Vuodesta 2017

Kun vuosi 2016 muuttui vuodeksi 2017, mulla oli sille yksi toive: älä tuota pettymystä. Viime vuodenvaihteen aikaan mulla oli nimittäin epävarmuus kahdesta haaveesta ja niiden mahdollisuudesta toteutua tulevana vuonna.

Ensinnäkin mä olin hakemassa vaihto-opiskelemaan tulevaksi syksyksi ja olinkin saanut jo ekan ehkä vaikeimman osan hakuprosessista suoritettua, kun olin saanut IELTS-kielikokeet tarvittavalla pistemäärällä läpi. Enää täytyi hio CV ja hakukirje viimeisen päälle kuntoon ja odottaa haun aukeamista.

Lisäksi tuohon aikaan olin hakenut kesätöihin mökkimme lähellä olevaan kyläkauppaan. Tämä haave oli hieman tiedostomattomampi kuin edellinen, mutta olin usein lapsena ja nuorempana miettinyt kuinka hyvän työpaikan kylän keskipisteenä toimiva kauppa tarjosi ja miten monipuolisia tehtäviä siellä pääsisi tekemään. Ja olisihan se siistiä asua mökillä kesä! Vuoden vaihteen tienoilla oli kuitenkin vielä haku auki ja en siis tiennyt miten minulle kävisi kesätyöpaikan suhteen.

Vuodelle 2017 oli siis aika suuret odotukset, mutta kiitollisena ja onnellisena voin todeta että vuosi ei tuottanut pettymystä. Mä vietin kesäni mökillä ja kyläkaupan tiskin takana ja syksyn olen opiskellut ulkomailla ja elänyt vaihtarielämää. Ihan niinkuin toivoinkin.

Tietenkin kaikella on myös kääntöpuolensa ja mökkielämä ei ollukaan niin hohdokasta sateisen kesän ja mökin aurinkovoimalla toimivan akun heikon kestävyyden johdosta. Amsterdamissa oon kohdannut vaikeuksia niin kokeista läpipääsemisen, kämpän ongelmien ja välillä polttavan koti-ikävän vuoksi. Kummassakin kokemuksessa on kuitenkin enemmän positiivista kuin negatiivistä muisteltavaa.

Vuotta 2018 odotan myöskin innoissani. En ehkä aseta sille, niin suuria paineita, mutta vuosi todennäköisesti tuo mukanaan elämänmuutoksia lähestyvän valmistumisen johdosta... Mutta kaikki ajallaan ja tänään aio nauttia aivan erilaisesta uuden vuoden aatosta täällä Amsterdamissa uusien kavereiden kanssa.

Ilmassa on joulun taikaa

Perjantaina neljän kuukauden odotus palkittiin ja pääsin Suomen kamaralle. Tulin siis joulun viettoon kotiin ja palaan takaisin Amsterdamiin kolmen päivän päästä. Mulla on suunnitelmia vaihtarikavereiden kanssa uudelle vuodelle ja mulla on vielä koulujuttuja tehtävänä sekä kolme tenttiä ja yksi esitelmä tammikuussa. Kuukauden päästä sitten palaan takaisin "virallisesti".

Jouluni oli tänä vuonna aivan ihana, jo senkin takia että pääsin pitkän tauon jälkeen takaisin Suomeen, mutta myös sen takia että meillä oli aattoiltana joulua viettämässä 13 henkeä. Kunnon sukujoulu siis ja näin neljän kuukauden jälkeen ja viikon joululoman takia oli ihanaa että pääsin näkemään kaikki läheisiä kerralla.

Lisäksi perjantaina matkalla lentokentältä kotiin poikkesimme kummitytön luona ja illalla kävimme naapurissa glögillä. Tänä iltana vielä menen kaverin kanssa iltalenkille sulattamaan kinkut ja suklaat. Toki paljon kavereita jää tapaamatta, mutta suurinosa heistä onkin tuolla Länsi-Suomen puolella, joten tammikuun lopussa pääsen sitten näkemään heidät kaikki.

Jouluaattona meillä oli siis vilinää ja porukkaa, varsinkin kun meidän aikuisten lisäksi joulupukkia odottamassa oli pienet veljenpoikani. He pitivät sitten huoleen että kenelläkään ei ollut tylsää missään vaiheessa. En löydä sanoja miten onnellinen ja kiitollinen olen, että sain juhlia joulua yhdessä koko perheeni kanssa. Nyt voikin sitten hyvillä mielin tarvittaessa olla töissä seuraavat joulut.

Joulun teki myös täydelliseksi kaiken muun lisäksi myös lumi, jota meillä täällä Itä-Suomessa riittää. Aatonaattona touhusinkin molempien kummipoikien kanssa kaksi tuntia pihalla peuhaten lumessa. Aattona hautausmaa oli lumen peittämänä tosi kaunis ja joulupäivänä kävinkin kävelemässä ulkona ja valokuvailin lumen ihmeitä.

Amsterdamissa oli kuun puolen välin paikkeilla kolme päivää lunta ja ehkä yhteensä 5-10 senttiä, jos sitäkään ja kaikki oli sekaisin. Ratikat ei kulkenut, torit oli kiinni ja koulusta peruttiin maanantain luennot ja kokeet. Siellä ei ole totuttu juurikaan lumeen, siitä syystä tämä härdelli. 

Läheisten seuran, jouluruoan ja saunomisen lisäksi joulun perinteiset ohjelmat ja leffat katsottu. Aattoaamuna katsottiin Joulupukin kuumalinjaa ja koristeltiin joulukuusi yhdessä veljenpoikien kanssa. Puolilta päivin katsottiin joulurauhan julistus ja joulupäivänä katsoin Napapiirin sankarit elokuvan. Tänään vielä katsoin Samu Sirkan joulutervehdyksen ja Joulutarinan. Joulupukkia ja noitarumpua lukuun ottamatta kaikki "klassikot" katsottu. 

Toivottavasti teilläkin oli ihana joulu, itselleni se kruunasi tämän kuluneen vuoden kyllä todellakin! :)

Suomi 100 vuotta

Kun vuosi sitten aloin miettimään vaihtoon lähtöä, tajusin samalla että olisin poissa päivänä, jolloin rakas kotimaani täyttää 100 vuotta. Tietenkin yhden syksyn mittainen kokemus ja vuosien haave painoi vaakakupissa paljon enemmän kuin kotimaan itsenäisyyden merkkipäivä. Kuitenkin juuri tänä päivänä haluaisin olla Suomessa jakamassa ja kokemassa tämän merkkipäivän yhdessä muiden kanssa.

Nyt poissaollessani olen oppinut arvostamaan Suomea ja kaikkea mitä se edustaa. Suomen luonto puhtaine järvineen ja metsineen on paikka jossa sielu lepää. Eriskummallinen suomen kieli joka ei ole sukua millekään maailman pääkielistä on äidinkieleni ja sen vapaasti puhuminen ja kuuleminen on asioita, joista nautin kun saavun Helsinki-Vantaan lentokentälle. Suomen ilmainen koulujärjestelmä, tasa-arvo miesten ja naisten välillä ja eläinten hyvinvoinnin huomioon ottaminen maatiloilla on asioita, joista olen ylpeä. Saunan löylyjä, salmiakin makua ja suomalaisten sisua kaipaan myös. On ikävä myös jopa sitä sääntö-Suomea.

Suomi on kotini ja suomi on äidinkieleni. Maailmalla on hienoa, mutta mikään ei voita suomalaista järvimaisemaa, harmaata marraskuuta, lumikerrosta auton päällä tai pimeyttä joka vallitsee koko päivän talven. Mikään ei voita Suomen kevättä, jolloin ei tiedä paistaako aurinko vai sataako lunta. Mikään ei voita tunnetta, että on oikeasti osa tuota kulttuuria ja tuota yhteiskuntaa.

Tietenkään muutaman kuukauden ulkomailla asuminen ja vaihto-opiskelu ei tee minusta hollantilaista, mutta en edes haluaisi sitä. Amsterdam on siisti kaupunki, jossa riittää tapahtumaa ja tekemistä ja Alankomaat on ihanan pieni maa, jonka oppii viiden kuukauden aikana helposti tuntemaan lähes kokonaan. Mutta silti sydämeni on Suomessa ja matkoissa Seinäjoelta Juvalle ja päin vastoin (saman aikamäärän matkustin Damista Saksan Hildesheimiin moikkaamaan saksalaista kaveriani), lumihangessa tarpomisessa (täällä nurmikko vieläkin vihertää) ja ihmisissä joka jakaa saman äidinkielen.

Oon ylpeä ollessani suomalainen ja olen ylpeä kotimaastani. Vaikka olen kaukana poissa, se ei tarkoita ettenkö pystyisi ja haluaisi juhlia kotimaatani ja seurata linnajuhlia. Niinpä tänä iltana suuntaan Piece of Finland -kauppaan, jonne on järjestetty linnajuhlien katsomo. Ennen sitä on kuitenkin hoidettava velvollisuuksia ja hieman opiskeltava tietenkin suomalaisten laulujen säestämänä!

Onnea Suomi 100 ja ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille!