotantoon. On kuitenkin muutama romanttinen komedia, jotka ovat jääneet mieleen tavalla tai toisella:

1. Aina eka kerta (50 first dates), 2004

Adam Sandlerin ja Drew Barrymoren tähdittämässä romanttisessa komediassa naistenmies Henry Roth rakastuu salaperäiseen ja kauniiseen Lucyyn, joka kärsii lyhytkestoisen muistin menetyksestä. Lucy ei siis muista edellistä päivää, joten Henryn tehtävä on saada Lucy rakastumaan itseensä joka päivä uudelleen.

Elokuva on jäänyt mieleeni, koska sen tarina on hyvin koskettava ja vetoaa tunteisiini. Mies, joka on niin rakastunut naiseen, että jaksaa joka päivä saada tämän rakastumaan itseensä. Siinä on sitoutumista, jos missä.

2. Ainoat oikeat, 2013

Tässä suomalaisessa kolmiodraamassa fysioterapeutti Hanna (Anna-Maija Tuokko) tapaa Markuksen (Ilkka Villi) ja mies vie naiselta jalat alta. Mies kuitenkin katoaa onnettoman sattuman takia ja vaikka Hanna kuinka yrittää löytää Markuksen, tuntuu että mies on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Pian Hanna kuitenkin lähetetään työkomennukselle Lahteen, jossa hän tapaa Ismo Majurin (Antti Reini) Suomen pääministerin, joka on loukkaantunut auto-onnettomuudessa. Hanna päättää unohtaa Markuksen ja rakastuukin Ismoon kuntoutusjakson aikana. Kohtalo kuitenkin puuttuu peliin jälleen kerran ja tuo Markuksen takaisin Hannan elämään.

Tämänkin elokuvan tarina on jäänyt mieleeni, koska se opettaa, että pienetkin sattumat voivat muuttaa elämän suunnan. 

3. Rakkauskirjeitä Julialle (Letters to Juliet), 2010

Nuori amerikkalainen Sophie (Amanda Seyfried) työskentelee vapaaehtoisena Veronassa vastaamassa rakkauskirjeisiin, jotka nuoret naiset ympäri maailmaa ovat jättäneet Julialle (Shakespearen Romeosta ja Juliasta), kun hänen eteensä osuu 50 vuotta vanha kirje. Julia päättää vastata kirjeeseen ja tempautuu mukaan seikkailuun, jossa Claire (Vanessa Redgrave) matkustaa Italiaan lapsenlapsensa Charlien (Chris Egan) kanssa etsimään kadotettua rakastettuaan.

Elokuvan opetus ja syy miksi listasin sen tähän: koskaan ei ole liian myöhäistä.

4. Saman katon alla (Life As We Know It), 2010.

Katherine Heiglin ja Josh Duhamelin tähdittämä elokuva kertoo Hollysta ja Ericistä, jotka saavat yhteishuoltajuuden kummilapseensa Sophien, tytön vanhempien menehtyessä auto-onnettomuudessa. Uutta elämää pienen Sophien kanssa hankaloittaa aikoinaan pieleen menneet treffit, jotka hiertävät kaksikon välejä.

Myös tämä tarina oli omalla tavalla omalaatuinen ja erottuva ja romanttisuuden lisäksi huumoria ei puutu tästäkään leffasta!

5. Rakkauden sivut (The Notebook), 2004

Rakkaustarina köyhästä Noahista (Ryan Gosling) ja yläluokan tytöstä Alliesta (Rachel McAdams) 40-luvun South Carolinessa. Pari rakastuu, mutta joutuu kohtalon oikusta erilleen ja kohtaavat myöhemmin uudelleen. Parin tarinaa kertoo vanhus Duke vanhainkodissa toiselle potilasystävälleen.

Titanicia koskettavampi (minun mielipide) The Notebook vetää kyllä jokaiselle katselukerralla kyyneliin. Tämäkin, kuten kaikki muutkin edellä mainitsevat leffat pitävät katselijan mukanaan loppuun asti ja eivät jätä kylmäksi senkään jälkeen.