torstai 18. helmikuuta 2016

Tässä ja nyt

Olen aina ollut ihminen, jolla on pää pilvissä ja suunnitelmat monen vuoden päähän. Tietenkin ainahan ne on suuntaan tai toiseen muuttunut, eivätkä ole toteutunut juuri siinä muodossa, kun olen ne vuosia aikaisemmin suunnitellut. Jotkut haaveet ja unelmat on pitäneet ja osa niistä on jo toteutettu. Mutta jotkin ajatukset ovat jääneet kokonaan tai sitten muuttunut päinvastaiseksi.

Lisäksi olen muistelija. Otan paljon kuvia tilanteista, jotka haluan muistaa tulevaisuudessakin ja teen jokaisesta vuodesta ifolorkirjan, jotta kuvat eivät ole pelkästään tietokoneen muistissa. Tykkään katsella vanhoja kuvia ja muistella hyviä hetkiä. Joskus kun elämä pännii, haluaisin elää vaan hyvissä muistoissa.

Mutta elämästä jää nauttimatta paljon, jos elää menneessä ja tulevassa. Totta kai haaveita ja tavoitteita saa olla, mutta kieltämättä mun pää voisi useammin tulla maan pinnalle sieltä pilvistä. Muistoja on kiva muistella, mutta menneisyyteen ei saa jäädä kiinni. Se oli ja tapahtui, ja nyt on uusien kuvioiden aika. Valitettavasti elämän hienoimpia hetkiä ei saa millään toistettua kerta toisensa jälkeen. Niistä voi vaan olla ylpeä. Samoin huonot muistot tekee susta vahvemman ja viisaamman.

Varsinkin nuorena on hyvin tärkeää osata nauttia nuoruudesta. Mikä on se oikea tapa nauttia siitä, niin sen määrittelee jokainen itse. Mulle se on monessa paikassa mukana oleminen ja mun haaveiden toteuttaminen. Ehkä juuri siksi matikan tunnilla jo edellisellä tunnilla ratkaistut yhtälöt eivät vastaa mun kuvaa siitä, mitä elämästä nauttiminen on.


Mutta enemmän pitäisi elää hetkessä. Antaa vaan asioiden mennä ja unohtaa kerrankin menneisyys ja tulevaisuus. Edes siksi yhdeksi hetkeksi. Antautua tilanteelle ja etsiä siitä kaikki positiivinen. Meille on annettu tämä elämä vain kerran ja yhtä tarkoitusta varten: elämistä. Miksi siis tyytyä vain olemaan olemassa, kun sen ajan voi käyttää elämiseen?

lauantai 13. helmikuuta 2016

Talvipäivä

Tuossa taannoin eli varmaankin noin kuukausi sitten oli kaunis, mutta erittäin kylmä talvipäivä ja kävin vähän kuvailemassa talvisia maisemia täällä Seinäjoella. Jostain syystä kuvia en ole saanut aikaisemmin koneelle, ja en ole siis päässyt jakamaan talvipäivän tunnelmia teidän kanssa, mutta nyt toisen kauniin talvipäivän kunniaksi ajattelin ne tulla jakamaan teille.

Hieman huolestuttavalta näytti alkuviikosta että talvi on menossa pois, mutta ainakin täällä on nyt satanut lunta ja on taas ihan talvinen keli. Ehkä mä vielä tänä talvena pääsen luistelemaan ja rinteeseenkin. Toisaalta ei pitäisi odottaa liian kauan, mutta kun kiireet painaa päälle ja jotenkin sitä on nyt hankala saada itseään edelleenkin hieman uudessa paikassa liikkeelle. Mutta kyllä mä vielä ainakin luistelemassa käyn. Se on varmaa!






sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Disney On Ice

Koordinaattini loppuviikon aikana olivat seuraavat: keskiviikkona junamatka Seinäjoelta Pieksämäellä ja sieltä kotiin Juvalle. Torstaina Puumala, perjantaina Mikkeli ja lauantaina Helsinki. Oon jo monta vuotta haaveillut, että haluaisin käydä Disney on ice -show'ssa. Yksi kaverini kävi tuossa taannoin ja näytti kuvia ja halusin niiden perusteella itsekin käydä. Viime syksynä tajusin että ensi vuonna olisi oikein hyvä mahdollisuus mennä käymään ja sain mun kaverinkin mukaan.

Lauantaina otimme suunnaksi siis Helsingin ja päivällä kävimme Kiasmassa ja kiertelimme Helsingissä tappamassa aikaa. Illansuussa suuntasimme sitten Hartwallille. Meillä oli päivän viimeiseen show'hun liput, joka alkoi siis 18.30. Meillä oli tosi hyvä paikat ja sieltä näkyi hyvin lavalle.

Show oli upea! Lavasteeet ja puvut oli tosi upeita ja varsinkin Aku Ankka, Pumba ja Olaf olivat hassuja asuineen. Lavalla seikkailtiin siis Leijonankuninkaan, Peter Panin, Pienen merenneidon sekä Frozenin tarinoissa ja menossa oli mukana tietysti iki-ihanat Aku, Iines, Hessu, Minni ja Mikki.

Oli kyllä hieno show ja kannatti mennä. Vaikka olenkin jo lähes aikuinen, niin en koskaan unohda Disneyn tarinoita. Lauantaina pääsin palamaan hetkeksi lapsuuteen enkä aio koskaan kadottaa sitä osaa itsessäni, joka ei koskaan tahdo kasvaa aikuiseksi. Olen ikuisesti jollain tasolla mielessäni lapsi, mutta minua ei se haittaa. Olihan lapsena kaikki niin paljon huolettomampaa!


Näkymät tuomiokirkon portailta