Pieni iltasatu lukioteatterista

Olipa kerran 10-vuotias pikkutyttö, joka lähti äidin ja isän kanssa katsomaan naapurin tyttöä lukioteatteriin. Tuon reissun jälkeen tyttö sanoi vanhemmilleen: "Mäkin haluan!" Ja niin hän halusikin.

Kaikki alkoi leluautosta, jonka pyörät hajosi välillä kesken esityksen ja huvittavasta uimarenkaasta, joka törötti joka suuntaan. Kaikki alkoi viattoman viisivuotiaan roolista, joka ruokki ankkoja lammella ja oli tavattoman utelias kaikesta

Apila

Sitten koitti mini skeitti-lauta, joka meni aluksi minne sattui, sekä polvi- ja kyynärsuojat, jotka pimeissä verhoissa joutuivat joskus nurinkurin päälle. Silloin oli muita nuoremman jengin pomoon ihastuneen skeittitytön vuoro.

Kaisuli

Ja tämä päättyi käsilaukussa mukana kulkevaan puhelimeen, jolla otettiin aina kun siltä tuntui selfie ja samassa käsilaukussa kulkevaan kaljatölkkiin. Tämä kaikki päättyi bilehileen, jolle juhlinta oli kaiken elämisen alku ja juuri.

Rebecca

Kasvutarinako? Juuri sitä. Pikkutytöstä nuoreksi aikuiseksi. Matka on ollut rankka, mutta kokemisen arvoinen, En vaihtais mitään noista vuosista ja rooleista mihinkään. Apilasta Kaisulin kautta Rebeccaan eli lukion ekaluokkalaisesta wanhan kautta abiin.

Lukioteatteri on siis ohi ja niin on koulukin, kahta koetta ja kahta preliä lukuunottamatta (tentit ja kirjoitukset on sitten eri juttu...)

Yhteenvetoa lukiosta :)

Moikka! Kaksi esitystä jo takana ja on hyvin mennyt, varsinkin perjantain ensi-ilta meni hyvin! :) Koska lukio alkaa oikeesti vedellä viimeisiään (mulla on 8 perus koulupäivää jäljellä...), niin voisin vähän palautella mieleen mitä kaikkea tuon kahden ja puolen vuoden aikana on koettu ja nähty.

Ekana vuonna kaikki oli ihmeellistä ja oli jotenkin hassua ajatella nyt olevan siellä lukiossa (jos totta puhutaan, en meinaa tajuta sitä vieläkään :D). Silloin olin ensimmäistä kertaa mukana lukioteatterissa ja produktio oli silloin Unelma onnesta ja Apila-pikkutytön roolissa olin. Lukion ekana vuonna oli myös mahtava yökoulu, jossa oli julkkisteema ja olin silloin Harry Potter. Lisäksi ekan vuoden keväällä Saksan ystävyyskoulusta tuli opiskelijoita vierailemaan ja minäkin majoitin yhden saksalaisen tytön.

Lukion eka vuosi oli kasvamisen vuosi. Silloin opin mihin pystyn yksinäni. Koulu vaati hirveesti, koska ei tiennyt miten paljon piti mihinkin panostaa, ja tehdä. Lukioteatterissa opin yhteistyön voimakkuudesta ja kärsivällisemmäksi. Yökoulussa opin miten mahtava meidän lukio on ja saksalaisten vierailusta sai rohkeutta tutustua ihmisiin, joiden kanssa ei ole yhteistä äidinkieltä.

Tokana vuonna koitti vastavierailu Saksaan, meidän vanhojen tansseista riitely muiden vuosikurssilaisten kanssa sekä kaikesta huolimatta ihana Wanhojen päivä. Lisäksi taas mukana lukioteatterissa ja Virgon yhteishenki vieläkin mielessäni.

Toinen vuosi lukiossa opetti sekin kasvamaan, Riita vanhojen tansseista sai mut huomaamaan sekä itessäni että muissa, että miten yhdestä päivästä voi tulla sulle pakkomielle. Saksan matka opetti mulle saksalaisten arki- ja perhekulttuuri ja lukioteatteri taas sitä yhteistyötä ja näyttelijän taitoja myös.

Kolmantena vuonna oli syksyn kirjoitusten aika ja loppurutistuksen aika (tosin sitä rutistusta ei ole vielä tullut :D). Lisäksi penkkareiden järjestelyä esim. abivideon kuvailua sekä muita abijuttuja. Lukioteatterissakin vika vuosi menossa eli tuo meneillään oleva Pelkäätkö?-produktio. Ja nyt vielä kevään kirjoituksiin lukemista ja sellaista.

Alan toistaa itseäni, kun totean, että kolmas vuosikin lukiossa opetti mua. Tällä kertaa se opetti mulle miten paljon mä tuun kaipaa Juvan lukiota ja sen ihmisiä, nyt kun se kohta on ohi. Se opetti mulle, että miten paljon mä koin ja näin täällä. Ja tietenkin miten paljon yleissivistäviä asioita mä opin eri kursseilla, joita kävin. Ja pakko vielä sanoo, että tänä vuonna lukioteatteri opetti mua heittäytymään!

Mun lukio-aika on ollut kyllä erittäin mukavaa aikaa ja olen nauttinut suunnattomasti olostani Juvan lukiossa, ja vaikka toisaalta haluan jo vaihtaa maisemaa, haluan vielä nauttia näistä viimeisistä hetkistä täällä :) Tuun niin kaipaamaan tänne takaisin, vaikka elämä olisi muualla yhtä ihanaa ja ellei ihanampaakin :)

Pelkäätkö? -musiikkinäytelmästä

Oon viettänyt pitkiä iltoja lukioteatterissa ja vapaina hetkinä yrittänyt lukea kirjoituksiin epätoivoisesti ja ehkä hieman heikolla yrityksellä. Mutta nyt vihdoin ja viimein, on siis lukioteatteri postauksen aika! Meidän tämän vuoden näytelmän nimi on Pelkäätkö? ja se perustuu Roald Dahlin Kuka pelkää noitia? -kirjaan. Me muokattiin ohjaajan kanssa siitä näytelmästä omanlainen ja se muuttui niin paljon, että nimikin piti vaihtaa.

Näytelmässä liikutaan Hotelli Loiston maailmassa, jonne nuorten pajalaiset kutsutaan ilmaiselle lomalle. Loman takana ovat kuitenkin ilkeät noidat, joilla on ikäviä suunnitelmia. Näytelmässä myös impovisoidaan yksi kohtaus, ja teemme sen aikana siis erilaisia improharjoituksia.

Mä esitän siis yhtä nuorten pajalaisista. Mä eli siis Rebecca on bilehile ja on siten täysin oman itseni vastakohta. Rebecca tykkää juhlia, ottaa koko ajan selfieitä, on muiden nuorten pajalaisten tavoin opettajan läsnäollessa hyvin passiivinen ja muutenkin hyvin eksoottinen hahmo. Vaatteina kuten kuvasta näkyy mulla on tollanen vaalea palettitunikka ja tuollaiset mustat paletti sukkahousut sekä leopardikuvioiset balleriinat. Kuvassa ei näy, mutta mulle tuli vielä tonne väliin sellaiset mustat minisortsit, kun tuo tunika oli aikas lyhyt.

Näytelmä on siis erilainen kuin muina vuosina ihan senkin takia että tällä kertaa ollaan saatu olla tekemässä näytelmästä täysin omanlaisemme. Biisitkin on lisäksi hyviä ja ne on meidän ohjaajan miehen käsialaa. Mä tanssin kahessa biisissä ja laulan niissä myös. Sekä sitten yhessä biletysbiisissä biletän siinä sivussa (kun tanssijat tanssii) ja laulan kertsiä.

Tänään on siis meillä kenraali ja ekan kerran pientä yleisöä. Ja perjantaina on sitten jo ensi-ilta. Hui jui... Tuossa vielä alhaalla lyhyt kuvaus meidän näytelmästä (otettu facebook-tapahtumasta)

Juvan Lukioteatterin Pelkäätkö?-näytelmä on ideoitu Roald Dahlin Kuka pelkää noitia -kirjan pohjalta ja se on käsikirjoitettu yhdessä näyttelijöiden ja ohjaajan kanssa. Alkuperäisestä ideasta tallella ovat tuhoa kylvävät noidat, mutta Pelkäätkö?-näytelmässä kohteena ovat elämänsuuntaansa etsivät, syrjäytyneet nuoret. Ilmainen hotelliloma kaikilla mausteilla houkuttaisi kenties ketä vain, mutta valitettavasti hintana on noitien taikajuoman seuraukset. Viekö pelko voiton vai voiko sitä vastaan taistella?

Pelkäätkö?-näytelmä yhdistää luontevasti fantasiaa, musiikkiteatteria ja improvisaatiota. Teoksen musiikit on sävelletty näytelmää varten ja lavalla nähdään näyttelijöiden ja bändin lisäksi suuri joukko tanssijoita.

Tervetuloa vuosi 2015!

Tänään lukioteatterin harkkojen loppupalautteen aikana tajusin, että en ole päivittänyt blogia tänä vuonna vielä kertaakaan. Ja nyt tulin sitten korjaamaan tän vääryyden! Edellisestä vuodesta kirjoittelinkin jo yhteenvetoa, mutta ajattelin että tää postaus vois kertoo mun edessä olevasta vuodesta. Muutosten vuodesta, jos sanotaan niin.

Nyt tammikuussa on lukioteatterin loppurutistuksen vuoro ja melkein joka iltahan me siellä koululla ollaan oltu harjoittelemassa. Viikko ja yks päivä ensi-iltaan, huijui kun se tulee nopeasti! Meillä on viikonloppuna maskiharkat taas, niin yritän ottaa siellä kuvia ja sitten postailla siitä prokkiksesta sitten.

Helmikuussa koulu loppuu ja penkkarit koittaa! Mulla on ollut penkkaripuku vissiin puoltoista kuukautta valmiina kaapissa, mutta nyt meinaa tulla paniikki, kun tilasin liian ison koon, enkä tajunnut vaihtaa kun aattelin että ei se haittaa. Mutta nyt tajusin että se ei ookaan ihan hyvä.. No katotaan äidin kaa että miten se fiksaillaan. Vielä en paljasta mikä oon, saatte odottaa vielä! Ja ainiin abiristeilykin vielä...

Ja sittenhän se on kirjoitukset edessä. Äikkä, ruotsi, matikka ja saksahan se olis kirjoitettava ja mua alkaa ehkä pikkasen huolestuttaa. Kyllä mä ne kokeet läpi pääsen, ei se huoleta, mutta kun haluisin niistä tiettyjä arvosanoja varsinkin ruotsissa ja äikässä. Olishan se saksastakin saada ihan ok, matikan tiedänkin että mihinkään korkeisiin arvosanoihin ei aivot riitä.

Kirjoitusten jälkeen ollaan suunniteltu kavereiden kaa Ylläksen reissua. Vähän huilataan ja rentoudutaan rankan kevään jälken. Ootan kyllä tota matkaa innolla, sillä Lapissa on niin ihanaa ja vielä kun lähetään hyvässä porukassa, niin ai että kun tulee varmasti mukava reissu!

Kesän alussa olis nyt todennäköisesti edessä ylioppilasjuhlat, joita oon jo alkanut suunnitella. Vähän pari juttuu niissä juhlissa mua mietityttää, enkä oikein tiedä mitä teen niiden asioiden suhteen, mutta onneksi on vielä aikaa.

Sitten on kesä. Kesätyöt ja pieniä reissuja ehkäpä. 19-vuotissynttärit ja Juva rokkaa. Muuta en osaa vielä kesän varalla sanoa. Sen näkee sitten mitä kaikkea tapahtuu. Kesän jälkeen se olis sitten syksy ja jos kaikki menee hyvin, niin muuto Seinäjoelle. Haen sinne AMK:hon Restonomiksi lukemaan. Jännittää pirusti jo nyt, mutta turha ehkä vielä sitä jännittää ja murehtia.

Enempää en osaa tästä vuodesta sanoa. Varmat tapahtumat vuodessani päättyvät heinäkuulle ja siitä alkaa sitten toistaiseksi vielä tuntematon. Se on samalla kiehtovaa ja ihanaa, mutta samalla hyvin karmivaa ja pelottavaa. Mutta näihin mietteisiin päätän tällä kertaa postaukseni ja suuntaan lämpimään suihkuun. Moi moi!