Omanäköinen viikonloppu

Kolmen päivän viikonloppuvapaita ei tällä kertaa lähetty viettämään kotiseuduille vaan päätin keskittyä itseeni ja tehdä juuri niitä asioita mitkä tekee mut onnelliseksi. Toki läheisten seura on myös sellainen, mutta tämä viikonloppu oli tarkoitettu mulle.

Perjantaina nappasin auton alleni ja suuntasin kohti tuntureita. Kävin jättämässä huolet Levin rinteille ja kuusi tuntia laskin niitä rinteitä ja ihailin maisemia. Seuraavana päivänä jalat kyllä kiitti :D Sitten ajelin takaisin Rovaniemelle, kävin saunassa ja painuin nukkumaan.

Lauantaina join aamuteeni ihan rauhassa, katselin Netflixiä ja luin kirjaa. Jossain välissä hieman siivoilin kämpällä, koska oli vieraita tulossa illalla sekä leivoin pitkästä aikaa kämpillä. Tein broileripiirakkaa sekä raparperipiirakkaa. Illalla sitten käytiin kaverin ja sen siskon kanssa baarissa ja pääsin laulamaan pitkästä aikaa karaokea vaikkakin vain yhden biisin.

Tänään vietin elämäni ensimmäisen krapulapäivän, jolloin ei oikeasti tarvinnut tehdä mitään. Kun asuin vielä vanhemmillani tai kun olen käymässä kotona, en ole koskaan kehdannut nukkua parin tunnin päikkäreitä krapulan takia tai muutenkaan potea sitä. Sen sijaan olen peittänyt sen tekemällä kaikkea muuta ja yleensä sitä kaikkea muuta on ollut. Opiskeluaikoina oli aina joku tehtävä jota piti seuraavana päivänä tehdä, jollei koulua tai töitä ollut. Joten tänään olen potenut sitä ja tajunnut että ei se niin hohdokasta oo :D

Mutta sen lisäksi että olen toipunut eilisestä olen katsonut Netflixiä, juonut pitkästä aikaa mehua (olen vähentänyt sen juomista kun tajusin miten paljon juon sitä :D), katsellut vanhoja valokuvia, saunonut keskellä päivää, kirjoittanut, nukkunut parin tunnin päikkärit ja syönyt eilisiä herkkuja. Sekä tekstannut kavereille.

Eli just ne kaikki asiat mistä nautin. Nyt voikin sitten taas huomenna aloittaa kuuden päivän työputken ja odottaa seuraavia vapaita. Ihanaa sunnuntai-illan jatkoa!

Unelmointi on yhä ilmaista

Olisinpa voittanut sen 15 miljoonaa euroa lotossa. En kyllä lotonnut, joten olisi ollut erittäin epätodennäköistä voittaa. Mutta jos olisin lotonnut ja voittanut, niin olisin voinut toteuttaa monta monta unelmaa.

Olisin ostannut lentoliput Australiaan, varannut matkailuauton sieltä ja luvannut maksaa yhtä pelottoman matkakaverin matkan. Ajaisimme kaikki mahdolliset reitit läpi ja näkisin tuon maan joka kolkan omin silmin.

Olisin ostanut liput Hobbitoniin, Richmondin Real Storybrookeen, New Yorkiin, Disney Worldiin, Harry Potter Wizarding Worldiin ja Warner Brossin Harry Potter studioille. Lottovoitto olisi mahdollistanut ultimaattisen fanityttö-kohtauksen jokaisessa paikassa.

Olisin ostanut rivitalokaksion kotimaakunnasta, rempannut sen mieleiseksi ja todennut että nyt mulla on oma koti. Olisin ostanut sinne ison kirjahyllyn ja pistänyt puutarhan viimeisen päälle kuntoon. Tehnyt keittiöstä minun valtakuntani.

Olisin laittanut rahaa säästöön sitä hetkeä varten, kun olisin ammatillisesti valmis perustamaan oman yrityksen. Kyllä, en olisi lopettanut työntekoa lottovoiton saatuani. En nimittäin tee töitä pelkästään rahan takia. Olisin satsannut kursseihin ja koulutuksiin, jotka tukisi kehitystäni ja yritystäni.

Olisin auttanut vanhempiani rahallisesti. Olisin maksanut heille takaisin kaiken sen mitä he ovat minun puolestani tehneet ja maksaneet. Tiedän, ettei tarvitsisi, mutta jos minulla olisi lottovoitto, kokisin sen erittäin tarpeelliseksi.

Olisin lahjoittanut rahaa hyväntekeväisyyteen. Köyhille Afrikan ja Aasian lapsille ja perheille, jotta he saisivat koulutusta. Syöpäsäätiölle, jotta tulevaisuudessa voitaisiin ehkäistä ja parantaa syöpää vielä enemmän. Koulukiusaamisen ehkäisemiskampanjoihin, jotta kenenkään lapsen tai nuoren ei tarvitsisi tulevaisuudessa kärsiä huonosta itsetunnosta sen takia että kiusattiin tai syrjittiin. Ilmastonmuutoskampanjoihin, jotta maapallo eläisi vielä jatkossa.

Mutta enpä voittanut lotossa. Toisaalta ei se haittaa, sillä siitä huolimatta voin yrittää toteuttaa unelmiani yksi kerrallaan ajan kanssa. Eikä se varmaan tuntuisi miltään, jos pystyisit kerralla toteuttamaan kaikki haaveensa. Mitä sitä sitten tekisi, jos ei olisi unelmia, joita seurata?

Roadtrip Pyhä-Luostolle

Viikonloppuvapaan kunniaksi päätin, että en jää pelkästään Rovaniemelle ja kämpille vaan suuntaan jonnekin päin tuntureita. Aluksi oli tarkoitus napata laskettelusukset messiin ja mennä rinteeseen, mutta oli sen verran kova pakkanen, että en halunnut mennä palelluttamaan itseäni. Päädyin kuitenkin tekemään roadtripin Pyhä-Luoston maisemiin ja oli kyllä aika 5/5 reissu.

Kun lähdin aamulla ajamaan en ollut vielä varma meenkö Pyhälle vai Leville, mutta auton nokka ei kääntynytkään rampista Kittilään vaan jatkoi Sodankylän suuntaan, josta koukattiin sitten eka Luostolle. Koko automatkan päätin, että ajan suoraan Pyhälle ja hengaan siellä päivän, mutta vessahätä pakotti pysähtymään Luostolle.

Luostolla kävin rinneravintolassa teellä ja suolaisella palalla, jonka jälkeen vähän kuvailin siellä maisemissa, kun aurinko paistoi niin kauniisti. Ajoin aina pari kilometriä ja sitten pysähdyin kuvailemaan tuntureita eri kuvakulmista. Kun oli kamerassa tarpeeksi kuvia lähdin jatkamaan matkaa kohti Pyhää.

Jossain ehkä puolessa välissä Luostoa ja Pyhää huomasin kyltin, jossa luki Koparan Poropuisto ja mielenkiintoni heräsi. Ajattelinkin sitten tehdä pienen mutkan ja käväistä katsomassa millaista siellä on. Päädyinkin sitten tällä reissulla syöttämään poroja kädestä pitäen, sillä siellä pääsi Poropolulla tutustumaan näihin eläimiin ja syöttämäänkin. Suurin osa katsoi minua alta kulmiensa, mutta pari yksilöä tuli määrätietoisesti luokseni ja ahmi pelletit (tai mitä ovatkaan) rukkaseltani. Samassa paikassa oli myös huskeja, mutta niihin en tutustunut tarkemmin. Joskus toiste sitten ehkä.

Sitten matka jahtui kohti Pyhää, jossa päädyin ensin taas rinneravintolaan teekupposen ja tällä kertaa hampurilaisen äärelle. Siellä kyselin, että onkohan mahdollista päästä huipulle ilman suksia ja he kertoivat sen onnistuvan. Ostin viereisestä rakennuksesta hissilipun ja tuolihissi vei minut Pyhätunturin huipulle, jossa henkeni salpaantui.

Auringon laskuun oli vajaa tunti aikaa, joten taivaanranta oli jo alkanut muuttua vaaleanpunaiseksi, joka teki maisemasta vielä kauniimman. En muistanutkaan miten kaunista tunturin huipulla voi olla ja miten pieniä talot ja puut ovat siellä ylhäältä katsottuna. Pakko kyllä käydä nyt vielä tämän talven aikana niin monen tunturin huipulla, kun vain mahdollista, sillä ne maisemat on hisslippujen ja kipuamisen arvoiset!

Sitten ajoin Kemijärven kautta takaisin Rovaniemelle varpaat ja nenänpää aivan jäässä, mutta eipä se haitannut, sillä oli aika täydellinen vapaapäivä. Mäkkärin drive in:istä kanasalaatti, sauna ja Emma-gaala kruunaa tämän illan! Lauantai-illan jatkoja, tuossa vielä kuvis roadtripiltäni: