There are always freedom

Istun koneeni ääressä ja mietin. Martti Vainaan & Sallittujen aineiden Pelimies soi taustalla. Huoneeni on sekainen, sillä en ole jaksanut siivota siitä äidin pyynnöistä ja omasta päätöksestäni huolimatta. Vieressä odottaa ei niin mielenkiintoisen näköisenä uskonnonkirja ja muistuttaa koeviikosta olemassaolollaan. Äiti käski käydä viemässä pyykit kuivumaan ja huomiselle pitäisi tehdä eväät.

Kalenteri lojuu jossain koululaukun syövereissä ja avatessani sen, se huutaa mulle tekemättömistä ja tulevista töistä. Menojen täyttämistä illoistani, joihin jokaiseen vaikutin itsekin sanomalla sen viisikirjaimisen sanan. Kyllä. Mulle sanotaan ei, mutta mä vastaan kaikille kyllä. Oonko oikeesti järkevä?

Varmaan tärkein olento elämässäni makaa sängylläni ruskean Espritin laukun päällä ja uneksii omista pienistä haaveistaan. Se elää niin eri maailmassa kuin minä, mutta silti se on täällä ja tässä nyt. Musiikki lakkasi soimasta ja kuulen olkkarista auki jääneen telkkarin ääneen. Puoli tuntia sitten kattomani Gleen kohtaukset pyörivät mielessä ja sotkeutuvat välillä lukioteatterin kohtauksiin.

Nyt soi Nylon Beatin Rakastuin mä luuseriin ja vajoan yhä syvemmälle mietteihini samalla kun kirjoitan tätä. Olen pohtinut pitäisikö minun kirjoittaa aina näin? Tai useammin. Ehkä tässä olisi enemmän jännittävyyttä, kun kirjoitan hieman salaperäisemmin. Silti ei sitä aina jaksa olla taiteellinen.

Eilisen illan facebook-keskustelu ja tänään käymäni juttutuokio kaverini kanssa mietittyvät. Tekisi mieli laittaa kaverille viesti, mutta toisaalta jättää se rauhaan. Tällä hetkellä taitaa oikeastaan mennä ihan hyvin. Tai sitten se on vaan itse tekemä esirippu, jonka vedän kasvoilleni, kun mietin tulevaisuutta ja sitä, että oonko oikeasti ulkopuolinen. Ehkä en ole, en vain ole kuin muut.

Väsymys alkaa painua kasvoilleni, tunnin päikkäreistä huolimatta ja äidin käskemä työ painaa mielessäni. Saunakin kutsuu minua ja mikäs muukaan kuin sänky. Nyt mieleeni tuli kirja, jonka palautin keskeneräisenä. Mä luovutin. Lopetin kesken. En ole koskaan ennen tehnyt niin. Tai pitkään aikaan. Oon vienyt kaiken aina loppuun asti, koska niin lupasin itselleni joskus, kun satuin sanomaan sen ääneen. Mä vien mulle asetetut hommat loppuun asti, en jätä mitään kesken.

Nyt soi Vapaus käteen jää, joka muistuttaa minua siitä, että on minulla vielä vapauteni, vaikka kaikki muu tuntuisi menetetyltä. Minulla on vapaus valita ja minun valintani on sanoa jokaiselle minulle osoitetulle tehtävälle Kyllä, jos en jostain syystä voi vastata ei. Minulla on vapauteni ja valintani. Minulla on minun elämäni.