Tee se itse joululahjoista reissujouluun

Ihanaa vuoden viimeistä viikkoa kaikille! Mulla oli luonnoksissa sekä omissa ajatuksissani kirjoitettuna jo useampi erilainen jouluaiheinen postaus virittämään joulun tunnelmaa marras- ja joulukuussa, mutta ajanpuutteen vuoksi ne jäi kirjoittamatta loppuun ja julkaisematta. Mutta onpahan ainakin seuraaville vuosille uuteen blogiin jouluaiheita valmiina.

Uusi blogi starttaa jossain vaiheessa ensi vuotta ja siitä kerron lisää seuraavassa postauksessa, mutta nyt mennään vielä joulutunnelmiin ja kiteytän niiden kaikkien jouluaiheiden teemat yhteen (toivottavasti ei jättipitkään) postaukseen.

Joulun valmistelut lähti mulla alkuun tänä vuonna jo elokuussa, kun sain ensimmäisen lahjaidean ja niin päätin alkaa pikkuhiljaa ideoita toteuttamaan. Haaveena oli, että jos kaikki joululahjat olisi tänä vuonna itse tehtyjä ja niinhän ne oli. Pukin konttiin lähti mosaikki-kuviolla neulotut villasukat äidille, lannevaate-pyyhe isälle, nimikoidut pipot veljen perheelle, vanhemmalle kummitytölle kaulahuivi, nuoremmalle kummitytölle virkattu kassi, kummipojalle kynsikkäät, rakkaalle kahvipusseista tehty eväskassi ja appivanhemmille perinteisellä menetelmällä neulotut villasukat. Lisäksi joulutervehdyksissä sukulaisille ja muille läheisille oli erilaisia hilloja, itse leivottuja (kaupan taikinasta tosin, myönnän) pipareita tai vaihtoehdoksi itsetehtyjä marenkeja. Pariin pussiin laitoin myös askartelemani lumihiutale-koristeet ja samanlaiset vein myös veljenlapsien huoneeseen ilahduttamaan heitä.

Ennen joulua oli muutamat pikkujoulut, Vehmaan joulumarkkinoilla käynti, Kauneimmat joululaulut sekä Suvi Teräsniskan joulukonsertti Nokia Areenalla Tampereella. Oli kyllä niin upea, koskettava ja viihdyttävä keikka. Enpä ole pitkään aikaan yhtä hyvässä konsertissa käynytkään. Muutenkin oli mukava reissu parhaan kaverin kanssa. Syötiin hyvin ja juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä ja nukuttiin hotellissa.

Itse joulu vietettiin sitten reissaten. Aatonaattona oltiin mun vanhempien luona järjestelemässä heidän kotinsa joulua varten remontin jäljiltä ja samalla reissulla vietiin kissa hoitoon joulun ajaksi. Illalla kotona avattiin jo osa lahjoista, juotiin glögiä ja katsottiin Joulupukki ja Noitarumpu. 

Aattoaamuna lähdettiin sitten kumppanin isän luokse hautausmaan kautta ja hyvän ruoan, jouluohjelmien (Joulurauhan julistus, Joulutarina-elokuva ja Samu Sirkan joulutervehdys) ja joulusaunan lisäksi kävin joulukirkossa Kerimäen puukirkon talvikirkossa (isoa kirkkoa käytetään talvella harvemmin). 

Joulupäivänä vaihdettiin sitten osoitetta kumppanin äidin luokse ja siellä hyvän ruoan lisäksi pelailtiin paria peliä ja käytiin illan päätteeksi vielä tsekkaamassa joulupäivän bileet paikallisessa. Ensimmäinen kerta kun kävin joulupäivänä baarissa ja oli myös viimeinen, tästä ei nimittäin tule perinnettä. 

Tapaninpäivänä kotiuduttiin ja ennen sitä haettiin kissa hoidosta (tämä ei sujunut ihan käden käänteessä, mutta tarinalla onnellinen loppu ja kissa kotona) ja käytiin Tapaninpäivä saunassa mun vanhempien pihasaunassa. Illalla sitten vielä glögiä ja uusi joululahja testaukseen (Harry Potter Neuleiden taikaa -neuleohjekirja).

Vaikka jouluni tänä vuonna ei mennytkään ihan sen perinteisen kaavan mukaan siihen liittyi kuitenkin kaikki ne elementit, jotka tekevät joulusta joulun; läheiset ihmiset, haudoilla käyminen, perinteiset jouluohjelmat, jouluruoka, joulusauna, joulukirkko, glögin juonti, lahjojen antaminen läheisille, joulupäivänä lautapelien pelailu, kynttilöiden polttaminen ja joululeivonnaiset!

Nyt nautitaan vielä vuoden viimeisestä viikosta ja sitten käännetään taas kirjassa nimeltä elämä seuraava luku nimeltä vuosi 2023 💖

Rauhaisaa joulua kaikille!

On illan sini, luonto vaiti hetkisen

Ja tähtitaivas harmaa pilvinen

Kuin kauan sitten taaskin lapsen mielin avoimin

Mä hiljentyä jouluun tahtoisin

Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen

On sumentaneet lapsen herkkyyden

Mä katson kauan ylös talvitaivaan hämärään

Ja toivon että joulun tähden nään.

Tämä maailma tarvitsee joulun

että synkistä synkinkin yö

vois nähdä sen ikuisen valon

joka kaipuuna sydäntä syö

Jos me onnistumme kaiken kauniin

toisiltamme piilottamaan

Tämä maailma tarvitsee joulun

meidän rakkauden paljastamaan

Mitä vikaa on rauhassa ihmisten kesken

Mitä vikaa on rukouksessa

joka jouluna kaikuu yli kaupunkien

Mitä vikaa on rakkaudessa

Kahta vain joulun lahjaa

Kahta vain mä toivoisin

Vain pientä hetken hengähdystä

Ja mielenrauhaa tietenkin

Mä toivon vain, vain joulun taikaa

Et sydän ois ees hetken aikaa

Huoleton ja joulu tois

Tuon hetken toivon

Jos myötä tuon yötuulen lauhan

Joulu tois taas mielenrauhan

Rahtusen maailmaan sekavaan

Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista

Kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista

Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan

sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan!

Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta

Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta

Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä

Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä

Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä,

Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänänsä

Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha'

- itsestään on löydettävä ihmisten vain rauha.

Rutiinit

Viime viikon Yhden yön juttuja -podcastin jaksossa puhuttiin rutiineista, mitkä auttaa pitämään mielen tasapainossa ja muistamaan hektisen arjen keskellä mikä päivä on. Tämä oli minusta ehkä tämän kauden parhain jakso ja herätti omassa mielessäni paljon ajatuksia. Siksi ajattelinkin seurata Amelien, Thelman ja Hennariikan jalanjälkiä ja kirjoittaa omista rutiineistani.

Rutiinit on elämän suola ja kuten aikaisemmin jo sanoin, ne auttavat muistamaan mikä viikonpäivä on. Itse olen tehnyt kohta 10 vuotta epäsäännöllistä vuorotyötä sisältäen myös viikonloput ja yötyöt, joten rutiinien avulla olen pysynyt arjessa ja elämässä kiinni vaikka olisinkin just valvonut kaksi viikonloppuyötä putkeen.

Rutiinit liitetään ehkä enemmänkin arkeen, mutta on mulla myös tiettyjä juhla- ja kausirutiineja, joita ilman kevät, kesä, syksy, talvi, joulu tai juhannus ei tunnu siltä, miltä sen pitäisi. Voihan se olla, että näille oikea termi on perinne, mutta puhutaan niistä nyt tämän tekstin ajan rutiineina.

Rutiini nro 1:

Aamupala sisältäen joko lasin vitamiinivettä (poretabletti liuotettuna vesilasiin) tai mehua, jogurttia joko pelkästään tai muroilla/kaurahiutaleille/marjoilla jatkettuna ja kuppi kahvia. Aamupalan ajan katson joko puhelimesta jakson jotain sarjaa (aamuvuoroaamuina) tai nautin aamupalan olohuoneessa ja katson telkkarista yhden jakson jotain sarjaa. Näin päivä alkaa aina samalla tavalla.

Rutiini nro 2:

Iltavuoroaamuina aamupäiväni kulkee myös aika samaa kaavaa. Aamun rutiinien jälkeen touhuan jotain - oli se sitten kotitöitä, käsitöitä, kirjan lukemista, lenkkeilyä tai asioiden hoitamista. Tämän jälkeen useimmiten teen ruokaa (ellei ole jo valmiina), syön ja otan pienet päikkärit (kesto vaihtelee päivän mukaan). Päikkäreiden jälkeen valmistaudun sitten lähtemään töihin. Moni saattaa ihmetellä noita päiväunia, mutta niiden avulla varmistan, että mulla on vielä virtaa töihin ja ne katkaisee sen päivän kivasti, niin olen sitten valmis lähtemään töihin uusilla silmillä.

Rutiini nro 3:

Iltatoimet vaihtelee sitten paljon enemmän kuin aamutoimet, mutta illalla olin sitten ollut jossain muualla tai töissä illan, pidän oman pienen hetken. Se on joko sarjan parissa, käsitöitä tehden, kirjaa lukien tai tiktokia selaillen. Tämän jälkeen voin käydä sitten nukkumaan, koska olen rauhoittanut itseni päivän touhuista jotain mielekästä tekemällä.

Rutiini nro 4:

Päiväni ovat hyvin vaihtelevia ja en voi sanoa, että tekisin aina tiettynä päivänä jonkin tietyn kotityön. Mutta kodin siisteyden ja avokin mielenrauhan säilyttämiseksi teen joka päivä vähintään yhden kotityön. Oli se sitten koneellinen pyykkiä, tiskikoneen tyhjentäminen ja täyttäminen, muiden tiskien tiskaaminen, roskien vienti, imurointi tms. Näin kaikki ei kasaannu yhdelle päivälle ja vapaapäivän koittaessa ei koko aika mene siihen, että tekee ensin viikon kotityöt alta pois.

Rutiini nro 5 ja 6:

Maanantaisin olen koittanut katsoa tilanteen mukaan Maajussille morsiamen ja torstaisin kuuntelemaan uuden jakson Yhden yön juttuja. Muita ohjelmia en ole nyt tänä syksynä osannut/ehtinyt/pystynyt ottamaan "elämäni ohjelmistoon", mutta niitä katsotaan jos aikaa tai kiinnostusta on.

Nuo kuusi yllä mainittua rutiinia on tällä hetkellä arkeani rytmittäviä asioita. Tietenkin tilanteen niin salliessa yritän keskiviikkoisin käydä myös sählyharkoissa, mutta niihin en valitettavasti joka viikko pääse.

Aluksi ajattelin, että kirjoitan tähän tekstiin vielä alussa mainitsemistani kausirutiineista, mutta siinä tapauksessa postaus olisi ehkä paisunut liian pitkäksi, joten toisessa postauksessa niistä sitten tarkemmin. Mutta jos jollakin nyt heräsi mielenkiinto näiden suhteen, niin sen verran voin kertoa, että jokaiseen kuukauteen/vuodenaikaan/juhlaan riittyy tiettyjä asioita, mitkä tykkään tehdä ja jotka tuovat vuoteen merkitystä. Esimerkkinä pyhäinpäivänä käyn hautausmaalla ja isänpäivänä teen isälle ja ukille ruokaa. 

Tänään on siis iltavuoropäivä, joten tämän tekstin kirjoittamisen aikana ruoka on kypsynyt uunissa ja kohta pääsen maistelemaan sitä. Tämän jälkeen pienet päiväunet ja sitten valmistautumaan töihin! Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoille!

Lähtölaskenta jouluun

Jouluaattoon on 53 päivää! Kaikki, jotka on lukenut tätä blogia vähintään vuoden verran, tietää, että oon jouluihminen henkeen ja vereen. En kuitenkaan ole niitä ihmisiä, jotka laittavat jo lokakuussa joululaulut soimaan ja sisälle joulukuusen, vaan olen enemmänkin sellainen hiljaa hyvä tulee jouluihminen ja joulu oikeasti loppuu vasta loppiaisena, joten siksi en koristele kotia liian aikaisin, että jaksan varmasti katsoa koristeita tammikuun alkuun asti.

Jouluvaloja tai oikeastaan kausivaloja en tänä vuonna virittänyt vielä lokakuussa, vaikka joskus olen sen saattanut tehdä saadakseni parvekkeelle, takapihalle tai etupihalle valoa enemmän. Tähän syyn tietää varmasti kaikki, jotka ovat sähkösopimuksia solmineet. En kuitenkaan voinut olla laittamatta edes jotakin, joten yksi valo löytyy parvekkeelta ja toisen patterivalon laitoin etupihalle. Muuten joulun tunnelmavalaistus hoidetaan kynttilöillä ja lyhdyillä.

Vaikka muuten en ole vielä joulua alkanut laittamaan kotiin niin olen kuitenkin joululahjatehtaan laittanut pyörimään, sillä ajattelin kokeilla josko tänä vuonna onnistuisin haaveessani antaa ainoastaan itse tehtyjä lahjoja. Hyvältä näyttää tämän tavoitteen suhteen sillä enää noin 1/3 osa lahjoista tekemättä ja nyt on kuitenkin vasta marraskuun 1. päivä. Teen tästä postausta sitten kun kaikki on valmiita, mutta muun muassa villasukkia, pipoja ja kaulahuivi menee pukinkonttiin tänä vuonna.

Tiktokista bongasin uuden jouluherkun; piparitortut, joita pitää ehdottomasti tänä vuonna kokeilla! Lisäksi olen monena vuonna miettinyt, että haluan tehdä joulukarkkeja, joita sitten annan pieneksi joulumuistamiseksi ja tänä vuonna ajattelin tämän toteuttaa. Tällä hetkellä olisi ideana tehdä pieniä marenkikarkkeja ja laittaa niitä sitten koristeltuihin lasipurkkeihin. Kaveriksi vielä itse tehtyä hilloa syksyltä niin oi miten kiva pieni joulumuistaminen, kun menee joulun alla kylään.

Pikkujouluja tulee juhlittua tänä vuonna peräti kolme kertaa, jos ensimmäinen kerta lasketaan pikkujouluiksi. Mennään siis parin viikon päästä katsomaan Tip Tap Stand Up - Suurta pikkujoulushowta Mikkelin Mikaeliin. Sitten seuraavana viikonloppuna mulla on yhden kaveriporukan kanssa perinteiset pikkujoulut ja siitä viikon päästä avokkini työpaikan pikkujoulut joihin on avec kutsu.

Mitäs muuta joulumietteitä mulla olisi teille jaettavana? Perinteiset joulukortit varmaan askartelen tässä joku ilta. Koitan mahdollisimman paljon antaa itse tai vähintään viedä valmiiksi postilaatikkoon, kun postimerkin hinta on kallistunut kyllä jonkun verran... Osa asuu kuitenkin sen verran kaukana, että postittaminen on oikeastaan ainoa mahdollisuus antaa ihan perinteinen joulukortti.

Tähän loppuun pitää sanoa sellainen asia, mitä sanon monelle ystävälleni ja läheiselle, että se, että minä annan itsetehdyt lahjat ja lähetän itsetehdyt kortit ei tarkoita sitä, että haluaisin jotenkin todistella olevani parempi ihminen kuin joku muu. Se, että puuhaan joululeivonnaisia, joulukortteja ja käsin tehtyjä joululahjoja on minun tapani nollata aivoni päivän töistä ja arjesta. Ne on niitä pieniä pysähdyksiä arjessa, kun istun sohvalla tai sohvapöydän ääressä ja näperrän käsilläni. Olen ollut sellainen viimeiset 26 vuotta ja aion olla sellainen vähintäänkin niin pitkää kuin sormeni antavat minun näpertää, mielellään koko loppuelämäni ajan.

Ja olen ollut jouluihminen myös viimeiset 26 vuotta, eikä sekään muutu, joten varoituksen sana; blogini ja someni täyttyy jouluasioista seuraavan 53 päivän ajaksi. Instagramtililleni @marinmatkassa_ olen suunnitellut jälleen joulukalenterin ja nyt syksyllä olen hurahtanut Tiktokiin, niin eiköhän sinnekin tule aika joulu-painoitteista sisältöä tehtyä ja blogin sisällön te nyt tiedättekin jo varsinkin jos olette lukeneet jo pitempää...

Mutta ihanaa marraskuuta kaikille lukijoille! Postausta kuvittaa kuvat edellisiltä jouluilta.

Neitvuori

 Lokakuun alussa hehkutin teille täällä blogissa, että ollaan menossa syysretkelle, mutta loppujen lopuksi silloinen retki peruuntui. Suunniteltuna päivänä satoi vettä lähes koko ajan ja mukavuudenhaluisina skippasimme sitten retken silloin. Mutta ei huolta, sillä eilen tämä vihdoin tapahtui ja ajattelin kirjoittaakin teille missä kävimme.

Siinä samassa postauksessa pohdin myös tämän blogin tulevaisuutta ja sitä, että saatan siirtää blogini muualle ja uuden nimen alle. Nyt olen tehnyt päätöksen, että With me -blogi jää 11 vuoden kirjoittamisen jälkeen telakalle ja alan kirjoittamaan hieman eri sisältöistä (mutta osittain samaa) tekstiä Marin matkassa nimen alle. Vaihto tapahtuu suurin piirtein vuoden vaihteessa tai viimeistään ensi vuoden alussa. Tarkkaa uutta osoitetta en osaa vielä sanoa, mutta infoan heti kun sen tiedän.

Joka tapauksessa aion kirjoittaa vielä mietteitä tähän blogiin samalla harjoitellen ja pohtien uuden blogin linjoja ja pitääkseni kirjoitustuntuman yllä. Mutta nyt oikean tekstin pariin.

Mikkelin Anttolassa sijaitseva Neitvuori on yksi Etelä-Savon korkeimmista vuorista nousten 184 metrin korkeuteen. Huippu on Saimaan pintaa 110 metriä korkeammalla. Neitvuorelta avautuu avarat näkymät sekä metsämaisemiin että Luonterin saaristoon ja hyvällä säällä sieltä on esteetön näkyvyys kymmenien kilometrien päähän.

Alueella on eri pituisia retkeilyreittejä ja eilen kuljimme noin 4 kilometrin pituisen Hiijje silimukka -reitin, jonka varrella pääsi ihastelemaan äsken mainitsemiani Luonterin näkymiä. Reitti oli aluksi melko haastava, sillä kiersimme sen niin päin että nousu Neitvuorelle oli aluksi vastassamme. Kun vuorella oli noustu ja maisemat ihailtu, jatkoimme matkaa ja maastokin helpottui.

Lopuksi paistoimme nuotiopaikalla makkarat, joista oli Hiidenmaan tilan vieressä olevalle pysäköintialueelle alle kilometri. Tämä pätkä (Pysäiköintialue - Nuotiopaikka) oli leveää hiekkatietä, joten nuotiopaikalle on esteetön pääsy. Paikalla on myös laavu ja käymälä.

Reitin varrella oli myös toinen nuotiopaikka, joka oli Hiidenmaan tilan liepeille ja lähellä pysäköintipaikkaa. Sinne oli kuitenkin kapeampi polku, joten jos esteetöntä makkaranpaistopaikkaa alueella etsii suosittelen tätä laavua.

Reitti on myös puolitettavissa, jolloin lyhyemmän vaihtoehdon pituus on 2,6 km. Jos taas haluaa patikoida pitemmän matkan on tältä reitiltä yhteys Hiidenmaan poluille.

Neitvuori on myös yksi Saimaa Geopark-kohteista ja lisätietoa tästä saa seuraavan linkin takaa: Neitvuori Saimaa Geopark-kohde

Mukava parin tunnin retkikohde Etelä-Savon sydämessä!

Mielenterveyden päivä

Aihe, josta olisi paljon sanottavaa mutta en tiedä onko rohkeutta sanoa. Aihe, josta olisi paljon jaettavaa, mutta en tiedä kestääkö kantti. Aihe, josta toivoin joskus paljon nuorempana ettei minun tarvitsisi edes murehtia. Mutta totuus on se, että jokaisen ihmisen pitää oman fyysisen terveyden lisäksi huolehtia myös mielen hyvinvoinnista.

Miten se tapahtuu? Miten mieltä sitten hoidetaan? En ole mielenterveyden asiantuntija, mutta olen käynyt juttelemassa useammalle tämän alan ammattilaiselle ja tiedän, että siihen ei ole yhtä ainoata tapaa. Täytyy tehdä niitä asioita, jotka on sulle mielekkäitä. Asioita, jotka saa sut unohtamaan hetkeksi oman elämäsi möröt, huolet, ahdistukset, stressit tai mikä ikinä sitä sun mielen hyvinvointia silloin syö. Mutta näiden lisäksi myös puhua ja hakea apua, jos siltä tuntuu.

Omasta kokemuksestani on kuitenkin huomautettava, että vaikka ajattelisit että teet jotain mielekästä mikä helpottaa mieltäsi jaksamaan, voi siinä olla myös kaksi kääntöpuolta (toki ehkä useampiakin, mutta kirjoitan tätä tekstiä nyt täysin subjektiivisesti): ylisuorittaminen ja eskapismi.

Oletan, että ylisuorittaminen ei ole terminä tuntematon, mutta eskapismi saattaa olla. Eskapismi tarkoittaa siis pakoa todellisuudesta ja, vaikka se voi olla hetkellisesti hyvä asia esimerkiksi jonkun ikävän tunteen käsittelemisessä, pitkän aikavälin keinona se ei ole hyvä. Varsinkin jos et käsittele asioita muuten millään tavalla, vaan pakenet aina todellisuutta johonkin muualle. Eskapismin muotoja on monia, mutta minulla se on näkynyt uppoutumisena sarjoihin, leffoihin ja kirjoihin ja oikeastaan varsinkin sarjoihin.

En siis tarkoita, etteikö olisi hyvä juttu, että löydät jonkun kirjasarjan, jonka kirjat luet kymmeneen kertaan tai sarjan, jonka yhden kauden katsot yhden illan aikana tai leffan johon turvaudut joka kerta. Tärkeää on vain, että niistä nauttii eikä se ole vain keino vältellä käsiteltäviä asioita, jotka tulisi jollain tavalla käsitellä.

Rivien välistä on hankala lukea, joten sanon nyt suoraan mitä tarkoitin parilla viimeisellä kappaleella. Olen kokenut elämässäni paljon asioita, jotka ovat horjuttanut mielenterveyttäni, mutta en ole läheskään aina osannut käsitellä niitä oikein vaan olen joko alkanut suorittamaan minulle mielekästä asiaa tai sitten paennut kaikkea rakkaisiin fiktiivisiin todellisuuksiin. Nimittäin jossain vaiheessa huomaa, että ei tämä riitäkään ja mieli ei voikaan hyvin.

Avautumatta sen enempää mitä kaikkea elämässäni on tapahtunut ja mitä kaikkia ikäviä tunteita ja tilanteita olen kohdannut, ongelmieni ydin on minä; tyttö, jonka peili oli - tai ehkä on vieläkin - rikki. Yksinkertaisesti siis koen, että en riitä itselleni.

Tein ennen kuin aloin kirjoittamaan tätä postausta, iltasanomien suorittaja-testin kolmen vuoden takaa ja sen tuloksissa oli eroteltu erilaisia suorittaja-tyyppejä ja niistä kaksi osui ja upposi. Ajattelinkin jakaa ne vielä teille tähän tekstiin, jotta pystyn hieman avaamaan mieltäni ilman että kirjoittaisin jotain niin henkilökohtaista, että katuisin aiheesta kirjoittamista blogissani.

Kaikki heti valmiiksi -suorittaja

Keskeneräisyys ahdistaa sinua, ja jos jotain ei voi tehdä juuri nyt, tulee se hoitaa mahdollisimman pian. Jos projektin päättyessä ei ole uutta valmiina odottaessa, olo on tyhjä. Mitä sitten?

Jos tunnistat itsesi, yritä opetella jättämään asioita myöhemmäksi ja jakamaan vastuuta muiden kanssa. Kasvata kärsivällisyyttäsi: kaikkea ei tarvitse hoitaa juuri tänään.

Sokea omille saavutuksilleen -suorittaja

Olet saavuttanut elämässäsi - niin urallasi kuin yksityiselämässä - vaikka mitä, mutta näet kuitenkin vain kaiken sen, mitä sinulta puuttuu tai mitä et ole ehtinyt saavuttaa.

Jos tunnistat itsesi, yritä palauttaa huomiosi onnistumisiisi ja kaikkeen, mitä olet tehnyt. Ole rohkeasti ylpeä itsestäsi!

Mutta jotta voin itse käydä tyytyväisenä nukkumaan eikä teille lukijoille herää huoli minusta, asiat on järjestymässä, apua on saatu ja saadaan jatkossakin <3  Loppuun vielä ystävällinen muistutus meille kaikille:

SYKSY ❤

Musta on tullut näin aikuisena syksy-ihminen. Lapsena ja teininä olin enemmän kesäihmisiä, koska muun muassa synttärini on kesällä, mutta nykyään kesä on vuoden stressaavinta aikaa. Ja siihen on kaksi syytä: a) töissä on aina kiire ja b) vapaa-ajalla on paineita tehdä kaikkea kivaa ja lopputuloksena: ei lepoa. Siksi nykyään pidän syksystä ja siitä helpotuksesta kun vapaa-ajalla ei tarvitsekaan olla menossa koko ajan joka paikkaan.

Enkä ole ainut 20-30-vuotias nuori nainen, joka kokee paineita kesästä suoriutumisesta. Parissa kuuntelemassani podcastissa on nimittäin puhuttu ihan samaa ja joka kerta syksykauden alkaessa podcastien tekijät ovat myös huojentuneita siitä, että on syksy.

Mutta ei pelkästään se, että kesä on suorittamista ja syksyllä voi levätä enemmän, vaikuta siihen miksi olen muuttunut syksyihmiseksi. Syksy on tunnelmallisempaa aikaa kun voi laittaa palamaan kynttilöitä ja kliseisesti kääriytyä viltin alle lukemaan kirjaa tai tekemään käsitöitä. Tosin mä olen kolmen viimeisen vuoden aikana vähentänyt kynttilöiden polton minimiin, sillä ne olisivat hieman turvallisuusriski tuon rakkaan kisuni kanssa. Mutta silti pointti on pimeissä illoissa ja tunnelmavaloissa.

Tämä aika syksystä on parasta, kun puissa on vielä ruskan värit ja kaikki lehdet eivät ole vielä tippuneet. Oon jännittänyt nyt pari viikkoa, että vieläkö meidän huomiselle syysretkelle riittää puissa lehdet, mutta vielä näyttää hyvältä. Tehtiin epävirallinen perinne rakkaan avokkini kanssa siitä, että käydään vähintään neljä kertaa vuodessa eli joka vuodenaikana retkellä ja syysretki on vielä tältä vuodelta toteuttamatta.

Tuosta tulikin mieleen, että voisin kirjoittaa tänne blogiini hieman enemmän myös tuosta ulkoilu-retkeily-geokätköilyharrastuksesta. Ja tuosta taas tuli mieleeni, että voisin nyt ennakkovaroittaa, että olen jo pitemmän aikaa miettinyt, harkinnut ja suunnitellut uuden blogin perustamista eri nimellä ja eri sivustolla. Opintojen myötä perustin instagram-tilin ja myöhemmin markkinointiviestinnän harjoittelun myötä myös Tik Tok -tilin samalla nimellä ja vaikka molempien sisältöjen päivittäminen onkin vielä aloittelijan asteella, niin samanniminen blogi voisi olla myös järkeenkäypää. Mutta tämä siis vasta ennakkovaroituksena. Infoan kyllä sitten, kun asia on ajankohtainen.

Palataanpa sitten takaisin aiheeseen eli syksyyn. Mulle syksyssä on kolme vaihetta: ensin on sadonkorjuuvaihe, sitten on tunnelmointivaihe ja sitten valmistauminen jouluun. Aika hyvin nämä menee kuukausien mukaan, sillä syyskuussa korjataan sato ja lokakuussa on vielä turhan aikaista alkaa hössöttää joulusta (niin mulle ainakin on sanottu), joten lokakuussa sitten vaan tunnelmoidaan ja fiilistellään että on syksy.

Syksy tuo myös kesän jälkeen mukanaan taas tietyt rutiinit elämään ja vaikka tekeekin vuoro- ja viikonlopputyötä niin näiden avulla pysyy kärrryillä edes vähän siitä mikähän viikonpäivä tänään on. Ja ne rutiinit on (tänä syksynä): sählyharkat keskiviikkoisin sekä pelit noin kerran kuussa lauantaisin, Yhden yön juttuja -podcastin uusi jakso joka torstai sekä Maajussille morsiamen sekä Koko Suomi Leipoo -ohjelmien uudet kaudet (okei myönnetään Koko Suomi Leipoo ohjelman aika ja päivä muuttui, niin en oo vielä kun yhden jakson tajunnut katsoa).

Jollain tapaa syksy, kuten ehkä myös kevätkin, tuo itselleen tarpeen järjestää ja siivota koti talvea varten ja yritänkin nyt lokakuussa tsempata itseni vihdoin ja viimein pesemään ne ikkunat, siivoamaan ja imuroimaan auton, järjestämään vaatehuoneen ja pesemään saunan. Oikeastaan viimeisimmän olen suunnitellut tekeväni tänä iltana. Muutenkin on tänään tiedossa siivouspäivä ja istahdin vain hetkeksi kirjoittamaan samalla kun juon aamukahvini, joka on siis juotu jo ehkä ensimmäisen kappaleen kirjoittamisen aikana.

Ihania syksyisiä päiviä kaikille ❤ Kuvat on valitettavasti viime syksyltä, kun en ole vielä käynyt ottamassa tämän syksyn ruskasta kuvia. Mutta se korjaantuu huomisella retkellä!

Vuoden 2022 säilömiset

Säilöntäpostausta taas pukkaa näin syksyn kunniaksi! Eilen kävin kotipaikan puutarhasta keräämässä 10 litraa kriikunoita ja tajusin, että enhän mä ole blogissa tänä syksynä maininnut mitään säilömisestä vaikka sitä on kyllä tehty!

Marjoja tuli tänä vuonna pakkaseen tosi vähän, kun kesällä en raaskinut ostaa kuin yhden 5 kg:n laatikollisen mansikoita, vattu-aika meni multa aivan ohi ja mustikkaankaan en ehtinyt montaa kertaa mennä. Meen huomenna yhden yön reissulle mökille, niin ajattelin käydä sitten puolukkaa täydentämässä pakkaseen ja löysin myös hyvän karpalopaikan, jos niillä vaikka korvaisi muiden marjojen vähyyden.

Hilloja olen ahkerasti keitellyt. En muista olenko maininnut blogissani joulu- tai säilöntäpostausten yhteydessä perinteeksi muodostuneesta joulumuistamisesta. Olen nimittäin nyt jo muutamana vuonna antanut kummeille, mummolle ja ukille yms. joululahjaksi hillo- ja keksipurkin. Joka vuosi kokeilen jotain uusia hilloja ja tänä vuonna perinteisten omenahillon ja puolukkahyytelön lisäksi on keitetty punaherukkahilloa ja parhaillaan kattilassa porisee kriikunahillo.

Lisäksi suolakurkkuja olen laittanut jo kahdesti; toinen satsi ihan tavallisia ja toinen valkosipulisuolakurkkuja, kun rakas avokkini rakastaa suolakurkkuja. Itsekin niistä tykkään, mutta mielenkiinnolla odotan miltä nuo valkosipulikurkut maistuu.

Pakkasessa on myös kesäkurpitsaa sekä kurpitsaa säilöttynä. Kesäkurpitsan laitoin ihan palasiksi ja hyödynnän sitä talven myötä sitten esimerkiksi kasvissosekeitossa. Kurpitsaa sain 1/4 kokoisen palan oikein jättiläiskurpitsasta, kun tuttavani kertoi hyvästä kurpitsaleivästä. Nyt mulla on sitten valmista kurpitsasosetta tuota leipää varten ja tekasin mä parit kurpitsasosekeitotkin siitä kurpitsasta.

Perunannostotalkoot jäi multa tällä kertaa työvuoron takia väliin, mutta tällä viikolla on töitä vähän vähemmän niin enköhän ehdi äitille auttamaan porkkanan ja lantun sadonkorjuussa. Onneksi äidillä on kellari, niin siellä saa säilöttyä lantut kun ei ne oikein tässä rivitaloasunnossa oikein säilyisi.

Ja tietenkin äidin kaverina on mehuakin keitetty ja jälleen kerran sain opit siihen miten mehua keitetään. Äiti unohtaa joka vuosi, että jo edellisenä vuonna hän neuvoi mua keittämään mehua. Joten eiköhän ensi vuonna sitten mehu synny jo ulkomuistista!

Sellaista kaikkea löytyy sitten muun huushollin kaapeista talvea varten säilöttynä. Hyvin vähän on tullut otettua kuvia säilömisistäni, joten aika niukkakuvainen postaus tällä kertaa. Katsotaan jos seuraavan kerran kirjoittelen aiheesta, josta löytyisi vähän enemmän kuvia!

Todistusaineistoa, että edes vähän tuli kerättyä mustikoita

Potter pläjäys

 On todella jännä, miten pienestä mun Harry Potter fanius voi lähteä taas päälle. Mulla on nimittäin vaiheita, jolloin Harry Potter näkyy elämässäni vahvemmin kuin tavallisesti, vaikka olen ja tulen aina olemaan potterhead. Se vaan välillä jää niin sanotusti muiden juttujen jalkoihin.

Tämän kertainen faniuden eloon heräminen lähti liikenteelle siitä, että laitoin kaulaani Harry Potter kaulakorun (laiturin 9 3/4 symbolin) ja kaksi uutta työkaveria huomasi korun ja kysyi, että olenko Harry Potter fani. Toinen heistä sitten vinkkasi minulle Pottermania -podcastia, jota olen kuunnellut nyt kaikki kolme kautta. Tämän podcastin innoittamana aloin lukea itse uudelleen Pottereita läpi ja jatkoin Hogwarts Mysteryn pelaamista tabletilla. Näiden lisäksi esitin rakkaalle avokilleni joululahjatoiveen Harry Potter aiheisesta neulekirjasta, sillä olisi niin ihanaa saada Potter harrastus myös käsitöihin!

Tämä on tulevan joulun lahjatoivelistalla

Koska Harry Potter on täyttänyt taas vapaa-aikani ja olen palannut takaisin Tylypahkaan, on aika kirjoittaa jälleen kerran myös blogiin aiheesta. Ja samalla piti kirjautua pitkästä aikaa Pottermore eli siis Wizarding World -sivuille tarkistamaan pari asiaa.

Yllämainitseman sivuston testin mukaan tupa johon kuulun on Puuskupuh ja niille jotka ei Harry Potterista niin paljon tiedä, niin Tylypahkassa oppilaat jaetaan neljään tupaan perustuen heidän ominaisuuksiinsa. Nämä tuvat ovat siis Puuskupuh, Rohkelikko, Luihuinen ja Korpinkynsi. Puuskupuh-tupaan kuuluvat oikeudenmukaiset ja uskolliset henkilöt, jotka eivät pelkää uurastamista. Kuvailee siis itseäni aika paljon vaikka yksi tähän tupaan kuuluvien ominaisuus on myös kärsivällisyys ja sitä minulla ei monessakaan asiassa ole :D

Myös Hogwarts Mystery-pelissä olen pelihahmoni valinnut kuuluvat Puuskupuh-tupaan. Muita samaan tupaan kuuluvia kirjoissa ovat muun muassa Cedric Diggory, Nymphadora Tonks sekä Ihmeotuksista tuttu Lisko Scamander. 

Asia, joka minun piti tarkistaa Wizarding World -sivustolta (Harry Potter fanisivusto), oli suojeliukseni. Uusi työkaverini kysyi tätä, mutta jostain syystä päässä löi tyhjää vaikka epäilin ja muistelin sen olevan kissa. Ja kissahan se oli, erityisesti siis Siperian kissa. Sivuston mukaan tämä on yksi 13. yleisimmistä suojeliuksen muodoista. Ja niille, jotka ei tiedä mikä on suojelius, niin se on loitsu, jonka avulla torjutaan ankeuttajia, eli pimeyden olentoja, jotka imevät kaiken onnellisuuden sinusta ja janoavat sieluasi. Suojelius on joku eläinhahmo ja minut tunteville se ei tainnut tulla epäselvyytenä, että se on kissa.

Tältä näyttää mun suojeliukseni

Tänä iltana sivustolle uudelleen pitkän tauon jälkeen kirjautuessani tein myös sauvatestin ja minulle sopiva sauva on päärynäpuuta, 12 ja puoli tuumaa ja ytimenä fenixin sulka, taipumaton joustavuus. Sivuston mukaan päärynäpuusta tehdyt sauvat sopivat lämminsydämisille, anteliaille ja viisaille. Näistä ominaisuuksist
a ainakin kaksi ensimmäistä allekirjoitan joten testi on mennyt aika nappiin!

Tätä postausta varten piti tehdä hieman taustatyötä myös sen osalta, että piti selata aiempia postauksia ja katsoa mitä kaikkea olen Harry Potterista ja omasta mielipiteestäni siihen teille kertonut. Monessa postauksessa olen aihetta sivunnut, yhdessä kerroin Harry Potter ja kirottu lapsi -kirjan julkistamistilaisuudesta, johon osallistuin sekä yhdessä Harry Potter Exhibition-näyttelystä Utrechtissa. Mutta ennen tätä postausta ja nuo kaksi edellä mainittua lukuunottamatta, pelkästään Potteria käsittävä postaus on vuodelta 2012, tarkempi julkaisuaika 30.tammikuuta, joten oli aikakin kirjoittaa uusi asiaa koskettava postaus.

Aluksi meinasin linkittää tuon postauksen tähän, mutta se on ensimmäisiä postauksia mitä olen koskaan blogiin kirjoittanut (ensimmäinen, jota en ole poistanut), joten kirjoitustaitoni ei välttämättä ole niin hyvä kuin se on nyt. Sen verran voin referoida kyseistä postausta, että siinä kerrottiin, että innostuin Harry Pottereista parin kaverin kautta ja nurinkurisesti Harry Potter ja Feeniksin kilta oli ensimmäinen leffa, jonka olen nähnyt koska se tuli sopivasti siihen aikaan leffateatterista. Lisäksi kymmenen vuotta sitten kirjoitin kokoelmastani, josta puuttui vielä osia mutta nyt voin ylpeydellä sanoa sen olevan kokonainen: kaikki kahdeksan kirjaa (kun lasketaan Kirottu lapsi-näytelmä mukaan) sekä kahdeksan elokuvaa vitriinissä paraatipaikalla.

Koska en ole tainnut täällä aiemmin kertoa suosikeistani tämän sarjan parissa, päätän tämän postauksen top3-listoihin kirjoista, leffoista, hahmoista ja tilanteista. SPOILER ALERT!

Top 3 kirjat:

1. Harry Potter ja Azkabanin vanki - Pidin kirjassa erityisesti siitä, että Harryn perheen tarinaa kerrottiin ja vanhempien vanhat ystävät tuli mukaan tarinaan

2. Harry Potter ja Viisasten kivi -  Ihan vain sen takia, koska tästä kaikki alkoi ja kun tämän kirjan ottaa syliinsä ja avaa, tuntuu kuin palaisi kotiin

3. Harry Potter ja Puoliverinen prinssi - Tämä oli vaikea valita, mutta ehkä siksi kolmanneksi lemppari sillä tässä Harry ja kumppanit saa viettää vielä yhden melko tavallisen vuoden Tylypahkassa ennen taistelua Voldemortia vastaan

Top 3 leffat:

1. Harry Potter ja Azkabanin vanki - Samoista syistä kuin kirjakin, mutta myös koska tämä oli viimeinen leffoista, joka noudatti kirjaa eikä alkanut muuttelemaan mitään

2. Harry Potter ja Kuoleman varjelukset osa 2 - Visualisesti upea ja hyvin tehty päätös mahtavalle sarjalle

3. Harry Potter ja Viisasten kivi - Tämä oli jälleen vaikea valita, mutta päädyin laittamaan tämän kolmanneksi samoista syistä kuin kirjan valitsin kakkoseksi

Top 3 hahmot:

1. Dobby - Hän saa sympatiani olemalla lojaali Harrylle ja yrittämällä pelastaa hänet niin monta kertaa, kunnes viimein onnistuu ja menettää henkensä tässä operaatiossa.

Hän on Dobby

2. Molly Weasley - tämä herttainen perheenäiti pitää aina huolen lapsistaan ja Harrysta ja jouluneulepaitojen tekemisellä muistuttaa myös omasta käsityöharrastuksestani. Osaa kuitenkin olla kipakka mitä tulee sääntöjen rikkomiseen tai jos joku uhkaa hänen perheenjäsentään.

3. Hermione - ihailen Hermionen tiedonjanoa ja sitä, että kasvaessa hän oppi kyseenalaistamaan auktoriteetteja ja ajoi heikompiensa puolta. Juuri tällainen ihminen minäkin haluaisin olla. Lisäksi hatunnosto sille, että hän kesti Harrya ja Ronia niin monta vuotta :D

Top 3 tapahtumat:

1. Harry vierailee ensimmäisen kerran Viistokujalla - Tämä tapahtuma on kuvattu sekä kirjoissa ja elokuvissa niin hyvin ja se on ensimmäinen kerta kun Harry saa kosketuksen velhomaailmaan ja samalla meille lukijoille ja katsojillekin esitellään ensimmäistä kertaa tämä upea maailma.

2. Professori McGarmiva kysyy kuudennessa leffassa Harrylta, Ronilta ja Hermionelta miksi he kolme ovat aina mukana, jos jotain vaarallista tapahtuu Tylypahkassa (heidän luokkakaverinsa Katie Bell on juuri kirottu ja he olivat paikalla juuri silloin) ja Ron vastaa: "Usko minua, professori, olen kysynyt samaa kysymystä itseltäni kuusi vuotta"

3. Viimeisen kirjan viimeinen luku, kun Harry, Ron, Hermione ja Ginny saattavat lapsensa Tylypahkan junaan - Minusta tämä oli ihana päätös sarjalle ja oli jotenkin koskettava nähdä, että elämä jatkui ja kaikki oli hyvin. 

Miten menee juuri nyt? Syksyn kuulumiset

Koska elämäni on tasaantunut kesän ja opintojen päättymisen jäljiltä, niin helpoimmin syksyn kuulumiset onnistuu näiden muutaman kysymyksen avulla, jotka todellakin kertovat että miten menee juuri nyt:

Mitä kuuntelen juuri nyt?

Elli Tolosen Pottermania ja Thelma Sibergin, Amelie Blaubergin ja Hennariikka Laaksolan Yhden yön juttuja -podacastit.

Mitä katselen telkkarista/suoratoistopalvelusta?

Uusi päivä kausi 5 Yle Areenasta, Moderni Perhe kausi 7 Disney+:sta ja ihan telkkarista tarkoitus olisi alkaa seuraamaan uutta Maajussille morsian kautta.

Mikä käsityöprojekti?

Kesän kuormalavasohva-projekti pitäisi saada päätökseen ja sitten olen alkanut jo joululahjavillasukkia neulomaan ja muita lahjoja ideoimaan.

Mitä luen?

Lukuharrastukselle ei ole jäänyt aikaa, mutta yöpöydällä odottaa Pirjo Tuomisen Mies metsätieltä.

Monta geokätköä tällä hetkellä löydettynä?

Saldona 81, tänä vuonna aikomus saada 100 rikki, mutta tätäkään ei ole ehtinyt paljon harrastamaan ja lähes kaikki läheltä on jo löydettykin.

Mikä stressaa just nyt?

Aloitin viime viikolla uudet työt ja vaikka paikka ja työ vaikuttaakin mielenkiintoiselta ja kivalta samoin kuten työkaverit, niin on uusien käytäntöjen ja järjestelmien yms. opettelu tällä hetkellä hieman stressaavaa.

Mikä innostaa just nyt?

Horisontissa siintävät unelmat joiden toteutumista ei tarvitse (toivottavasti) enää kauan odottaa. Mutta myös se innostaa, että pääsen syksyn myötä taas syventymään käsityöharrastukseeni.

Mitä suunnitelmissa seuraavaksi?

lltavuoropäivä, joten kunhan tuo keitto tuosta hellalta valmistuu, syön ja menen päiväunille, jonka jälkeen jaksaa sitten lähteä iltavuoroon. Viikonloppuna meinasin tehdä kuormalavasohvaprojektin valmiiksi ja käydään erämessuilla.

Vaikka kesä on jo ohi, meillä kuitenkin
 vielä vietetään aikaa järvellä

Kesä 2022

Monesti kesäpostausta tehdessä toivon, että voisiko kesä vielä jatkua ja tuntuu, että aika loppuu kesken. Tällä kertaa oon kuitenkin onnellinen, että kesä on ohi ja voimme siirtyä kohti syksyä ja pimeneviä iltoja. Kulunut kesä on ollut kiva ja mennyt nopeasti mutta se on ollut myös omalta osaltaan raskas. Ohjelmaa on ollut paljon, samoin töitä, joten lepoa on ollut liian vähän. Siksi nyt tuntuu hyvältä sanoa, että tervetuloa syksy!

Kesän aikana tuli tehtyä aika paljon kaikkea ja toisaalta moni sellainen kesän alussa mielessä ollut asia jäi ajanpuutteen tai taloudellisten syiden takia toteuttamatta. Koska kesällä on tullut otettua paljon kuvia ja multa on myös toivottu postauksien sisältävän enemmän kuvia, olkoon tämä kesäpostaus kuvapainoitteinen:

Suomenlinnassa toukokuussa tyttöjen viikonloppuna

Auringonlasku juhannuksena Savonrannalla

Tarjoilukeikkojakin pari pukkasi kesällä

Mikkelin Naisvuoren kesäteatterin lisäksi myös
Hurissalon Harrastajateatterin esitys
Poikamiespankki tuli käytyä katsomassa

Elämäni ensimmäinen sirkusesitys koettu

Savumuikut aivan itse pyydetty, nostettu, perattu ja savustettu

PieksämäkiPOP-festareilla!

Telttaretkellä Pistohiekalla ja samalla reissulla
pyöräiltiin Puumalan saaristoreitti 60 km

Taikakuun lisäksi tuli käytyä kuuntelemassa ja
tanssimassa myös Hurman ja Souvareiden tahtiin

Ja sitten tietenkin töitä punainen Visulahti -paita päällä

MIE OON MAALTA

Sain Lapsuumuistoja blogitekstin kommentteihin postausidean ja ajattelin nyt aiheesta kirjoittaa, sillä edellisten kolmen päivän aikana lähes joka vapaahetki on vietetty maalaismaisemissa. Anonyymi lukija siis pyysi minua kertomaan maaseudun ja maatilalla kasvamisen merkityksestä itselleni. 

Mitä maatilan elämä on minulle merkinnyt ja mitä se merkitsee nykyään?

Maatilalla kasvaminen on jättänyt minuun sellaisen jäljen, että minusta ei ole kaupungissa eläjäksi ja siitä olenkin monesti myös tässä blogissa maininnut. Neljä vuotta opiskelija- ja kerrostaloasunnoissa riitti minulle. Nyt on ollut kiva asua pikkupaikkakunnan taajama-alueella rivitaloissa, joissa on vähän omaa pihaakin, mutta ei tämäkään ole loppuelämän ratkaisu. Omakotitalo maaseudun rauhassa olisi se THE DREAM.

Maatilalla kasvaminen on opettanut minua kunnioittamaan luontoa ja esimerkiksi sääolosuhteita. Se on opettanut arvostamaan puhdasta lähellä tuotettua ruokaa, jonka alkuperä ja kasvatustavat ovat tiedossa. Maalla asuminen on opettanut minua pyrkimään omavaraiseen talouteen ja opettanut kovan työn merkityksen sekä myös sen, ettei raha kasva puissa vaan sen eteen on tehtävä töitä. Sama pätee omiin unelmiinkin.

Nykyään maaseutu ja maatilalla kasvaminen merkitsee minulle rauhoittumispaikkaa. Hektisten työpäivien ja kotona kuuluvien liikenteen sekä taajaman hälyjen vastapainoksi pitää aina silloin tällöin päästä kuuntelemaan linnun laulua, traktorin pärinää, lehmien ammuntaa, heinälietson ulinaa (heinätöiden aikaan) sekä muita maatilan ja maaseudun ääniä. Rauhoitun ja nollaan akkuja, kun katson vihreitä peltoja ja kuuntelen ääniä, joista jokainen kuuluu siihen ympäristöön.

Millaista on olla maatilan tyttö?

Maatilan tyttönä lapsuus on vapaata. Pihapiirissä on enemmän tilaa touhuta ja landella on paljon enemmän tekemistä. Maatilalla kasvaminen on myös opettanut ottamaan vastuuta ja huolehtimaan itsensä lisäksi myös eläimistä. Luovuus ja mielikuvitus on kasvanut sekä myös ymmärrys luonnosta ja luonnon kiertokulusta. 

Jos en olisi elänyt maalla, arvomaailmani olisi erilainen. Minulla ei ole mitään vegaanista ruokavaliota vastaan, jokainen saa tietenkin noudattaa sellaista ruokavaliota kuin tahtoo ja ostaa ruokansa vaikka Kiinasta tai Brasiliasta, mutta maanviljelijän tyttärenä ja siskona en voisi koskaan kuvitella, että lopettaisin maito- tai lihatuotteiden syömisen. Minähän veisin sillä tavoin elinkeinon omilta vanhemmiltani sekä veljeltäni. En myöskään voisi kuvitella, että en tarkistaisi kaupassa käydessäni jokaisen tuotteen alkuperämaata ja en valitsisi suomalaista vaihtoehtoa.

Oli kausi, jolloin teini-iässä häpesin sitä, että olin maalta. Olen nyt jälkikäteen miettinyt, mistä se johtui tai mitä asioita minä itsessäni häpesin. Olen nyt tullut lopputulokseen, että ehkä se oli se, että en päässyt samalla tavalla harrastamaan ja jäämään koulun jälkeen esimerkiksi nuorisotiloille, sillä vanhempieni työaika sattui olemaan juuri silloin. Vanhemmat kustansi minulle ja veljelleni mopokortin ja mopon/skootterin, sillä niiden saaminen mahdollisti sen että pääsimme harrastamaan niin kuin halusimme. Talvisin ukkini oli iso apu tässä, sillä hän kuskasi minua milloin isoskoulutukseen, milloin nuorisovaltuuston koulutukseen tai lukioteatteriharkkoihin. Sählyharkoista onneksi pääsin kimppakyydillä, niin ukki sai yhden vapaapäivän viikolle :D

Häpeään omasta kotiympäristöstä liittyi myös se seikka, että vaikka minulla tietenkin oli erikseen niin sanotut pyhä- ja kouluvaatteet, silti maatilan ympäristö saattoi tartuttaa vaatteisiin ominaistuoksun, joka saattoi pistää muiden ihmisten nenään. En siis tarkoita, että olisin lemunnut ja jättänyt peseytymättä, mutta maatilalla on tuo oma ominaistuoksunsa, joka vaatteiden pesemisestä ja hyvästä henkilökohtaisesta hygieniasta huolimatta silti saattoi jäädä vaatteisiin.

Nykyään ja oikeastaan moneen vuoteen en ole hävennyt sitä, mitä olen ja mistä tulen, vaan olen ylpeästi ilmaissut tulevani maalta ja ihan oikealta maatilalta. 

Miksi en kuitenkaan lähtenyt maatalousalalle itse?

Multa on kysytty tätä aika monta kertaa ja vastaus on aina sama. Kukaan ei koskaan kysynyt haluanko minä jatkaa tilaa. Isoveljeni on aina ollut kiinnostunut maanviljelystä ja maatilahommista ja hän on kasvanut siihen tarkoitukseen, joten totesin nuorempana, että minun pitää keksiä jokin muu vaihtoehto. En sano tätä katkerana, toivottavasti kukaan ei käsitä väärin. Minua ei ole vaan koskaan kiinnostanut tilan työt samalla tavalla kuin veljeäni, joka on tiennyt tyyliin lapsesta asti, että hänestä tulee maanviljelijä ja hän ottaa tilan äidiltä ja isältä, kun he jäävät eläkkeelle. Joten olen saanut vapaasti valita oman polkuni, joka on vienyt ensiksi ravintola-alalle ja nyt matkailun pariin. Seuraavaa vaihetta ei voi tietää, ties vaikka joskus perustaisin maatilamatkailuyrityksen, sen verran syvällä mulla on jalat mullassa...

Kesälukemista

Tänään kirjastossa käydessäni tajusin/muistin, että en ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiini lukemistani kirjoista. Olen kuullut, että monet tykkää lukea lomallaan, joten ajattelin, että voisin kirjoittaa tällaisen pienen vinkkipostauksen omasta mielestäni kivoista kirjoista, jotka sopii luettavaksi esimerkiksi juuri kesäaikaan.

En tiedä johtuuko aikuistumisesta ja siitä, että fantasiakirjallisuudessa päähenkilöt ovat useimmiten nuoria, mutta en ole viime aikoina tämän genren kirjoja lukenut. Sen sijaan pääpaino tämänkin postauksen kirjavinkeillä on toisessa suosikkikirjallisuudessani nimittän rakkausromaanit.

Jill Santopolo, Jojo Moyes ja Nora Roberts ovat ehkä tällä hetkellä mun lempparikirjoilijoita. Jokaisella on oma tapansa kirjoittaa ja kuvailla asioita, mutta kaikissa on yhdistävää se, että niissä kirjoitetaan rehellisesti päähenkilön tunteista, tarpeista ja haluista. Kirjailijat osaa kirjoittaa tarinan, niin, että siihen koukuttuu ja kaikki kolme osaavat luoda upeita henkilöhahmoja. Näiden kirjailijoiden lisäksi ikisuosikkini on myös Anneli Kivelä ja hänen luoma Katajamäki-sarja, jonka uusimman kirjan laitoin tänään varaukseen. Samoin peukut saa minulta Henriikka Rönkkösen kirjat, joista uusin on myös varausjonossa tällä hetkellä.

Mutta tarkemmin siis niihin kirjavinkkeihin. Vinkit ei ole missään paremmuusjärjestyksessä vaan olen ne kirjoittanut sitä mukaa, mitä ne on mieleeni tulleet.

Nora Roberts - Jotain uutta

Nora Roberts - Jotain vanhaa

Nora Roberts - Jotain lainattua

Nora Roberts - Jotain sinistä

Tämä neljän kirjan sarja kertoo Kartanohäät-yrityksestä ja neljästä vahvasta ja kauniista naisesta sen takana. Hääpalvelu Kartanohäät tarjoaa asiakkailleen ikimuistoisia onnen hetkiä, mutta ovatko naiset sen takana niin keskittyneitä toisten onnen, että unohtavat omansa? Ensimmäisessä kirjassa päähenkilönä on räväkkä häävalokuvaaja Mackenzie Elliot. Toisessa taas floristi ja ikuinen romantikko Emma Grant. Kolmannen osan päähenkilöksi nousee hääkakkutaituri Laurel McBane ja viimeiseen osaan pääsee punaiset langat kädessään pitävä hääsuunnittelija Parker Brown, jonka ykköskiinnostuksen kohteena on Blackberry ei sulhot. 

Nora Roberts on kirjoittanut myös monia muita sarjoja ja kirjoja ja hänen teoksistaan muun muassa Tästä päivästä lähtien ja Tasapeli rakkaudessa saa minulta suositukset!

Jill Santopolo - Valo, jonka kadotimme

Tämän kirjan lukemisesta on jo pari vuottaa aikaa, mutta tämä oli sen verran hyvä kirja, että muistini mukaan luin tämän yhdeltä istumalta ja kyyneleet virtasivat kirjan viimeisiä rivejä lukiessani. Valo, jonka kadotimme kertoo Lucyn ja Gaben tarinan läpi vuosien. Parikymppiset opiskelijat päätyvät toistensa syleilyyn syyskuun 11. päivän terrori-iskun aiheuttamassa kaaoksessa. Alkaa intohimoinen suhde, joka päättyy kun molempien unelmat vievät eri suuntiin. Pari kohtaa vuosien päästä, mutta onko silloin kaikki jo liian myöhäistä?

Olen lukenut myös toisen Jill Santopolon teoksen Kun sanat eivät riitä  ja myös tällä kirjalle suuri suositus.

Anneli Kivelä - Kotiin Katajamäelle

Kotiin Katajamäellä aloittaa Katajamäki-kirjasarjan ja tutustuttaa lukijat idylliseen ja nostalgiseen pikkukylään Hämeessä. Kirja on myös Kivelän esikoisteos, jossa hän yhdistää taitavasti ja hauskasti nykypäivän ongelmia ja teemoja perinteiseen maaseuturomantiikkaan. Kotiin Katajamäelle kertoo työttömäksi jääneestä, 8-vuotiaan pojan yksinhuoltajaäidistä Minnestä, joka päättää muuttaa kaukaiselta sukulaiseltaan perimään pieneen taloon maaseudulla Katajamäen kylässä. Hyvää tarkoittava, mutta samalla hyvin utelias kyläyhteisö kiinnostuu uudesta tulijasta ja kun Minnen Pihlaja-torpan ympärillä alkaa pyöriä useampia sulhaskandidaatteja, juoruja alkaa sihistä Minnen ympärillä.

Jojo Moyes - Kerro minulle jotain hyvää

Myös tämä kirja on saanut minut kyyneliin. Kerro minulle jotain hyvää, kertoo Louisa Clarkista, jonka elämä englantilaisessa pikkukaupungissa on läpeensä tuttua ja turvallista. Sitten hän päätyy olosuhteiden pakosta henkilökohtaiseksi avustajaksi onnettomuudessa halvaantuneelle Willille ja Louisa joutuu kyseenalaistamaan koko entisen elämänsä. Epätavallinen ja sydäntäsärkevä rakkaustarina uppoaa ehdottomasti kyllä suoraan lukijan sydämeen.

Tarinaan on myös kaksi jatko-osaa, joista seuraavan olen myös lukenut: Jos olisit tässä sekä minulle vielä lukematon Elä rohkeasti.

Tässä muutamia kirjavinkkejä kesäisiin aamuihin, päiviin, iltoihin tai öihin; milloin nyt kukakin kirjansa haluaa lukea!

Miten menee juuri nyt? Heinäkuu edition

Mitä kuuntelen juuri nyt? Mikko Kuustosen omaelämänkerta äänikirja + Spotifyn Suosikkikappaleesi vuonna 2021 soittolista

Mitä katselen telkkarista/suoratoistopalveluista? Kaikki synnit kausi 2, Moderni perhe kausi 2 ja Salkkarit 9.esityskausi.

Mikä käsityöprojekti? Kuormalavoista sohva parvekkeelle, mikä tarkoittaa kuormalavojen maalaamista ja sohvan päällisen virkkaamista isoäidin neliöistä.

Mitä luen? Jill Santopolon Kun sanat eivät riitä

Monta geokätköä tällä hetkellä löydettynä? 65, ei ole tullut nyt pitkään aikaan lähdettyä geokätköilemään

Mikä stressaa just nyt? Tarkemmin ajateltuna ei oikeastaan stressaa mikään, mutta jotenkin vaan väsyttää. Onneksi kohta on pari vapaata ja niille ei mitään ohjelmaa, joten voi levätä kunnolla.

Mikä innostaa just nyt? Kivoja suunnitelmia tiedossa, mutta myös se, että ainakin nyt tuntuu siltä, että hallitsen elämäni.

Mitä suunnitelmissa seuraavaksi? Huomenna töiden jälkeen kaverin kanssa syömään ja kesäteatteriin ja sunnuntain työvuorojen jälkeen elämäni ensimmäisessä sirkusesityksessä käynti. Ensi viikolla varmaan myös kesäteatteri-ilta ja kaverin valmistujaiset saunaillan merkeissä (töiden takia missaan viralliset osuudet)

Souvareiden tahtiin tanssittiin viime viikon keskiviikkona!

Lapsuusmuistoja

 Kesä (samoin kuten joulukin) tuo jostain syystä paljon mieleen lapsuusmuistoja ja ehkä myös tietoisesti on tullut pohdittua lapsuuden kesiä ja niiden tuomia iloja. Aikuisten elämä kun ikävä kyllä näyttää olevan aikamoista suorittamista ja asioiden suunnittelua. Lapset, jos ketkä, osaavat elää hetkessä ja olla murehtimatta tulevaa.

Kävin tänään kummitytön kanssa katsomassa Taikaniemen kotieläinpihalla eläimiä ja kuumasta hellepäivästä huolimatta toivon, että retkestä jäi mukava muistijälki hänelle vielä vuosienkin päähän. Itse muistan omasta lapsuudestani parhaiten juuri ne hetket, kun yhdessä jonkun aikuisen kanssa tehtiin jotain kivaa ja omasta arjesta poikkeavaa.

Muistan lapsena, kuinka odotin mummon vierailuja tosi paljon. Totta kai ne tarkoittivat sitä, että oma huone piti siivota ennen sitä, mutta mummon vierailu tarkoitti kolmea asiaa: a) aamulla sai aamupuuroa, b) oli joku, jonka kanssa pelata lautapelejä ja c) oli joku, joka luki iltasadun. Nämä asiat ja sen ilon, mikä mummon vierailuista tai mummon luona vierailuista tuli, muistan vieläkin näin aikuisena ja joka kerta kun nyt vierailen mummon luona, koitan muistaa sen.

Minusta on ihanaa katsoa kun veljenlapset uida polskuttelevat järvessä ja viime vuonna kummilapsien kanssa kävinkin uimassa, kun heistä kolme (onneksi kuitenkin eri aikaan) olivat minun luona yökylässä. Miksi se on niin ihanaa? Itse kun katselen vuosia taaksepäin omaa elämääni, muistan sen, että kesällä en ollut missään muussa kuin vedessä. Muistan jopa vesileikit joita leikittiin joko serkkujen tai kavereiden kanssa. Vesi on elementtini ja ilmankos minua ahdistikin siellä Seinäjoen lakeuksilla, kun vettä ei ollut kuin joen muodossa nähtävissä.

Mitä muuta muistan lapsuudestani ja lapsuudenkesistäni? En tiedä mikä lasketaan lapsuudeksi, mutta muistan varhaisteini-ikäisenä elikkä noin 13-vuotiaana, että kesälomani kohokohta oli se, kun kävimme meidän perheen pienelle moottoriveneellä ajelemassa Suur-Saimaalla. Kaikki Puumalan mökkireissut on kyllä ollut sillä tavalla mieleenpainuvia, että vaikka sieltä nyt jokaista yksityiskohtaa ei muistakaan, niin kuitenkin siihen paikkaan on tullut sellainen tunneside, että siellä haluaa edelleen käydä ja sitten vuosien päästä kun omia lapsia niin haluan heitä viedä sinne.

Monet lapset käy kesäleireillä ja niitäkin aion ehdottaa sitten omalle jälkikasvulleni, mutta niistä minulla itselläni ei ole kovin kauniita muistoja. Tai on hyviäkin muistoja, mutta muutama ikävä muisto jättää ne varjoonsa. Sen sijaan rippileireiltä mulla on hyviä muistoja, mutta niiden muistelu meneekin sitten enemmän jo nuoruusmuistoihin.

Sen sijaan muistan lapsuudestani heinän tuoksun, lehmien laiduntamisen ja heinätalkoot. Saunaillat, kun äitille ja isälle tuli vieraita ja äiti antoi minun leipoa jotain heille. Muistan kuinka ensin opettelin ajamaan mopolla, sen jälkeen traktorilla ja lopulta autolla, että pystyin viemään eläimille hieman kauemmaksikin ruokaa ja täyttämään vesiastiat. Muistan Tykkimäen ja Visulahden reissut, joita oli ehkä noin yksi kesässä. Yksi reissu on jäänyt mieleeni, kun heti ensimmäisenä puistoon mennessä päätimme käydä narunvedossa, jotta se olisi sitten niin sanotusti pois alta. Minulla kävikin hyvä tuuri ja voitin isoimman dino-pehmiksen mikä paikassa oli. Tädeilläni oli sitten kiva koko päivän raahata dinoa mukana, kun minä veljen ja kaverin kanssa touhusimme. 

Vaikka itse en ole vielä äiti, eikä minun tarvitse miettiä, että millaisia muistoja haluan lapsuudesta lapsilleni antaa, koen kuitenkin osaksi kummin velvollisuuksiani viettää kummilasteni kanssa aikaa. Suurta ja ihmeellistä sen ei tarvitse olla. Vanhin kummipoikani oli nuorempana tosi kiinnostunut traktoreista, joten vein hänet yhtenä kesänä päiväksi Valtran liikkeeseen ja sen jälkeen torille syömään herneitä. Viime vuonna, kun kummityttö oli yökylässä pidimme taidepajan ja kävimme uimassa. Myös kummipoikien yökyläily viime vuonna piti sisällä paljon uimista, herkkuja ja valvomista. Tänä vuonna nuorin kummityttöni pääsi sitten katsomaan eläimiä kotieläinpihalle.

Tärkeintä lapsuusmuistojen luomisessa on siis yhdessä vietetty aika turvallisten ja rakastavien aikuisten kanssa <3 Postausta kuvittamaan muutama kuva omista lapsuudenkesistäni.

Vuonna 2004 oli Farmarit viimeksi Mikkelissä ja silloin meidän Pampula lehmä oli myös mukana näyttelyssä.

Vasikoiden talutus ja totuttaminen ulkoelämään oli yksi lempipuuhistani lapsena

Mökillä uimisen jälkeen kivointa oli lekotella riippukeinussa!

Tykkimäellä autolla huristelemassa

Visulahden mattoliukumäessä

Korvakarkkia podcastien muodossa

Kulunut kevät ja alkukesä on ollut podcastien suurkulutusta, kun olen kuunnellut sekä Papupata että Yhden yön juttuja -podit alusta loppuun. Koska podcastit ovat nähtävästi tulleet hyvin suosituiksi nykyään ja monet niitä kuuntelee, niin ajattelin minäkin sitten kirjoittaa blogiini tästä aiheesta.

Podcastihan on siis audio-ohjelma, jota voi kuunnella erilaisista palveluista kuten esimerkiksi Spotifyista, Podplaysta, Suplasta, Yle Areenasta jne. Podcasteja on erilaisia ja niissä on eri aiheita, mutta nämä kaksi minun (tällä hetkellä ainoita) kuuntelemaani podia ovat lifestyle-blogeja, joissa kerrotaan arkisesta elämästä ja erilaisista arki aiheista.

Papupata on Sara Parikan ja Johanna Puhakan luotsaama podcast, jonka ensimmäinen jakso on tullut syksyllä 2018. Podissa on ollut noin vuoden mittainen tauko vuosien 2020-2021 aikana, mutta ennen ja jälkeen tämän tauon on kausia tullut tasaisesti siis jo yhteensä noin kolmen vuoden ajan ja jaksoja on jo yli 100. Nimensä mukaisesti Papupata keskittyy höpöttelyyn ja kuulumisten vaihtoon, mutta jokaisessa jaksossa kuitenkin jokin punainen lanka on. Alla vielä listattuna tämän podcastin plussat ja miinukset minun näkökulmastani:

+ Aiheita, joihin pystyn samaistumaan

+ Aitoja tunteita, joiden mukana elää (suru ja ilo yms.)

+ Hauska ja mukava kuulla hieman erilaisista elämäntilanteista kuin missä itse elää

+ Podcastin pitäjien kemiat toimii ja se välittyy myös kuulijalle

- Välillä tulee paljon puhelua toisten päälle

- Toisinaan jaksoissa aiheet rönsyilee ja menee ihan äärilaidasta toiseen, eli selkeämpi punainen lanka olisi kivempi

- Melko paljon kaupallisia yhteistyötä, jotka toki ymmärrän, mutta oma mielipiteeni on, että se kaupallisuus olisi hyvä yhdistää siihen jakson sisältöön

Yhden yön juttuja on Ylen tuottama podcast, jota voi myös siis kuunnella esimerkiksi Yle Areenasta. Tätä ohjelmaa luotsaavat Amelie Blauberg, Hennariikka Laaksola ja Thelma Siberg eli Uudessa päivässä aikoinaan ystävystyneet naiset. Podcast on rakennettu idean "Mitä mielessä pyörii silloin, kun pitäisi nukkua" ympärille ja joka jakso päättyy siihen, kun ystävykset toivottavat toisilleen sekä kuulijoille hyvää yötä. Podissa on meneillään tällä hetkellä seitsemäs kausi ja se on alkanut elokuussa 2019. Alla plussat ja miinukset

+ Jokaisessa jaksossa selkeä teema ja punainen lanka

+ Ystävysten kemiat natsaa ja keskustellaan aroistakin asioista

+ Saa nauraa ja elää podcastin mukana

+ Hauskan erilaisia jaksoja, joissa kisaillaan toisia vastaan ja kuulija ikään kuin kuuntelee Game Show'ta

- Joistakin aiheista ja jaksoista toivoisin vähän pitempiä

- Enemmän voisi ottaa kuulijoita ja instagram-seuraajia mukaan esim. enemmän Q&A jaksoja tai sitten jotain muuta hauskaa esim. Kumman kaa.

Molemmat podcastit on siis miinuksista huolimatta hyviä ja suosittelen molempia kuuntelemaan jos kaipaat jotain kevyttä, mieltä piristävää ja hauskaa höpöttelyä eri aiheista ja julkisuudesta tuttujen henkilöiden arkisista kuulumisista. Nyt pitäisi sitten löytää seuraava podi, jota kuunnella alusta loppuun... Ehdotuksia saa heittää kommenttikenttään

Kuvia oli toivottu mun postauksiin enemmän, mutta ymmärrätte varmaan, että tästä aiheesta kovin montaa kuvaa ei ole mahdollista saada, sillä podcasteja kuunnellaan, mutta pari kuvaa Ylen sekä Acastin sivuilta liitin tämän postauksen kuviksi. Ihania kesäpäiviä kaikille!

Miten menee juuri nyt?

Ajattelin aluksi kirjoittaa hieman syvällisemmästä aiheesta nimittäin ekstrovertti vs introvertti -teemasta, mutta sain tänään töissä päähäni että voisihan niitä arkisia kuulumisiakin kirjoittaa välillä ja keksin sitten hieman erilaisen lähestymistavan asiaan:

Mitä kuuntelen juuri nyt? Papupata ja Yhden yön juttuja -podcasteja.

Mitä katselen telkkarista/suoratoistopalveluista? Uusi Päivä kausi 4 ja Olipa kerran (Once Upon a Time) kausi 5

Mikä käsityöprojekti? Miljoona sellaista :D isoäidin neliöistä jonkinlaisia tyynyjä olisi vähän agendana väsätä.

Mitä luen? Just nyt ei oo mitään kirjaa kesken, kun viikonloppuna juuri sain Dan Brownin Enkelit ja Demonit luettua

Monta geokätköä tällä hetkellä löydettynä? Sunnuntain kätköilyn jälkeen saldona tällä hetkellä 60

Mikä stressaa just nyt? Kevään viimeiset koulutehtävät on vielä kesken ja olisin halunnut saada ne tehtyä ennen kesää...

Mikä innostaa just nyt? Kesä ja kesän jutut, kuten sunnuntaina kesän ekat lavatanssit

Mitä suunnitelmissa seuraavaksi? Tänä iltana iltatee, hammaspesu ja nukkumaan. Huomenna ajattelin töiden jälkeen illalla, kun oon kerrankin kotona ja vielä yksin, niin laitella vähän pihajuttuja. Viikonloppuna kaverin valmistujaiset ja äsken mainitsemani lavatanssireissu Ristiinan Metsälinnaan. Elämässä? Sitä ei voi vielä tietää...

Sunnuntain geokätköreissulta