Vuosikymmen paketissa

2010-luku on kohta paketissa ja olis varmaan paikallaan tehdä jotain koontia tästä vuosikymmenestä joka piti tosi paljon sisällään. Kun vuosi 2010 vaihtui olin epävarma ja pelokas 13 ja puolivuotias, joka unelmoi isoja. Kun vuosi 2019 päättyy, olen itsevarmempi (vaikka välillä mullakin on huonoja aikoja) ja rohkea 23 ja puolivuotias, joka edelleen unelmoi isoja, mutta on toteuttanut osan unelmista.

2010-luvulla opiskelin, matkustelin, aloitin työurani ja muutin monta kertaa. Lopetin peruskouluni, aloitin lukion, olin mukana lukioteatterissa, tanssin vanhat, huusin penkkareissa nollaa, kirjoitin ylioppilaaksi, luin valintakokeisiin, sain opiskelupaikan, vietin tenttien, raporttien, opiskelijabileiden ja opiskelijajärjestöjen täyttämää opiskelijaelämää, jonka jälkeen valmistuin restonomiksi ja työskentelin talvisesongin Lapissa ja palasin takaisin kotiin ja sain vakituisen työpaikan.

Myös elämän vastoinkäymisiä sattui. Vuosikymmenen alussa kärsin koulukiusaamisen arvista ja lopussa pohdin raha-asioita. Välissä olen menettänyt isomummon ja elämänkumppanini kissan. Tukenut vierellä kun läheisten terveys on pettänyt ja unohtanut arvostaa sitä, että itse olen saanut olla terve, vaikka nyrjäytinkin nilkkani riparilla. Kärsin koulustressistä, riitelin kavereiden ja perheenjäsenten kanssa. Sekoilin ihmissuhderintamalla useampaakin kertaa. Ajoin kolarin ja olin monta kertaa lähellä piti tilanteessa liikenteeessä.

Kymmenen vuoteen on mahtunut siis paljon ja tekstistä tulisi hehtaarin kokoinen jos alkaisin luetella kaiken. Tässä onkin muutama top5-lista 2010-luvusta:

Suurimmat saavutukseni
1. Korjasin itsetuntoni
2. Kummin kunniatehtävä x4 ja tädin rooli x3
3. Valmistuin restonomiksi
4. Kirjoitin ylioppilaaksi
5. Sain vakituisen työpaikan

Toteutetut unelmat:
1. Lukio ja lukioteatteri
2. Opiskelijaelämä
3. Vaihto
4. Kielimatka
5. Sesonkityöt Pohjoisessa

Viisi mieleenpainuvinta hetkeä reissuilta
1. Pariisi ja Eiffel-torniin kipuaminen 30 asteen helteessä
2. Turkoosi Kreikan meri ja mielessä ajatus paratiisista
3. Auringonlasku Pyhätunturin huipulla
4. Alpit ensimmäisen kerran silmien edessä (vaikkakin vain kaukana)
5. Euroopan korkein keinu korkeanpaikan kammosta huolimatta

Ikimuistoisimmat hetket:
1. Ripari 2011
2. Pari tiettyä ihmissuhdetta
3. Provinssi 2016
4. Muutto ekaan omaan kotiin 2015
5. Joulu 2017

Meinasin lisätä tähän vielä listauksen musiikista, kirjoista ja sarjoista, mutta totuus on ennen tätä vuosikymmentä minulla ei ollut mitään käsitystä niistä. Tuhansien minuuttien, satojen kirjojen ja kymmenien sarjojen joukosta löytyi ne suosikit. Ne joiden keikoille tuhlataan rahaa, ne kirjailijat, joiden tuotantoa ahmitaan ja ne sarjat, joihin ei koskaan kyllästytä ei edes sillä kymmenennellä katselukerralla.

Sellainen oli siis minun 2010-lukuni. Innolla odotan mitä 2020-luku pitää sisällään... Postausta kuvittaa kuva minusta jokaiselta vuodelta:

2010 ja laivalla Tukholmassa

2011 ja konfirmoitu

2012 ja Visulahden reissu

2013 ja ekaa kertaa lukioteatterissa

2014 ja wanhojen tanssit

2015 ja ylioppilas

2016 ja korkeakouluopiskelija

2017 ja vaihto-oppilas Hollannissa

2018 ja valmis restonomi

2019 ja kiitollinen kaikesta

 Ihanaa uutta vuotta ja vuosikymmentä! <3

Joulukalenterini 2019

Tänä vuonna ajattelin, kun kerrankin koulustressi ei sotke jouluun valmistautumista, toteuttaa toiminnallisen joulukalenterin. Koska tilanteet kuitenkin elää, en lyönyt päiviä lukkoon mitä teen milloinkin vaan kirjoitin 24 lapulle jonkun jouluisen tekemisen ja aina päivän päätteeksi laitan lapun kyseisen päivän päälle. Jotta hommasta ei tulisi liian suorittaminen (mikä tosin on meinannut tapahtua) on tekemiset suurelta osalta sellaisia jotka tekisin joka tapauksessa.

Tässä on lista joulukalenterini touhuista:

- Laita jouluvalot

- Askartele joulukoristeita

- Askartele joulukortteja

- Kirjoita ja lähetä joulukortit

- Tee joulusiivous

- Laita joulukoristeet

- Hae joulukuusi

- Käy joululahjaostoksilla

- Paketoi joululahjoja

- Leivo pipareita

- Tee piparkakkutalo

- Leivo joulutorttuja

 

- Kokeile tehdä joulukarkkeja

- Tee jouluruokia

- Tee karjalanpiirakoita

- Käy joulumyyjäisissä

- Vietä pikkujouluja kavereiden kanssa

- Vieraile Tallinnan joulutori

- Käy joulukonsertti

- Katso jouluelokuva

- Kuuntele joulululauluja ja juo glögiä

- Lahjoita joulukeräykseen

- Keitä riisipuuroa

ja viimeisenä kohtana:

- JOULUAATTO

Näissä merkeissä sitten mennään tää joulukuu ja tietenkin onhan tuolla töissäkin käytävä... Mutta oikein ihanaa joulunodotusta kaikille! <3

Baby showerit

Musta tulee vuoden vaihteessa kolmannen kerran täti ja tällä kertaa järjestettiin mun tulevalle veljenlapsen äidille pienet baby showerit. Meitä oli paikalla minä, meidän äiti, tuleva äiti, hänen äitinsä ja sisarensa. Yllätys onnistui täydellisesti, ei tulevalla äidillä ollut hajuakaan mihin oli tulossa.

Tein vauvakutsuja varten ihka ensimmäisen masukakkuni, joka pienistä kauneusvirheistä huolimatta onnistui hyvin ja oli hyvän makuista. Lisäksi tulevan äidin sisko teki kinkkupiirakkaa ja oli meillä suklaata ja vaahtokarkkejakin pöydässä.

Ohjelmaa meillä ei suuremmin ollut. Pelattiin vauva-aliasta, arvailtiin vauvan syntymäaika, pituus ja paino ja annettiin nimiehdotuksia vauvalle. Sitten loppuaika vaan juteltiin erilaisista asioista ja oltiin yhdessä. Mikä on mielestäni tärkeämpää kuin suuri määrä erilaisia ohjelmanumeroita.

 Vaippakakun oli myös tulevan äidin sisko tehnyt ja mäkin askartelin muutaman teeman mukaisen koristeen, mutta ei mitään liian mahtipontista ollut. Mun mielestä yksinkertaisuus on kaunista.

Tuo viimeisin lause myös päti viime viikonlopun juhlissa, kun ukkini täytti 80 vuotta ja hänen juhlat järjestettiin äitin kanssa. Meillä on ollut nyt kunnon äiti-tytär aikaa juhlien järjestämisen muodossa. Mukavaa hommaahan juhlien järkkääminen on vaikka onhan siinä omat stressinsä.

Pari kuvaa baby showereista vielä postauksen loppuun. Mä painun peiton alle potee flunssaa...

Parhaat Vain Elämää biisit

Tänä syksynä telkkarissa pyöri Vain elämää ohjelman juhlakausi ja Satulinnaan saapuivat jo aikaisemmilta tuotantokausilta tutut artistit: Antti Tuisku, VilleGalle, Maija Vilkkumaa, Lauri Tähkä, Erin, Paula Vesala sekä tietenkin iki-ihanat Elastinen ja Samu Haber. Perjantai-illat (tai lauantaiaamut, jos olin töissä perjantaina) meni sitten ohjelman parissa. Ja koska blogissa on ollut valitettavan hiljaista syksyn aikana, korjataan se palaamalla hetkeksi tähän ohjelmaan ja kauteen.

Aluksi ajattelin, että tämä postaus käsittelisi pelkästään kymppikauden biisejä, mutta aikaisemmilla kausilla on kans pari hyvää versiota, jotka on jäänyt spotifyin tai youtuben soittolistoille, joten tästä listasta tulikin sitten ohjelman 10-kautisen historian versioiden top 10 lista. Järjestystä näille on vaikea laittaa, joten ovat nyt ihan satunnaisessa järjestyksessä.

1. Ikuinen Vappu - Samu Haber kausi 10

2. Morsian - Elastinen kausi 10

3. Tragedia - Tarharyhmä kausi 10

4. Tässä nää nyt on - Erin kausi 10

5. Naurava kulkuri - Elastinen kausi 3

6. Puolikas - Suvi Teräsniska kausi 5

7. Väliaikainen - Samuli Edelman kausi 3

8. Hiljaisuus - Samu Haber kausi 6

9. Kelpaat kelle vaan - Sanni kausi 7

10. Tällä kadulla - Ellinoora kausi 9

Hyviä biisejä ja sopii moneen eri tilanteeseen. Ei varmaan ole ihme, että tuossa listassa näkyy Elastisen, Samu Haberin tai Suvi Teräsniskan nimet... Sannin versio Kelpaat kelle vaan on mun voimaantumisbiisi ja Erinin versio Welcome to my lifesta osui sydämeen (ei ehkä ihan ekalla soitolla, mut toisella sitten), Tarharyhmän eli Maija Vilkkumana versio Antti Tuiskun Tragediasta on svengaava samoin kuin Samuli Edelmanin Väliaikainen ja Ellinooran Tällä kadulla. 

Vaikka onhan ohjelmasta syntynyt monia muitakin biisejä, nuo on kyllä ne top 10. Ja vaikka ohjelma on hyvä ja sitä on ollut hauska katsoa, niin eiköhän se olisi aika laittaa se ohjelma hetkeksi tauolle ja antaa muusikkojen tehdä uutta musiikkia, sillä Suomen musamaailmassa ei tällä hetkellä ole enää ketään, jolla olisi tarpeeksi biisejä ja joka suostuisi lähtemään ohjelmaan. Mun mielipide...

Hyvästi rakas ystävä

Kaksi päivää sitten sain tiedon, että yksi pahimmista peloistani oli käynyt toteen. Rakas kissani, jonka kanssa olimme eläneet yhdessä 15 vuotta ja joka oli jakanut kaikki suruni ja onnelliset hetkeni kanssani, oli siirtynyt kissojen taivaaseen. Paras ystäväni 15 vuoden ajan ei enää ollutkaan täällä.

Joistakin teistä voi kuulostaa hassulta, että suren kissaa näin paljon, mutta Viiru tuli elämääni, kun olin 8-vuotias. Hän oli tukeni ja turvani kotona, kun koulussa asiat ei mennytkään ihan niin kivasti koulukiusaamiseni johdosta. Hän oli se, jolle selitin uusista ihastuksistani ja hän oli ensimmäinen, joka kuuli unelmani, kun sanoin ne omassa huoneessani ääneen.

Hän nukkui jokaikinen ilta mun sängyn jalkopäässä, hän herätti aamuisin kouluun ja töihin. Viiru ei ollut koskaan mikään sylikissa, mutta silti se tuli lähellä kun jompikumpi meistä kaipasi läheisyyttä. Se nukkui mustalla työtuolillani ja saatoimme istua siinä samaan aikaankin.

Viiru oli aina odottamassa mua kotona. Olin sitten ollut reissussa päivän, viikon, kuukauden tai puoli vuotta. Hän ehkä hieman aina mökötti mulle, kun olin ollut kauan poissa, mutta kyllä hän iltaan mennessä leppyi ja tuli viereen nukkumaan.

Vaikka olen muutaman vuoden asunut omillani, niin silti hän oli minulle tärkeä. Käytimme sitä kesällä yhdessä äitini kanssa eläinlääkärissä sillä hänen korvansa oli tulehtunut ja viikon antibioottikuurin vuoksi kävin joka päivä vanhemmillani hoitamassa Viirun korvaa.

Olen blogissanikin monesti maininnut Viirusta ja kaverini kaikki ovat kuulleet Viirun hauskoista tempauksista. Hän jää muistoihimme kissana, joka löysi aina sen väärän paikan nukkua (esimerkiksi muuten tyhjä työpöytä lukuunottamatta tyynyliinaa, joten Viiru tietenkin nukkui sen tyynyliinan päällä).

Hän oli rakas kissa ja rakas ystävä ja minulla on ja tulee aina olemaan ikävä kehräystään ja maukaisujaan. Lohduttavaa tässä kaikessa on se, että Viirulla ei ole enää kipuja vaan hän saa levätä rauhassa. Ja onhan luokseni kotiutunut uusi kissa Riku, josta kerron joskus enemmän.

Mutta halusin kirjoittaa jäähyväiskirjoituksen parhaalle ystävälleni 15 vuoden ajan ja toivoa hyvää matkaa kissojen taivaaseen. Mulla on nyt yksi suojelusenkeli lisää <3

Tarinani

Luen tällä hetkellä Katri Syvärisen kirjaa Löydä elämän taika ja siinä on ollut monia omassa elämässä hyödynnettäviä vinkkejä, neuvoja ja ajatuksia. Viimeisin oli oman tarinan miettiminen ja sainkin siitä inspiraation tulla kirjoittelemaan tänne. Olen hakenut jonkin aikaa sopivaa näkökulmaa seuraavaan blogitekstiin ja nyt löysin keinon, millä kyseiset asiat saan kivaksi blogitekstiksi.

Kuka minä olen? Mikä on minun tarinani? Miten minun tarinani on muokannut sitä ihmistä, joka näpyttelee tällä hetkellä tietokoneen näppäimistöä ja jonka kirjoittamaa tekstiä luet parhaillaan? Se on sekä erittäin helppo, että erittäin vaikea kysymys.

Aloitetaan niillä helpoilla vastauksilla. Olen Mari, olen 23-vuotias ja asun Juvalla. Koulutukseltani olen restonomi ja opiskelin 3,5 vuotta Seinäjoella samalla tietenkin asuen siellä. Opintojen aikana vietin yhden syyslukukauden Amsterdamissa ja viime marraskuussa saatuani koulun päätökseen muutin Rovaniemellä talvisesongin ajaksi. Sen jälkeen muutin takaisin Juvalle, jossa olin asunut 19 elämäni ensimmäistä vuotta.

Perheeseeni kuuluu isä, äiti, isoveli ja hänen kaksi lastaan. Lisäksi olen hyvin läheinen sekä ukkini, mummoni että äidin siskon kanssa. Myös isän sisarukset ja heidän lapsensa (eli serkkuni) ovat minulle tärkeitä ja jokaisen kanssa olen ollut enemmän ja vähemmän tekemisessä jossain vaiheessa elämääni. Kolme serkuistani on myös kummilapsiani. Perhe onkin minulle erittäin tärkeä arvo ja asetan sen hierarkiassa usein jopa itseni yläpuolelle. Meidän perheessä ja suvussa on ajatus, että ketään ei jätetä yksin, oli sitten tapahtunut mitä tahansa.

Työskentelen vakituisessa työsuhteessa (niin sain kesän aikana vakkaripaikan) samassa työpaikassa, joka oli elämäni ensimmäinen virallinen kesätyöpaikka. Tiskitytöstä ja jäätelömyyjästä olen päässyt etenemään lounaskokiksi ja yövuoroihin. Olen yksi niistä "moniosaajista", jotka ovat kahdessa-kolmessa eri tehtävässä työviikkonsa aikana. Pääsääntöisesti siis keittiön puolella, mutta myös salivuoroja olen tehnyt.

Asuin yksin eiliseen päivään asti. Eilen nimittäin luokseni kotiutui Riku-niminen kollikissa ja näin toteutin monen vuoden haaveeni omasta kissasta. Vanha 15-vuotias kissani kun asuu vanhempieni luona. Asun rivarikaksiossa, joka on juuri sellainen asunto, josta haaveilin kerrostaloissa asuessani. Olen kasvanut maatilalla, joten kaupungin kerrostalo ei ole todellakaan mun juttu.

Vapaa-ajalla luen kirjoja, kirjoitan, pelaan sählyä, katson Netflixiä, askartelen, leivon, hoidan puutarhaa, lenkkeilen ja näen kavereitani ja perhettäni. Nyt olen ruvennut käymään myös saksan tunneilla, sillä lukioaikainen saksan taitoni on aivan kadoksissa.

Siinä ne helpoimmat vastaukset kysymykseeen kuka olen. Mutta jos minulta vietäisiin nuo kaikki asiat pois (niinkuin Katri Syvärinen kirjassaan pohtii) kuka olisin. Näin äkkiseltään ajateltuna en osata vastata kysymykseen ollenkaan. Olisiko perhe minulle tärkeä, jos minulla ei olisi niin läheisiä välejä perheenjäseniin? Viihtyisinkö paremmin kaupungissa, jos en olisi kasvanut maalla? Työskentelisinkö jollain muulla alalla tai pitäisinkö kissoista, jos niitä ei olisi aina meillä ollut?

Olen sitä mieltä, että tarinamme muokkaavat sitä, ketä me ollaan. En olisi tässä tai tämä ihminen, jos en olisi aikoinani kokenut epävarmuutta itseäni kohtaan ja halunnut lähteä etsimään itseäni tuolta maailmalta. Jos en olisi valinnut kyseisiä paikkoja kohteikseni, en olisi ehkä tajunnut miten ihna ja hyvä elämä mulla loppujen lopuksi oli täällä.

Tarinani jatkuu, se ei ole todellakaan valmis vielä. Olenhan vasta 23-vuotias ja minulla on vielä niin paljon elämää edessäni, että se jopa välillä pelottaa minua. Mutta enemmän oon innoissani siitä millainen tarina minulla on kuusikymppisenä kerrottavana.

Asuntoesittely

Viittasin kesän alussa tekemässäni postauksessani, että elämässäni on tällä hetkellä niin paljon kaikkea, etten ehdi kesällä kirjoittaa blogia kunnolla, niin pidän kesän ajan taukoa. Tämä johtui suurelta osin siitä, että olen opetellut elämään samalla paikkakunnalla perheeni kanssa, mutta eri asunnossa kuin he. Eli siis muutin kesäkuussa omaan asuntoon ja vaikka olen neljä vuotta asunut jo omillani, on se silti erilaista, että sulla on oma koti, joka on vain 13 kilometrin päästä lapsuudenkodista (kun ennen on ollut hieman enemmän välimatkaa...)

Mutta ei pelkästään sen asian opetteluun mennyt kolmea kuukautta vaan myös muuttamiseen ja asunnon sisustamiseen juuri mieleisekseni. Koska muuttoni Rovaniemeltä takaisin kotiin hoidettiin kahden henkilöauton voimin, sinne raahaamani huonekalut jäivät myös sinne (ei tietenkään kämppään, vaan annoin ne eteenpäin). Ukin vanhan pöydän, jonka olin entisöinyt ruokapöydäksi, toin takaisin, sillä tästä en hevillä luovu. Nyt se on makkarissani työpöytänä. Muuten minun siis piti hommata kaikki huonekalut ja tällä kertaa kun kodissani on 49 neliötä, huonekalujakin tarvittiin hieman enemmän.

Uusi sänky ja divaanivuodesohva ostettiin uutena, mutta kaikki muut huonekalut "entisöin" vanhoista huonekaluista uudet. Kirjahylly tosin on sama mikä oli mulla aikoinani omassa huoneessa ja ensimmäisessä Seinäjoen asunnossa, eli sille en tehnyt mitään. Ruokapöytä tuoleineen löytyi mummolan vanhasta aitasta samoin kuin yöpöytä. Ruokapöydän pinnan hioin liian vaaleaksi ja lakkaaminen ei sitä pelastanut, niin pidän sen päällä nyt sitten liinaa. Tuoleissa oli ennen punainen verhoilu, mutta vaihdoin verhoilut sohvan sävyihin sopivaksi harmaaksi. Yöpöytä sai sitten muiden huonekalujen tapaan tummanruskean värin itselleen entisen puunvärinsä tilalle.

Vanha erittäin ruma keltainen pulpetti, jonka saimme perhetutuiltamme, sai uuden elämän mun tv-tasona. Metalliosat harmaiksi ja puuosa loputtoman hiomisen jälkeen tummanruskeaksi. Ikean musta TV-taso (ja mun kämpän ainut Ikean huonekalu) muuttui tummanruskeaksi kukkapöydäksi ja edellisen vuokralaisen jättämä vaalean puunvärinen kenkäteline muuttui myöskin tummanruskeaksi. Vuokranantaja jätti mulle eteiseen lipaston ja peilin ja vielä en ainakaan ole niitä vaihtanut, kun värinsä puolesta käyvät niin hyvin muuhun sisustukseen.

Matot kaikki lattialla on mummolan tai äidin aitasta löydettyjä (kylppärin maton ostin uuden). Makkarinseinillä komeilee lapsuudenhuoneesta tutut lempparijulisteet (Hurma, Frendit, Harry Potter ja Hobitti) ja olkkarin seinällä on raaputusmaailmankartta (raaputat maat, joissa olet käynyt) sekä viimeiselle neljälle vuodelle ja niiden luomille muistoille tribuutiksi tehty kollaasitaulu. Toisella seinällä on tuttu Ikean kello ja sen alla "Today is gonna be really good day" -taulu. Lisäksi mummolan aitasta löytyi muistoesineille kauan kaipailemani aarrearkku, jonka isomummoni sai omalta äidiltään joskus silloin vuosia sitten...

Kotini on siis saunallinen rivitalokaksio, josta löytyy myös pieni piha. Pihalta löytyy pionipensas (jonka ajattelin siirtää syksyn tullen sivummalle, sen ollessa nyt aika keskellä pihaa), kukkalaatikko ja kukkapenkki. Ensi kesäksi hommaan sinne vielä pienen terassipöydän ja pari tuolia. Etuoven kukkapenkin meinasin kanssa laittaa nyt syksyllä/ensi keväällä kuntoon ja istuttaa kukkapenkkiin pari perennaa. Kivaa, että pääsee puuhamaan puutarhassa vaikka eihän tää äidin puutarhaa voita, mutta saanpahan päättää kaiken itse.

Tälläinen tää mun uus koti siis on ja tässä on tosiaan kolme kuukautta vierähtänyt, että oon saanut tuotua kaikki kamat lapsuudenkotoa tänne ja löydettyä jokaiselle oman paikan ja mietittyä kaikki sisustusratkaisut. Viikonloppuna juhlittiinkin kavereiden kanssa tupareita ja vähän ne tuolla työpaikallakin kyselivät koska pidän tuparit, niin pitää katsoa josko sitä vielä kerran juhlis... Toki sukulaisia ja perheenjäseniä on käynyt tässä kesän mittaan jo piipahtamassa.

Loppuun vielä kuvat kodistani, josta tykkään itse todella paljon. Tää on just sellainen, mistä oon jo pitkään haaveillut. Kyllähän se omakotitalo isolla puutarhalla takaraivossa toitottaa, mutta siihen asti kunnes sen toteutuminen on mahdollista ja ajankohtaista, tässä kodissa on hyvä olla <3

 

Kesä 2019

Syyskuun yhdeksettä päivää mennään, joten voisi olla aika kurkistaa menneeseen kesään, joka oli bloggaamisen suhteen erittäin hiljainen. Ennen kesän kiireitä loin blogitekstin kesän bucket-listasta, joten tsekataanhan miten hyvin listan kohtia tänä kesänä sain toteutettua:

- Jäätelön syönti: Tätä tuli toteutettua kyllä lukuisia kertoja

 

- Grillaaminen: Myöskin tätä tuli tehtyä moneen otteeseen

- Saunominen ja uiminen: jäi vähemmälle kuin aikaisempina kesinä, mutta silti toteutettu useampaan kertaan

- Pitkä pyörälenkki: Pisin pyörällä taitettu matka oli töihin noin 3 km, joten tämä jäi toteutumatta

- Mökillä käynti: Tänä kesänä mökkireissujen saldo oli neljä, joten ei kovin huonosti kuitenkaan + käytiin kaveriporukalla kaverin mökillä

- Kesäteatteri: Hurissalon, Tuusmäen ja Ristiinan kesäteatterit tsekattu

- Lavatanssit: Taikakuu Pistohiekalla ja Hurma Metsälinnassa

- Kerää luonnonkukkakimppu: Näitä taisi tulla kerättyä kolme tänä kesänä

- Terassilla istuskelu: Muutaman kerran tuli nautittua kesästä, kivasta ilmasta, hyvästä seurasta ja kylmästä juotavasta

- Joku kesätapahtuma: Kesäkarkeloissa poikkesin ja Vattukarnevaaleissa olin töissä. Ja ainiin kävin Sulkavan souduissakin

- Keikalla käynti: Sunrise Avenue kesäkuussa Helsingin Telia 4G-areenalla

 

- Onkiminen: Ongelle en ehtinyt, mutta pari kertaa verkolla kalastettiin ja opettelin savustamaan muikkuja

- Souteleminen: Yhdellä mökkireissulla kävin soutuveneellä pienen lenkin

- Marjastaminen: Mustikoita ja vattuja pakkasessa yhteensä sellaiset 11 litraa plus pari litraa puolukoita, jotka on hyytelönä jääkaapissa

- Kesän juhlat: Serkun yo-juhlat, ystävän häät ja sukulaisen 70-kymppiset omien synttäreiden, kummipojan, veljenpojan ja kummitytön synttäreiden lisäksi juhlittu 

- Stressin välttäminen: ei ehkä ihan täysin onnistunut, mutta yritys hyvä kuitenkin

- Ajan viettäminen mun ihmisten kanssa: toteutui <3

Toisin sanoen onnistunut kesä jälleen oli, vaikka tuntuu nyt jotenkin että on ihan puhki, kun kaiken tuon lisäksi tapahtu paljon muutakin. Onneks koittaa syksy ja saa hyvällä omatunnolla jäädä sohvalle viltin alle hyvän kirjan ääreen :)

Bucket lista kesälle 2019

Kesä kiireineen on saapunut. Tällä hetkellä elämässäni on niin paljon kaikkea meneillään, ettei yksinkertaisesti ehdi istua tietokoneelle ja kirjoittaa. Ja se on toisaalta välillä hieman harmi, koska nautin kirjoittamisesta tosi paljon ja mielessäni olisi monta eri juttua mistä voisi kirjoittaa. Mutta kirjoitetaan tällä kertaa melko nopeasti (haluan nukkumaan, että jaksaa taas huomenna mennä pää kolmantena jalkana ja olla aikuinen) kesästä, koska se on ollut täällä jo jonkin aikaa. Tänä kesänä aion tehdä töiden lisäksi seuraavat asiat:

Jäätelön syönti

Grillaaminen

Saunominen ja uiminen 

Pitkä pyörälenkki

Mökillä käynti

Kesäteatteri

Lavatanssit

Kerää luonnonkukkakimppu

Terassilla istuskelu 

Joku kesätapahtuma

Keikalla käynti

 

Onkiminen

Souteleminen

Marjastaminen

Kesän juhlat

Stressin välttäminen

Ajan viettäminen mun ihmisten kanssa <3

Katsotaan sitten viimeistään kesän jälkeen miten hyvin mun bucket lista toimi. Voi olla siis, että musta kuulee blogin puolella vasta seuraavan kerran elo/syyskuussa... Postausta vielä kuvittamaan kuva edellisiltä kesiltä

Ateena

Elämäni ensimmäinen yksin tehty Etelän loma takana, kun eilen kotiuduin viikon reissusta Ateenan ihmeellisen kauniista kaupungista. Sydän jäi Kreikkaan, mutta toivottavasti hymy ja levännyt mieli ei, kun paluu arkeen on nyt edessä. Pyykit on kyllä jo pesty ja töihin olisi tästä taas mentävä.

Lensin siis tällä kertaa poikkeuksellisesti Lappeenrannasta, kun Ryanair tekee sieltä suoria lentoja Ateenaan ja lennot kesti siis suuntaansa vajaa kolme tuntia. Ei siis paha lainkaan ja hintakin oli sopiva. Hotelliksi löytyi Booking.comin kautta Cecil Hotel, joka oli saanut hyvät arvostelut etenkin yksinmatkustajien keskuudessa.

Viikon aikana tuli käveltyä 112 000 askelta, kun kiertelin kaikki tärkeät Antiikin aikaiset nähtävyydet ja muutenkin pyörin kaupungilla paljon. Yhden päivän vietin läheisessä satamakaupunki Pireuksessa ja yhden päivän läheisellä rannalla. Sillä reissulla poltin sitten selänkin.

Kelit oli mitä parhaat. Torstaina oli pilvisempi päivä, mutta silloinkin lämpötilat oli yli 20 asteen. Muina päivinä sitten paistoi aurinko ja oli lämmintä keskimäärin 23 astetta. Onneksi varsinkin niinä päivinä kun olin meren lähellä tuuli kävi, joten ei ollut ihan tukalan kuuma. Vaikka hotellille saapuessa olin joka päivä kyllä suihkun tarpeessa :D

Kreikkalainen ruoka on kyllä niin nam. Maistelin tietenkin kreikkalaiset salaatit, pitaleivät, gyrokset, moussakat, souvlakit ja baklavat läpi. Lähes joka päivä söin jossain katuravintolassa, missä pystyi katselemaan kaupungin menoa. Lisäksi joka aamu hain läheisestä kahvilasta laten mukaan ja sitä siemailin Athinas katua kävellessäni.

Olin ostanut kolmeksi päiväksi lipun Hop on Hop off -bussiin, jolla pääsi hyvin kulkemaan keskustan nähtävyyksillä ja sen lipun myötä kävinkin siellä satamassa ja rannalla. Loput kolme päivää sitten kuljin joko metrolla tai jalan.

Akropolis, Agorat, Kerameikos, Panathinaiko Stadium, National Garden, Uusi Akropoliin museo, Lykkavittos Hill muun muassa tuli tsekattua viikon aikana, mutta otin myös rennosti. Maanantaina hemmottelin jalkoja sellaisella kala pedikyyrillä, missä siis ne pikkukalat syö sun jaloista kaikki epäpuhtaudet yms. Viimeisen tiistaipäivän vietin pitkästä aikaa pyörimässä kaupoissa ja yritin löytää kesän juhliin sopivaa mekkoa. Lopulta onneksi löysin sen (ja kahdet housut ja t-paidan).

Ainiin lauantai-illan vietin kreikkalaisella illallisella, jossa oli siis erilaisia live tanssi- ja musiikkiesityksiä ja yleisökin pääsi mukaan tanssimaan! Oli kyllä hieno ilta! Ja sekin vielä piti sanoa, että törmäsin suomalaiseen pariskuntaan, jonka kanssa tultiin samoilla lennoilla ja ne sattui olemaan Mikkelistä. Maailma on siis pieni :D

Mutta siinä varmaan ne keskeisimmät reissuista, "muutama" kuva vielä kuvittamaan postausta ja herättämään ehkä matkakuume jossakin lukijassa!

 

'