maanantai 26. syyskuuta 2022

Vuoden 2022 säilömiset

Säilöntäpostausta taas pukkaa näin syksyn kunniaksi! Eilen kävin kotipaikan puutarhasta keräämässä 10 litraa kriikunoita ja tajusin, että enhän mä ole blogissa tänä syksynä maininnut mitään säilömisestä vaikka sitä on kyllä tehty!

Marjoja tuli tänä vuonna pakkaseen tosi vähän, kun kesällä en raaskinut ostaa kuin yhden 5 kg:n laatikollisen mansikoita, vattu-aika meni multa aivan ohi ja mustikkaankaan en ehtinyt montaa kertaa mennä. Meen huomenna yhden yön reissulle mökille, niin ajattelin käydä sitten puolukkaa täydentämässä pakkaseen ja löysin myös hyvän karpalopaikan, jos niillä vaikka korvaisi muiden marjojen vähyyden.

Hilloja olen ahkerasti keitellyt. En muista olenko maininnut blogissani joulu- tai säilöntäpostausten yhteydessä perinteeksi muodostuneesta joulumuistamisesta. Olen nimittäin nyt jo muutamana vuonna antanut kummeille, mummolle ja ukille yms. joululahjaksi hillo- ja keksipurkin. Joka vuosi kokeilen jotain uusia hilloja ja tänä vuonna perinteisten omenahillon ja puolukkahyytelön lisäksi on keitetty punaherukkahilloa ja parhaillaan kattilassa porisee kriikunahillo.

Lisäksi suolakurkkuja olen laittanut jo kahdesti; toinen satsi ihan tavallisia ja toinen valkosipulisuolakurkkuja, kun rakas avokkini rakastaa suolakurkkuja. Itsekin niistä tykkään, mutta mielenkiinnolla odotan miltä nuo valkosipulikurkut maistuu.

Pakkasessa on myös kesäkurpitsaa sekä kurpitsaa säilöttynä. Kesäkurpitsan laitoin ihan palasiksi ja hyödynnän sitä talven myötä sitten esimerkiksi kasvissosekeitossa. Kurpitsaa sain 1/4 kokoisen palan oikein jättiläiskurpitsasta, kun tuttavani kertoi hyvästä kurpitsaleivästä. Nyt mulla on sitten valmista kurpitsasosetta tuota leipää varten ja tekasin mä parit kurpitsasosekeitotkin siitä kurpitsasta.

Perunannostotalkoot jäi multa tällä kertaa työvuoron takia väliin, mutta tällä viikolla on töitä vähän vähemmän niin enköhän ehdi äitille auttamaan porkkanan ja lantun sadonkorjuussa. Onneksi äidillä on kellari, niin siellä saa säilöttyä lantut kun ei ne oikein tässä rivitaloasunnossa oikein säilyisi.

Ja tietenkin äidin kaverina on mehuakin keitetty ja jälleen kerran sain opit siihen miten mehua keitetään. Äiti unohtaa joka vuosi, että jo edellisenä vuonna hän neuvoi mua keittämään mehua. Joten eiköhän ensi vuonna sitten mehu synny jo ulkomuistista!

Sellaista kaikkea löytyy sitten muun huushollin kaapeista talvea varten säilöttynä. Hyvin vähän on tullut otettua kuvia säilömisistäni, joten aika niukkakuvainen postaus tällä kertaa. Katsotaan jos seuraavan kerran kirjoittelen aiheesta, josta löytyisi vähän enemmän kuvia!

Todistusaineistoa, että edes vähän tuli kerättyä mustikoita

perjantai 16. syyskuuta 2022

Potter pläjäys

 On todella jännä, miten pienestä mun Harry Potter fanius voi lähteä taas päälle. Mulla on nimittäin vaiheita, jolloin Harry Potter näkyy elämässäni vahvemmin kuin tavallisesti, vaikka olen ja tulen aina olemaan potterhead. Se vaan välillä jää niin sanotusti muiden juttujen jalkoihin.

Tämän kertainen faniuden eloon heräminen lähti liikenteelle siitä, että laitoin kaulaani Harry Potter kaulakorun (laiturin 9 3/4 symbolin) ja kaksi uutta työkaveria huomasi korun ja kysyi, että olenko Harry Potter fani. Toinen heistä sitten vinkkasi minulle Pottermania -podcastia, jota olen kuunnellut nyt kaikki kolme kautta. Tämän podcastin innoittamana aloin lukea itse uudelleen Pottereita läpi ja jatkoin Hogwarts Mysteryn pelaamista tabletilla. Näiden lisäksi esitin rakkaalle avokilleni joululahjatoiveen Harry Potter aiheisesta neulekirjasta, sillä olisi niin ihanaa saada Potter harrastus myös käsitöihin!

Tämä on tulevan joulun lahjatoivelistalla

Koska Harry Potter on täyttänyt taas vapaa-aikani ja olen palannut takaisin Tylypahkaan, on aika kirjoittaa jälleen kerran myös blogiin aiheesta. Ja samalla piti kirjautua pitkästä aikaa Pottermore eli siis Wizarding World -sivuille tarkistamaan pari asiaa.

Yllämainitseman sivuston testin mukaan tupa johon kuulun on Puuskupuh ja niille jotka ei Harry Potterista niin paljon tiedä, niin Tylypahkassa oppilaat jaetaan neljään tupaan perustuen heidän ominaisuuksiinsa. Nämä tuvat ovat siis Puuskupuh, Rohkelikko, Luihuinen ja Korpinkynsi. Puuskupuh-tupaan kuuluvat oikeudenmukaiset ja uskolliset henkilöt, jotka eivät pelkää uurastamista. Kuvailee siis itseäni aika paljon vaikka yksi tähän tupaan kuuluvien ominaisuus on myös kärsivällisyys ja sitä minulla ei monessakaan asiassa ole :D

Myös Hogwarts Mystery-pelissä olen pelihahmoni valinnut kuuluvat Puuskupuh-tupaan. Muita samaan tupaan kuuluvia kirjoissa ovat muun muassa Cedric Diggory, Nymphadora Tonks sekä Ihmeotuksista tuttu Lisko Scamander. 

Asia, joka minun piti tarkistaa Wizarding World -sivustolta (Harry Potter fanisivusto), oli suojeliukseni. Uusi työkaverini kysyi tätä, mutta jostain syystä päässä löi tyhjää vaikka epäilin ja muistelin sen olevan kissa. Ja kissahan se oli, erityisesti siis Siperian kissa. Sivuston mukaan tämä on yksi 13. yleisimmistä suojeliuksen muodoista. Ja niille, jotka ei tiedä mikä on suojelius, niin se on loitsu, jonka avulla torjutaan ankeuttajia, eli pimeyden olentoja, jotka imevät kaiken onnellisuuden sinusta ja janoavat sieluasi. Suojelius on joku eläinhahmo ja minut tunteville se ei tainnut tulla epäselvyytenä, että se on kissa.

Tältä näyttää mun suojeliukseni


Tänä iltana sivustolle uudelleen pitkän tauon jälkeen kirjautuessani tein myös sauvatestin ja minulle sopiva sauva on päärynäpuuta, 12 ja puoli tuumaa ja ytimenä fenixin sulka, taipumaton joustavuus. Sivuston mukaan päärynäpuusta tehdyt sauvat sopivat lämminsydämisille, anteliaille ja viisaille. Näistä ominaisuuksist
a ainakin kaksi ensimmäistä allekirjoitan joten testi on mennyt aika nappiin!

Tätä postausta varten piti tehdä hieman taustatyötä myös sen osalta, että piti selata aiempia postauksia ja katsoa mitä kaikkea olen Harry Potterista ja omasta mielipiteestäni siihen teille kertonut. Monessa postauksessa olen aihetta sivunnut, yhdessä kerroin Harry Potter ja kirottu lapsi -kirjan julkistamistilaisuudesta, johon osallistuin sekä yhdessä Harry Potter Exhibition-näyttelystä Utrechtissa. Mutta ennen tätä postausta ja nuo kaksi edellä mainittua lukuunottamatta, pelkästään Potteria käsittävä postaus on vuodelta 2012, tarkempi julkaisuaika 30.tammikuuta, joten oli aikakin kirjoittaa uusi asiaa koskettava postaus.

Aluksi meinasin linkittää tuon postauksen tähän, mutta se on ensimmäisiä postauksia mitä olen koskaan blogiin kirjoittanut (ensimmäinen, jota en ole poistanut), joten kirjoitustaitoni ei välttämättä ole niin hyvä kuin se on nyt. Sen verran voin referoida kyseistä postausta, että siinä kerrottiin, että innostuin Harry Pottereista parin kaverin kautta ja nurinkurisesti Harry Potter ja Feeniksin kilta oli ensimmäinen leffa, jonka olen nähnyt koska se tuli sopivasti siihen aikaan leffateatterista. Lisäksi kymmenen vuotta sitten kirjoitin kokoelmastani, josta puuttui vielä osia mutta nyt voin ylpeydellä sanoa sen olevan kokonainen: kaikki kahdeksan kirjaa (kun lasketaan Kirottu lapsi-näytelmä mukaan) sekä kahdeksan elokuvaa vitriinissä paraatipaikalla.

Koska en ole tainnut täällä aiemmin kertoa suosikeistani tämän sarjan parissa, päätän tämän postauksen top3-listoihin kirjoista, leffoista, hahmoista ja tilanteista. SPOILER ALERT!

Top 3 kirjat:

1. Harry Potter ja Azkabanin vanki - Pidin kirjassa erityisesti siitä, että Harryn perheen tarinaa kerrottiin ja vanhempien vanhat ystävät tuli mukaan tarinaan

2. Harry Potter ja Viisasten kivi -  Ihan vain sen takia, koska tästä kaikki alkoi ja kun tämän kirjan ottaa syliinsä ja avaa, tuntuu kuin palaisi kotiin

3. Harry Potter ja Puoliverinen prinssi - Tämä oli vaikea valita, mutta ehkä siksi kolmanneksi lemppari sillä tässä Harry ja kumppanit saa viettää vielä yhden melko tavallisen vuoden Tylypahkassa ennen taistelua Voldemortia vastaan

Top 3 leffat:

1. Harry Potter ja Azkabanin vanki - Samoista syistä kuin kirjakin, mutta myös koska tämä oli viimeinen leffoista, joka noudatti kirjaa eikä alkanut muuttelemaan mitään

2. Harry Potter ja Kuoleman varjelukset osa 2 - Visualisesti upea ja hyvin tehty päätös mahtavalle sarjalle

3. Harry Potter ja Viisasten kivi - Tämä oli jälleen vaikea valita, mutta päädyin laittamaan tämän kolmanneksi samoista syistä kuin kirjan valitsin kakkoseksi

Top 3 hahmot:

1. Dobby - Hän saa sympatiani olemalla lojaali Harrylle ja yrittämällä pelastaa hänet niin monta kertaa, kunnes viimein onnistuu ja menettää henkensä tässä operaatiossa.

Hän on Dobby

2. Molly Weasley - tämä herttainen perheenäiti pitää aina huolen lapsistaan ja Harrysta ja jouluneulepaitojen tekemisellä muistuttaa myös omasta käsityöharrastuksestani. Osaa kuitenkin olla kipakka mitä tulee sääntöjen rikkomiseen tai jos joku uhkaa hänen perheenjäsentään.

3. Hermione - ihailen Hermionen tiedonjanoa ja sitä, että kasvaessa hän oppi kyseenalaistamaan auktoriteetteja ja ajoi heikompiensa puolta. Juuri tällainen ihminen minäkin haluaisin olla. Lisäksi hatunnosto sille, että hän kesti Harrya ja Ronia niin monta vuotta :D

Top 3 tapahtumat:

1. Harry vierailee ensimmäisen kerran Viistokujalla - Tämä tapahtuma on kuvattu sekä kirjoissa ja elokuvissa niin hyvin ja se on ensimmäinen kerta kun Harry saa kosketuksen velhomaailmaan ja samalla meille lukijoille ja katsojillekin esitellään ensimmäistä kertaa tämä upea maailma.

2. Professori McGarmiva kysyy kuudennessa leffassa Harrylta, Ronilta ja Hermionelta miksi he kolme ovat aina mukana, jos jotain vaarallista tapahtuu Tylypahkassa (heidän luokkakaverinsa Katie Bell on juuri kirottu ja he olivat paikalla juuri silloin) ja Ron vastaa: "Usko minua, professori, olen kysynyt samaa kysymystä itseltäni kuusi vuotta"


3. Viimeisen kirjan viimeinen luku, kun Harry, Ron, Hermione ja Ginny saattavat lapsensa Tylypahkan junaan - Minusta tämä oli ihana päätös sarjalle ja oli jotenkin koskettava nähdä, että elämä jatkui ja kaikki oli hyvin. 

tiistai 13. syyskuuta 2022

Miten menee juuri nyt? Syksyn kuulumiset

Koska elämäni on tasaantunut kesän ja opintojen päättymisen jäljiltä, niin helpoimmin syksyn kuulumiset onnistuu näiden muutaman kysymyksen avulla, jotka todellakin kertovat että miten menee juuri nyt:

Mitä kuuntelen juuri nyt?

Elli Tolosen Pottermania ja Thelma Sibergin, Amelie Blaubergin ja Hennariikka Laaksolan Yhden yön juttuja -podacastit.

Mitä katselen telkkarista/suoratoistopalvelusta?

Uusi päivä kausi 5 Yle Areenasta, Moderni Perhe kausi 7 Disney+:sta ja ihan telkkarista tarkoitus olisi alkaa seuraamaan uutta Maajussille morsian kautta.

Mikä käsityöprojekti?

Kesän kuormalavasohva-projekti pitäisi saada päätökseen ja sitten olen alkanut jo joululahjavillasukkia neulomaan ja muita lahjoja ideoimaan.

Mitä luen?

Lukuharrastukselle ei ole jäänyt aikaa, mutta yöpöydällä odottaa Pirjo Tuomisen Mies metsätieltä.

Monta geokätköä tällä hetkellä löydettynä?

Saldona 81, tänä vuonna aikomus saada 100 rikki, mutta tätäkään ei ole ehtinyt paljon harrastamaan ja lähes kaikki läheltä on jo löydettykin.

Mikä stressaa just nyt?

Aloitin viime viikolla uudet työt ja vaikka paikka ja työ vaikuttaakin mielenkiintoiselta ja kivalta samoin kuten työkaverit, niin on uusien käytäntöjen ja järjestelmien yms. opettelu tällä hetkellä hieman stressaavaa.

Mikä innostaa just nyt?

Horisontissa siintävät unelmat joiden toteutumista ei tarvitse (toivottavasti) enää kauan odottaa. Mutta myös se innostaa, että pääsen syksyn myötä taas syventymään käsityöharrastukseeni.

Mitä suunnitelmissa seuraavaksi?

lltavuoropäivä, joten kunhan tuo keitto tuosta hellalta valmistuu, syön ja menen päiväunille, jonka jälkeen jaksaa sitten lähteä iltavuoroon. Viikonloppuna meinasin tehdä kuormalavasohvaprojektin valmiiksi ja käydään erämessuilla.

Vaikka kesä on jo ohi, meillä kuitenkin
 vielä vietetään aikaa järvellä

perjantai 2. syyskuuta 2022

Kesä 2022

Monesti kesäpostausta tehdessä toivon, että voisiko kesä vielä jatkua ja tuntuu, että aika loppuu kesken. Tällä kertaa oon kuitenkin onnellinen, että kesä on ohi ja voimme siirtyä kohti syksyä ja pimeneviä iltoja. Kulunut kesä on ollut kiva ja mennyt nopeasti mutta se on ollut myös omalta osaltaan raskas. Ohjelmaa on ollut paljon, samoin töitä, joten lepoa on ollut liian vähän. Siksi nyt tuntuu hyvältä sanoa, että tervetuloa syksy!

Kesän aikana tuli tehtyä aika paljon kaikkea ja toisaalta moni sellainen kesän alussa mielessä ollut asia jäi ajanpuutteen tai taloudellisten syiden takia toteuttamatta. Koska kesällä on tullut otettua paljon kuvia ja multa on myös toivottu postauksien sisältävän enemmän kuvia, olkoon tämä kesäpostaus kuvapainoitteinen:

Suomenlinnassa toukokuussa tyttöjen viikonloppuna

Auringonlasku juhannuksena Savonrannalla

Tarjoilukeikkojakin pari pukkasi kesällä

Mikkelin Naisvuoren kesäteatterin lisäksi myös
Hurissalon Harrastajateatterin esitys
Poikamiespankki tuli käytyä katsomassa

Elämäni ensimmäinen sirkusesitys koettu

Savumuikut aivan itse pyydetty, nostettu, perattu ja savustettu

PieksämäkiPOP-festareilla!

Telttaretkellä Pistohiekalla ja samalla reissulla
pyöräiltiin Puumalan saaristoreitti 60 km

Taikakuun lisäksi tuli käytyä kuuntelemassa ja
tanssimassa myös Hurman ja Souvareiden tahtiin

Ja sitten tietenkin töitä punainen Visulahti -paita päällä