Päivittelyä

Moikka! Sunnuntainahan se oli sitten viimeisten esitysten paikka ja oli kyllä niin mahtava päivä. Päivänäytös meni tosi hyvin ja viimeisessä näytöksessä tunnelma oli ihanan rentoa ja pienet pilat sitten hauskuutti meitä siellä. Lopussa oli ihan älyttömän hyvä tunne ja kun yleisö vielä taputti seisaallaan, niin se oli ihanaa.

Sunnuntai-iltana ja maanantaina oli sitten hieman haikeus ja pieni tyhjä olo, mutta kyllä se on nyt ainakin seuraavaks kolmeks viikkoo korjattu. Koeviikko alkamassa ja wanhat tuottaa paljon töitä, kun on ylimääräisiä harjoituksia ja abijulisteiden tekoa sun muuta. Onneksi saatiin tänään suunniteltua potkukonva, niin helpottaa siinä mielessä.

Kalenteri on tosi täyteen merkitty kaikkea, että en tiedä miten kerkeän ja jaksan. Eilen sain semmoisen ihmeellisen kohtauksen, kun alko stressaa ja ahistaa niin paljon. Eilen nyt olikin aikamoisen huono päivä. Kaikki meni pieleen aamusta alkaen, mutta onneksi yön yli nukkuminen avasi silmät ja rauhoitti tilanteen. Tänään on ollu jo parempi päivä.

Tosiaan tuo koeviikko tuossa kummittelee. Itse asiassa alkaa huomenna, mutta mulla on onneksi vapaapäivä. Perjantaina on sitten psykan koe, jota oon käynyt nyt tässä jaksossa itsenäisesti, kun se menee sitten vikassa jaksossa saksan kanssa päällekkäin. Maanantaina on matikan koe ja tiistaina ruotsin. Eli ei oikeastaan ole edes paha koeviikkoa, mitä nyt tuo psyka hieman huolettaa, mutta eiköhän se hyvin mene.

Mutta mie voisin vaikka mennä kohta nukkumaan, niin jaksaa sitten aamulla virkeänä lukea taas psykaa. Joten kuulemisiin, ja hyvät yöt! :)

Memories never die

Moikka! Ajattelin näin lauantain kunniaksi hieman muistella menneitä inpiroituen yhden tutun blogista. (Mitenköhän mulle tuli tosta inproida sanasta mieleen Putous... :D) Ajattelin kertoa teille elämäni kymmenestä ikimuistoisimmasta tilanteesta/muistosta.

1. Lapsuudesta en oikein osaa sanoa yhtä muistoa, minkä muistaisin parhaiten vaan kaikki on sellaisia pieniä, mutta silti tärkeitä muistoja. Mutta 10-vuotissynttärini muistan aika hyvin, koska sain silloin mun ensimmäisen puhelimen ja se oli kyllä aikas hieno juttu. Se oli sellainen kamerapuhelin, jossa se keskusnappi oli sellainen kohollaan oleva. Nokia se oli, mutta mallia en muista.

2. Sen jälkeen seuraavaksi mieleenpainuvin muisto on varmaankin leirikoulu, jossa meillä oli vaikka mitä ohjelmaa. Käytiin issikkavaelluksella, kalliokiipeilemässä, melomassa yms. Leirikoulusta jäi parhaiten mieleen se, kun en uskaltanut laskeutua kalliolta ja olin näin ainut meidän luokalta joka ei laskeutunut. Mutta ei se enää haittaa, mä en oo ikinä ollut kovin extreme-urheilun ystävä, joten miksi olisin silloinkaan ollut. Lisäksi muistan vieläkin sen yön, kun kukaan ei meijän huoneessa pystynyt nukkuu kunnolla, koska oli niin älyttömän kuuma ja tukala.

Rantasalmen Järvisydän

3. Sitten on pakko sanoa ala-asteen lopetus ja yläasteelle siirto. Mua ei oo varmaan koskaan jännittänyt niin paljon kuin silloin, kun menin ekana päivänä kouluun seiskalle. Mua pelotti etten saa kavereita ja en olisi halunnut jättää mun ala-astetta, jonne mulla on vieläkin aina välillä ikävä, koska siellä tapahtu niin paljon kaikkea kivaa. Ja meillä oli tosi mukavat opettajat ja hyvää ruokaa.

4. Eka Ruotsin matka. Käytiin äidin, kaverin ja sen äidin kanssa kasiluokan syyslomalla Tukholmassa risteilemässä. Se oli mun ensimmäinen ja tällä hetkellä ainut matka Ruotsiin. Meillä oli tosi kivaa, tekstasin yhelle meijän luokkalaiselle koko matkan, syötiin ihan taivaallisen hyviä jälkkäreitä ravintolassa ja erehdyttiin luulemaan yhtä rakennusta Kuninkaanlinnaksi, vaikkei se todellakaan ollut se :D

Ihanat juustokakut Tukholmassa

5. Ripari. Elämäni yks parhaimmista viikoista. Meillä oli älyttömän hyvä porukka ja meidän huone (tupa 13 <3) oli paras. Meillä oli tosi hauskaa. Valvottiin yöllä jutellen pojista ja yks isonenkin mainitsi mulle tästä sellaisissa lappusissa, jotka kirjoitettiin leirin jälkeen. Saan kiittää riparia siitä, että olen sellainen kuin nykyään olen. Sen jälkeen nimittäin uskalsin tehdä asioita, joita en ennen olisi millään uskaltanut tehdä ja musta tuli paljon rohkeampi ja itsevarmempi.

6. Mainitsemisen arvoinen juttu todellakin. Hain nimittäin ysiluokan syksyllä nuorisovaltuusto Rattaaseen ja pääsinkin mukaan ensin varajäseneksi ja sitten muutaman viikon päästä ihan kokonaisvaltaiseksi jäseneksi. Ja nyt oon ollut sitten reilun vuoden sihteerinä. Tää on siksi mainitsemisen arvoinen juttu, koska Rattaaseen hakeminen oli just sellainen juttu, mitä ennen riparia en olisi uskaltanut edes ajatellakaan.

Konfirmoitu 7.8.11

7. Matkustin ysin ja lukion ykkösen välisenä kesänä ihan yksin Saksaan äidin kummitytön luokse ja se oli eka kerta kun matkustin kunnolla yksin. Kyllä mua jännitti, mutta matka meni todella hyvin ja mulla oli kivaa. Kävin kesäkelkkailemassa ja Münchenissä, olin ekaa kertaa ratikan kyydissä ja olin ekaa kertaa tosi kaukana ja tosi pitkään pois kotoa.

8. Lukion aloitus. Vaikka rakennus ja ihmisetkin olivat samoja, totta kai vapaaehtoisen koulutuksen aloittaminen on jännää ja mieleenpainuvaa. Sen päivän tapahtumat ei olleet niin kovin mieleenpainuvia, paitsi tutorien leikkihetkeä urheilukentällä, koska sieltä muistan yksittäisiä tapahtumia. Mutta tuo päivä itsessään oli mieleenpainuva, koska se oli sinänsä yksi askel kohti itsenäisempää elämää.

Blombergbahn

9. Lukioteatterin produktio Unelma Onnesta. Olin haaveillut vissiin noin kuusi vuotta siitä, että pääsisin lukioon ja saisin olla mukana lukioteatterissa. Sitten se olikin yhtäkkiä totta. Harjoituksissa oli vaihtelevasti hauskaa ja ärsyttävää, mutta kun esitykset koitti niin kaikki työ palkittiin. Ja mainitsemisen arvoinen on todellakin myös tämän vuoden produktio Virgo, jossa on ehkä ollu jopa hieman hauskempaa.

10. Saksalaisten vierailu ja vastavierailu Saksassa. Merkittäviä todellakin, koska nää molemmat oli tosi avartavia kokemuksia. Oli hienoa tutustua toiseen kulttuuriin ja saada uusia ystäviä. Tajuta mikä Suomessa on oikeasti ihanaa ja miten ihana maa Saksa on! En nyt osaa tähän enempää kertoa, mutta nää molemmat säilyy mun mielissä pitkään! :)

Siinä oli tällä hetkellä kymmenen tärkeintä ja mieleenpainuvinta muistoja ja tänä vuonna niitä on lisää tulossa, kun on wanhoja ja kielimatkaa. Mutta nyt mie taidan kömpiä peiton alle, joten kauniita unia kaikille! :3

Kuulumisia ja pari piristävää kuvaa

Heissansaa kaikki ihanat! Mun viime päiviin on kuulunut lukioteatterin esityksiä, sairastelua ja kesätöistä ja muistakin jutuista murehtimista. Joo tiedetään mun pitäis murehtia vähemmän ja tehdä enemmän, mut en mä osaa tehdä mitään, jos en ensin murehdi :D ja kyl nuo kesätyötkin järjestyy, kun vaan teen, enkä vaan sano.

Mutta juu niin mie oon täällä flunssan kourissa. Toissailtana tulin lukioteatterista kotiin ja oli ihan kauhean huono olo. Mittasin kuumeen ja olihan sitä sitten vähän ja aamulla oli niin huono olo, että en jaksanut lähtee kouluun, joten huilasin päivän ja menin sitten vasta esitykseen illalla. Tänään olin koulussa, kun ei oo enää kuin älyttömän ärsyttävä nuha.

Sitten lukioteatterista. Ensi-ilta oli perjantaina ja wuhuu, kun oli taas niin mahtavaa. Se on kyllä yks älyttömän ihana tunne, kun ensi-ilta menee loistavasti ja sen jälkeen sie vaan hymyilet. En oikein osaa sitä edes sanoin kuvailla. Sunnuntaina oli toinen näytös ja no, siitä ei voi sanoa kauheen ylistävää. Meni aika huonosti, mutta se on se toisen näytöksen kirous. Tiistainakin oli esitys, joka meni yhtä meijän kohtausta lukuunottamatta hyvin. Mutta en jaksa muistella sitä enää.. Eilen meni yhtä hyvin kuin ensi-ilta paitsi että meillä oli pieni henkilö vajaus kun yksi näyttelijä oli kipeenä.

Enää kolme esitystä jäljellä ja sitten se olis taas kerran ohi. Siivoustalkoot tiistaina ja loppukaronkka parin viikon päästä perjantaina ja jatkot vissiin samana viikonloppuna, joten kyllähän tässä vielä riittää tekemistä senkin kanssa. Koeviikkokin kolkuttelee ja kolmen viikon päästä on sitten jo Wanhat...

Tästä tuli nyt melko lyhyt postaus, mut aattelin kuitenkin tulla postailemaan teille ja kertoa että elossa ollaan ja blogia ei ole unohdettu! Mut nyt kutsuu Mcleodin tyttäret, moimoi:3

Taivas on päällä maan..

Eli lukioteatteripostausta tiedossa. Viikonloppu ja tää alkuviikko on mennyt kyllä ihan kokonaan lukioteatterin merkeissä ja tänään oli jo kenraali. Hyvin se meni, joten nyt jännittää meneekö ensi-iltakin hyvin. Mut aattelin kertoa teille hieman tästä tän vuoden produktiosta.

Virgo on siis tämän vuoden prokkiksen nimi ja se siis kertoo kahdesta nuorisojengistä 90-luvulla, jotka tappelevat keskenään. Jengien sisälläkin kuohuu ja rakkauttakin on paljon ilmassa. Nää jengit näytelmässä ovat siis rullarit ja larppaajat.

Yksi zombieista

Näytelmän pääroolissa ovat rullareiden johtaja Pete, uusi tulokas Pauli, larppaajien puheenjohtaja Maria, rullarityttö Anna sekä larppaajien pelinjohtaja Ville. Muita rooleja on tietenkin muut jengien jäsenet ja sen lisäksi on myös diileri, talonmies Laaksonen, kaksi poliisia... Tanssijoillakin on monia rooleja tälläkin kertaa kuten munkkeja, zombeja, poikia yms.

Itse näyttelen tällä kertaa Kaisulia, 12-vuotiasta rullarityttöä, jonka isosisko on myös mukana rullareissa ja sitä kautta mäkin oon siihen porukkaan päässyt. Lisäksi mun roolihahmoon liittyy yks toinenkin juttu, mutta en halua paljastaa sitä etukäteen.

Roolivaatteisiin kuuluu siis oranssit sukkahousut, lenkkarit, oranssit shortsit, pinkki toppi, kuvasta puuttuva oranssi pitkähihainen olalla ja sitten tietenkin nuo polvi- ja kyynärsuojat.

Tänä vuonna mä joudun myös tanssimaan ja laulamaan, mutta onneksi koreografiat on suht. helppoja ja enää eivät ole tuottaneet vaikeuksia ja laulaminenkin on vain kuorossa laulua ja ei ole sooloja. Haasteelliseksi asian tekee vain se, että pitäisi laulaa ja tanssia samaan aikaan, ja minähän en ole kummassakaan mikään taivaanlahja :D

Tuossa alempana on kuva meidän kulisseista eli alaruokala on aika sotkuinen tapaus iltaisin, kun meillä on harkkoja ja ensi viikolla esityksiä, kun kaikilla on vaatteet toisella pöydällä ja eväät toisella. Ja kun kaikki on samassa tilassa ja energiaa on, niin meinaa välillä jäädä kouluhommat hieman huonommalle jamalle. Mutta sitten pitää joskus muullon opiskella..

Mun ja kavereiden paikka

Tänäkin vuonna lukioteatterissa on todella hauskaa ja en oo kyllä katunut tippaakaan, että lähdin mukaan taas. Mutta nyt alkaa jo väsyttämään, joten mie meen nukkumaan, hyviä öitä! :)

My heart is like river

Moikka! Joskus muinoin kirjoittelin teille viidestä lempitelevisiosarjastani, joista kolmesta oon jo tehnyt omatkin postaukset. Ja nää sarjat siis olivat Frendit, Glee, Serranon perhe, Salkkarit ja Mcleodin tyttäret, joista jälkimmäisestä aattelin kertoa teille tänään. Syy, miksi kerron teille nyt tästä sarjasta, on se, että tämän sarjan uusinnat pyörivät kakkosella joka ilta ja oon nyt kattonut niitä ja mun pitää laittaa joka jakso nauhalle, enkä voi skipata yhtäkään.

Eli siis Mcleodin tyttäret kertoo australialaisen Drover's Run -nimisen tilan elämästä. Tilan omistaa Jack Mcleodin tyttäret Claire ja Tess Mcleod. Tilalla työskentelee myös Meg, Jodi ja Becky. Ihan alusta en ole koskaan tätä sarjaa katsonut, joten en tiedä/muista miten sarja alkaa tarkalleen sekä ihan kaikkia henkilöitä. Mutta tämän Droversin naapuritilalla Killarneyssa asuu Harry Ryan poikiensa Nickin ja Alexin kanssa. Tässä itse asiassa kaikki mitä tiedän sarjan alusta.

Drover's Run

Sarjan edetessä henkilöiden suhteet vaihtelevat, vanhoja lähtee pois, uusia tulee tilalle ja viimeisen kauden lopussa tilanne tiloilla on aivan eri. Sarjassa löytyy esimerkiksi uusia perheenjäseniä, traagisia onnettomuuksia, erilaisia kosintoja, kauniita häitä ja tietenkin kovaa työskentelelyä maatilalla. En kuitenkaan halua paljastaa teille tarkempia juonen käänteitä. Ne selviää vain katsomalla sarjaa.

Lempihahmojani sarjassa ovat Stevie Hall ja Alex Ryan. Steviesta saa aluksi vaikutelman, että se on tosi kova tyyppi, reissuluontoinen ja sellainen miesmäinen, että sitä ei mekossa näkisi tai itkemässä jätkän takia. Mutta tosi asiassa sekin on sellainen herkkä nainen, joka haluaa onnen, asettua aloilleen ja itkeekin miesten takia. Alex myös vaikuttaa sellaiselta kovalta, mutta on oikeasti tosi hyväsydäminen ja älyttömän hyvä ystävä. Se on hauska tyyppi ja sen vitsit naurattaa varmasti. Se on sellainen tunnelman keventäjä varmaankin.

Sarja on niin hyvä, etten löydä sieltä hahmoja, joista en oikeastaan ollenkaan tykkäisi. Toki, jotkut ovat hieman outoja tai ärsyttäviä toisinaan, mutta en kyllä osaisi sanoa kuka olisi sellainen, jonka voisin nimetä inhokkihahmokseni. Voi myös johtua siitä, että sarjassa on loppujen lopuksi tosi paljon hahmoja, kun aattelee ensimmäisen kauden alun ja viimeisen eli kahdeksannen kauden lopun väliin mahtuneita henkilöitä.

Miksi pidän tästä sarjasta? Sarja on aidon tuntuinen, se naurattaa ja itkettää. Siellä on tavallisen arjen lisäksi romantiikkaa ja se kertoo millaista on pitää tilaa Australian maaseudulla. Mcleodin tyttäret on joko syy siihen miksi unelmoin Australiaan matkustamisesta tai Australia on syy, miksi pidän sarjasta! :)

Meikkipussini sisältö

Moikka! Järjestelin eilen mun huoneen tavaroita ja samalla siivosin meikkipussini. Eli poistin jotkut ikivanhat ripsarit ja kuivuneet kynsilakat yms. Ja ajattelin sitten, että jos vaikka kertoilisin teille täällä blogissa, mitä tuo mun meikkipussini sisältää.

Aloitetaan pohjameikistä. Mulla meni ihan kauheen pitkään ennen kuin löysin oikean miekkivoiteen ja tuo Maybelline Dream Matte mousse on ihan älyttömän hyvää. Se levittyy tasaisesti ja tuo purkki on tosi riittoisa. Myös puuterin etsiminen oli aika työn alla, mutta sitten kokeilin tuota Rimmelin Stay Matte kivipuuteria ja tykästyin siihen. Peitepuikkoa en muista melkein koskaan käyttää, koska ei ne pienet finnit nyt niin paljoa naamassa haittaa, kun meikkivoide ne kuitenkin suurimmaksi osaksi peittää. Ja kun teen juhliin meikkiä ja käytän luomiväriä ja rajauksia (erittäin harvoin) niin käytän tuota silmämeikin pohjustusvoidetta.

Sitten silmämeikki. Ripsarin etsiminenkin on ollut aika vaikeata tai että mä en löydä niiden välillä paljon mitään eroa, kun mun ripset on niin vaaleat ja tynkät, että kunhan niitä saa vähän tummennettua ja ehkä hieman pituuttakin. Tuo ripsari on kyllä ollut hyvää ja palvellut hyvin, mutta se on ostettu Saksasta, että kun se loppuu, niin en tiedä mihin sitten päädyn. Lisäksi Lumenen hyvä kulmakynä, jota käytän päivittäin. Luomivärejä ja kajaalia käytän erittäin harvoin lähinnä juhlissa. En edes osaa tehdä kunnollisia rajauksia, niin harvemmin sitä siis käytän.

Mä meikkaan erittäin harvoin huulia, oikeastaan vaan juhliin. Vaatteiden, muun meikin ja fiiliksen mukaan valitsen sitten, että laitanko kirkasta, vaaleanpunaista vai hieman tummempaa huulikiiltoa ja rajaanko ollenkaan huulia vai sipaisenko vaan kiiltoa. Mutta nuo on kuitenkin varuilta olemassa ja tuo Vaseline huulirasva on erittäin hyvää, mutta sitäkään en osaa kovin usein käyttää. Se oli itse asiassa yhessä vaiheessa hieman kadoksissa, mutta löysin sen ja nyt sitten voisin ehkä ruveta käyttämään sitä useammin. Ei kuivuis huulet sitten niin helposti.

Sitten päästään tuoksuihin. Ostin tuon Christina Aguilera Red Sin hajuveden Saksasta ja oon kyllä tykännyt ihan älyttömästi. Just sellainen suloisen tyttömäinen tuoksu ja sopii mulle kyllä hyvin. Joskus riippuen fiiliksesta saatan laittaa tuota raikkaamman ja omasta mielestäni sporttisemman tuoksuista Dermosilin Edt Red Orange hajuvettä, jonka sain suihkusaippuan mukana muistaakseni viime jouluna.

Viimeisimpänä mun kynsilakat. Niin kuin näkyy, niin omistan aika liudan erivärisiä kynsilakkoja, mutta harvemmin nykyään jaksan lakata kynsiäni. Joskus yläasteella tykkäsin tehdä kaikkia koristeita permanenttitussilla avustaen, mutta en tiiä tykkäskö kukaan muu niistä mun kynsistä kuin mä ite :D ja sitten se jotenkin jäi. Kyllä mä joskus juhliin tai muihin erikoistapauksiin lakkaan kynnet. Esim. jos ne on osa jotain erikoisempaa asukokonaisuutta.

Mutta sellaisia meikkejä mulla ja niinkuin huomaatte ne ei oo kaikki samaa sarjaa vaan hieman eri merkkisiä kaikki. Mä en tiiä olisko se hyvä, jos ne kaikki olisi just samaa sarjaa,  mutta mun meikkipussi on tuollainen sekoitus kaikkea. Ja tosiaan en oo mikään guru meikkaamisessa, kunhan vaan meikkaan omaksi huvikseni. Ja mullakin on päiviä, jolloin meikkaus ei voisi vähempää kiinnostaa ja yleensä silloin mä en meikkaa. Yksinkertaista eikä totta?

Welcome 2014!

Oikein hyvää tätä vuotta kaikille! Toivottavasti se on lähtenyt hyvin käyntiin, itse en oikein edes tajua että nyt on jo vuosi 2014 ja jo neljäs päivä tätä vuotta. Tää vuosihan piti olla vasta joskus kaukaisuudessa. Vanhojen tanssit, 18-vuotissyntymäpäivä ja kielimatka. Onks ne kaikki nyt tänä vuonna ajankohtaisia? En tajuu :D

Mä vaihdoin vuoden siis kaverin luona muutaman muunkin kaverin kanssa. Pelailtiin Trivial Pursuitia, Aliasta ja sen sellaista. Käytiin kattoo kunnan ilotulitus ja valvottiin aamuviiteen. Eli mukava ilta oli. Yritin ottaa puhelimella kuvia raketeista, mutta oikeastaan yksi onnistui parhaiten. Mutta voisin kuitenkin jakaa muutaman parhaimman otoksen tuolta illalta. (Ja laatu ei ole kovin hyvää, varoitan...)