2021

 Vuosipostauksen aika! Vuosi 2021 oli vaihderikas vuosi, jolloin elämässäni tapahtui paljon suuria muutoksia. Parisuhteeni päättyi, hain opiskelemaan ja pääsinkin, irtisanoin itseni, tapasin uuden, tällä kertaa elämäni miehen, ja muutettiin vuoden aikana yhteen, joten irtisanoin myös kämppäni. Paljon on siis muuttunut, mutta hyvällä tavalla. Nyt kun kirjoitan tätä postausta sohvalla istuessani kahden elämäni miehen välissä (mies kuuntelee musiikkia toisella puolen ja kissa nukkuu toisella puolella palapelilaatikossa), olen onnellinen, että kyseiset muutokset tapahtui.

Suurista muutoksista huolimatta elämäni on kuitenkin ollut melko korona-arkea, eli hyvin vähän mitään eksoottisia reissuja, upeita keikkoja tai hienoja juhlia on ollut. Serkun rippijuhlat oli kesäkuussa, joten se oli vuoden ainoa kerta kun laitoin juhlamekon päälle. Hurman joulukonsertissa tuli käytyä melkein kahden vuoden livemusiikkitauon jälkeen ja maaliskuussa käytiin tädin kanssa koronasta huolimatta viikko Lapissa. Lisäksi nyt joululomalla käytiin yhden yön reissu Kuopiossa ja samalla iltamäessä Tahkolla.

Vuoden aikana tuli tehtyä paljon käsitöitä, joista lähes kaikki lähtivät lahjaksi jollekin. Alla olevissa kollaaseissa on lähes kaikki vuoden aikana tehdyt käsityöt. Isompi makramee lähti kaverille kihlajaislahjaksi, pienempi makramee jäi vielä säilöön, tyyny ja tumput kaverille baby shower lahjaksi. Villasukat kaikki lähtivät myös uusiin koteihin. Punaiset äidille äitienpäivälahjaksi ja loput kummilapsille ja/tai veljenlapsille joulupukin konttiin, samoin kuten pipo veljentytölle. Kaulahuivin annoin kummitytölle synttärilahjaksi, kassi äidille joululahjaksi ja villapaita kummipojalle synttärilahjaksi.

Korona-arkeen kuuluu myös lukeminen ja tänä vuonna työ- ja koulumatkojen vuoksi annoin uuden mahdollisuuden äänikirjoille, joita tuli kuunneltua jopa kuusi. Perinteisiä kirjoja luin seitsemän. Innostuin keväällä lukemaan Harry Potterit kolmosesta eteenpäin ja sit tuli luettua pari muutakin kirjaa. Alla siis luettelo kaikista vuoden 2021 aikana kuunnelluista ja luetuista kirjoista.

• J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki, Liekehtivä pikari, Feeniksin kilta, Puoliverinen prinssi ja Kuoleman varjelukset.
• Winston Groom: Forrest Gump
• Haemin Sunim: Asioita, jota huomaa vasta kuin hidastaa (äänikirja)
• Tuomas Nyholm: Samu Haber Forever Yours (äänikirja)
• Aino Huilaja: Pakumatkalla (äänikirja)
• Sara Parikka: Itse tehty (äänikirja)
• Lotta-Sofia Saahko: Papan kanssa kahvilla (äänikirja)
• Eeva Kolu: Korkeintaan liian väsynyt eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä (äänikirja)
• Nora Roberts: Tästä päivästä lähtien

Mutta siinäpä se mun vuoteni 2021 pääperiaatteissa oli. Vuodelta 2022 odotan terveyttä sekä itselleni että läheisilleni, valmistumista matkailupalvelujen tuottajaksi sekä yhteistä kokonaista vuotta rakkaani kanssa. Vuosi vaihdetaan kotona meidän perheen kesken (minä, mies ja kissa <3). Ihanaa uutta vuotta 2022 kaikille, juhlikaa nätisti!

Vuosi 2020 takana

Vaiherikas vuosi 2020 vetelee viimeisiä päiviään ja on aika palata ajassa taaksepäin hetkeksi muistelemaan mitä tämä vuosi piti sisällään ja mitä se opetti meille. Vuosi 2020 oli mulle henkilökohtaisesti tosi rankka, vaikka tässä vuodessa tapahtuikin myös paljon ihania ja kivoja juttuja.

Järjestelin vuoden valokuvia ifolor-kirjaksi ja tajusin, että koronasta huolimatta tänä vuonna juhlittiin. Helmikuussa oli veljentytön ristiäiset sekä kaverin häät. Toukokuussa juhlittiin 90-vuotiasta mummoa ja kesäkuussa saatettiin isotäti haudanlepoon. Syksyllä vielä koronasta huolimatta serkku pääsi ripille. Juhlien vuosi siis.

Kaverin upea hääkakku

Reissut suuntautui Suomeen. Helmikuussa kaverin häiden johdosta nokka suuntasi kohti Etelä-Pohjanmaata ja Seinäjokea. Toukokuussa ekalla kesälomalla lomailtiin tutuissa mökkimaisemissa mutta toisella lomalla heinä-elokuun vaihteessa tutustuttiin Iisalmeen kaverin kanssa. Myös Lappeenrannan ja Imatran seutu oli kohteena tänä vuonna. Ensin kesällä kaverin luokse Lappeenrantaan ja syksyllä äitin kanssa Imatralle (kun ei Ahvenanmaalle päästykään). Syksyllä käväisin vielä Kolilla hakemassa energiaa ja mielenrauhaa.

Kolilta

Hyvin vähäkeikkainen vuosi oli, mutta niinhän se oli kaikilla. Kevättalvella ehdin käydä isän kanssa Suvi Teräsniskan konsertissa ja sitten muuten ollaankin kuunneltu striimi-keikkoja ja kulutettu suoratoistapalveluita.

Suvi Teräsniska Ihmisen Poika

Vapaa-ajalla löysin liikkumisen riemun ja rentoutumisen käsitöiden parista. Kesällä kokeilin ekaa kertaa suppailemista ja ensi kesänä on pakko päästä uudelleen. Käsitöiden parissa vierähti useampi tovi ja vuoden saldona on seuraavat tuotteet: lapaset, säärystimet, tuubihuivi, pipo, lapsen torkkupeitto, kahdet villasukat, kaksi kaulahuivia ja villapaita. Aika hyvin siis.

Mun ihkaeka itse tekemä villapaita :)

Vuosi 2020 opetti mulle vetämään rajoja, ja että niiden vetämisestä ei tarvitse potea huonoa omatuntoa. Se opetti mulle, että mä selviän vaikka en aina jaksakaan. Ja aina ei tarvitse jaksaa. Se opetti mulle, että mitään ei kannata ottaa itsestäänselvyytenä, ei edes kaupassa käyntiä. Se opetti mulle elämään yhä enemmän hetkessä ja jättämään suunnittelemisen. Tänä vuonna lähes jokainen suunnitelmani nimittäin kaatui... Se opetti jälleen kerran arvostamaan sitä kaikkea mitä elämässäni on ja lähipiirin merkitystä elämässäni.

Vuosi 2020 oli kaikesta huolimatta siis hyvä. Äärimmäisen raskas mutta eihän se ole synonyymi huonolle. Kiitollisin mielin suuntaan seuraavaan vuoteen ja toivon parempaa uutta vuotta ja varsinkin terveyttä ihan jokaislle! Hyvää uutta vuotta 2021 siis!

Vuosikymmen paketissa

2010-luku on kohta paketissa ja olis varmaan paikallaan tehdä jotain koontia tästä vuosikymmenestä joka piti tosi paljon sisällään. Kun vuosi 2010 vaihtui olin epävarma ja pelokas 13 ja puolivuotias, joka unelmoi isoja. Kun vuosi 2019 päättyy, olen itsevarmempi (vaikka välillä mullakin on huonoja aikoja) ja rohkea 23 ja puolivuotias, joka edelleen unelmoi isoja, mutta on toteuttanut osan unelmista.

2010-luvulla opiskelin, matkustelin, aloitin työurani ja muutin monta kertaa. Lopetin peruskouluni, aloitin lukion, olin mukana lukioteatterissa, tanssin vanhat, huusin penkkareissa nollaa, kirjoitin ylioppilaaksi, luin valintakokeisiin, sain opiskelupaikan, vietin tenttien, raporttien, opiskelijabileiden ja opiskelijajärjestöjen täyttämää opiskelijaelämää, jonka jälkeen valmistuin restonomiksi ja työskentelin talvisesongin Lapissa ja palasin takaisin kotiin ja sain vakituisen työpaikan.

Myös elämän vastoinkäymisiä sattui. Vuosikymmenen alussa kärsin koulukiusaamisen arvista ja lopussa pohdin raha-asioita. Välissä olen menettänyt isomummon ja elämänkumppanini kissan. Tukenut vierellä kun läheisten terveys on pettänyt ja unohtanut arvostaa sitä, että itse olen saanut olla terve, vaikka nyrjäytinkin nilkkani riparilla. Kärsin koulustressistä, riitelin kavereiden ja perheenjäsenten kanssa. Sekoilin ihmissuhderintamalla useampaakin kertaa. Ajoin kolarin ja olin monta kertaa lähellä piti tilanteessa liikenteeessä.

Kymmenen vuoteen on mahtunut siis paljon ja tekstistä tulisi hehtaarin kokoinen jos alkaisin luetella kaiken. Tässä onkin muutama top5-lista 2010-luvusta:

Suurimmat saavutukseni
1. Korjasin itsetuntoni
2. Kummin kunniatehtävä x4 ja tädin rooli x3
3. Valmistuin restonomiksi
4. Kirjoitin ylioppilaaksi
5. Sain vakituisen työpaikan

Toteutetut unelmat:
1. Lukio ja lukioteatteri
2. Opiskelijaelämä
3. Vaihto
4. Kielimatka
5. Sesonkityöt Pohjoisessa

Viisi mieleenpainuvinta hetkeä reissuilta
1. Pariisi ja Eiffel-torniin kipuaminen 30 asteen helteessä
2. Turkoosi Kreikan meri ja mielessä ajatus paratiisista
3. Auringonlasku Pyhätunturin huipulla
4. Alpit ensimmäisen kerran silmien edessä (vaikkakin vain kaukana)
5. Euroopan korkein keinu korkeanpaikan kammosta huolimatta

Ikimuistoisimmat hetket:
1. Ripari 2011
2. Pari tiettyä ihmissuhdetta
3. Provinssi 2016
4. Muutto ekaan omaan kotiin 2015
5. Joulu 2017

Meinasin lisätä tähän vielä listauksen musiikista, kirjoista ja sarjoista, mutta totuus on ennen tätä vuosikymmentä minulla ei ollut mitään käsitystä niistä. Tuhansien minuuttien, satojen kirjojen ja kymmenien sarjojen joukosta löytyi ne suosikit. Ne joiden keikoille tuhlataan rahaa, ne kirjailijat, joiden tuotantoa ahmitaan ja ne sarjat, joihin ei koskaan kyllästytä ei edes sillä kymmenennellä katselukerralla.

Sellainen oli siis minun 2010-lukuni. Innolla odotan mitä 2020-luku pitää sisällään... Postausta kuvittaa kuva minusta jokaiselta vuodelta:

2010 ja laivalla Tukholmassa

2011 ja konfirmoitu

2012 ja Visulahden reissu

2013 ja ekaa kertaa lukioteatterissa

2014 ja wanhojen tanssit

2015 ja ylioppilas

2016 ja korkeakouluopiskelija

2017 ja vaihto-oppilas Hollannissa

2018 ja valmis restonomi

2019 ja kiitollinen kaikesta

 Ihanaa uutta vuotta ja vuosikymmentä! <3

Vuodesta 2017

Kun vuosi 2016 muuttui vuodeksi 2017, mulla oli sille yksi toive: älä tuota pettymystä. Viime vuodenvaihteen aikaan mulla oli nimittäin epävarmuus kahdesta haaveesta ja niiden mahdollisuudesta toteutua tulevana vuonna.

Ensinnäkin mä olin hakemassa vaihto-opiskelemaan tulevaksi syksyksi ja olinkin saanut jo ekan ehkä vaikeimman osan hakuprosessista suoritettua, kun olin saanut IELTS-kielikokeet tarvittavalla pistemäärällä läpi. Enää täytyi hio CV ja hakukirje viimeisen päälle kuntoon ja odottaa haun aukeamista.

Lisäksi tuohon aikaan olin hakenut kesätöihin mökkimme lähellä olevaan kyläkauppaan. Tämä haave oli hieman tiedostomattomampi kuin edellinen, mutta olin usein lapsena ja nuorempana miettinyt kuinka hyvän työpaikan kylän keskipisteenä toimiva kauppa tarjosi ja miten monipuolisia tehtäviä siellä pääsisi tekemään. Ja olisihan se siistiä asua mökillä kesä! Vuoden vaihteen tienoilla oli kuitenkin vielä haku auki ja en siis tiennyt miten minulle kävisi kesätyöpaikan suhteen.

Vuodelle 2017 oli siis aika suuret odotukset, mutta kiitollisena ja onnellisena voin todeta että vuosi ei tuottanut pettymystä. Mä vietin kesäni mökillä ja kyläkaupan tiskin takana ja syksyn olen opiskellut ulkomailla ja elänyt vaihtarielämää. Ihan niinkuin toivoinkin.

Tietenkin kaikella on myös kääntöpuolensa ja mökkielämä ei ollukaan niin hohdokasta sateisen kesän ja mökin aurinkovoimalla toimivan akun heikon kestävyyden johdosta. Amsterdamissa oon kohdannut vaikeuksia niin kokeista läpipääsemisen, kämpän ongelmien ja välillä polttavan koti-ikävän vuoksi. Kummassakin kokemuksessa on kuitenkin enemmän positiivista kuin negatiivistä muisteltavaa.

Vuotta 2018 odotan myöskin innoissani. En ehkä aseta sille, niin suuria paineita, mutta vuosi todennäköisesti tuo mukanaan elämänmuutoksia lähestyvän valmistumisen johdosta... Mutta kaikki ajallaan ja tänään aio nauttia aivan erilaisesta uuden vuoden aatosta täällä Amsterdamissa uusien kavereiden kanssa.

Vuosi 2016

Vuosi 2016, kiitos, että olet ohi! En oo varmaan koskaan itkenyt vuoden aikana näin paljon. Milloin yksinäisyydestä, milloin stressistä, milloin kolarin aiheuttamasta shokista, milloin ikävästä ja milloin pettymyksestä.

Toki oli ihaniakin hetkiä, näin Elan kaks kertaa livenä, kävin Muumimaailmassa ensimmäistä kertaa elämässäni, koin Harry Potter tapahtuman ja Provinssin ja tunsin välillä sen nuoruuden ja vapauden aiheuttaman ihanan tunteen.

Koulussa oli mielenkiintoisia projekteja, Restokisojen lounailla ja gaalassa tarjoilut, harjoittelu, meksikolainen illallinen ja johtovuorot. Raportteja tuli kirjoitettua ja bileissä tuli käytyä. Haalarimerkit haalareissa lisääntyi.

Juna- ja bussiaikataulut pe-ma välisenä aikana välillä Seinäjoki-Mikkeli/Pieksämäki tuli tutuksi. Oma auto tuli ajettua kolarissa lunastuskuntoon. Pakko myöntää ettei joka torstaiaamu (tai vappuna sunnuntaiaamu) ollut vointi parhaimmasta päivästä.

Kävin Helsingissä neljä kertaa. Ensin Disney on ice show'ssa, toisen kerran Elastinen feat konsertissa. Kolmas kerta oli Harry Potter tapahtuma ja neljännellä kerralla kävin tekemässä IELTS-kokeet.

Rakastuin Katajamäki-sarjaan ja luin sen 9 ensimmästä osaa yhden vuoden aikana (plus pari muuta kirjaa). Rakastuin Gilmoren Tyttöihin ja katsoin Gleen kaikki kuusi tuotantokautta alusta loppuun.

Juhlin omia ja kaverin synttäreitä, katsoin kun kaikki kolme kummilasta puhalsi kynttilät kakusta syntymäpäivänään. Pidin sylissä pientä veljenpoikaani. Otin osaa tätini "yllätyshäihin" ja olin kaksissa ristiäisissä sekä häissä ja rippijuhlissa.

Kävin Lappeenrannassa, Kokkolassa, Oulussa ja Kristiinankaupungissa ensimmäistä kertaa sekä Turussa. Odottelin julkisia kulkuneuvoja monta tuntia niin Jyväskylän, Tampereen, Kokkolan ja Helsingin rautatieasemilla. Matkustin yksin Kööpenhaminaan pariksi päivää.

Sellainen oli vuosi 2016 ja nyt on suljettu se kirja ja käännetty ensimmäinen lehti vuodelle 2017. Toivottavasti tämä vuosi ei tuota pettymystä.

Kuvat joulusta ja uudesta vuodesta

Kun nyt rentouttavan, mutta kumminkin melko kiireisen loman jälkeen olen palannut takaisin Seinäjoelle ja pääsin vihdoin siirtää joulukuvat koneelle, aattelin samalla jakaa ne myös teille. Tässä tunnelmat mun joulusta ja parit ilotulitusraketit kunnan ilotulitteesta uuden vuoden aattona:

Pakko tähän loppuun todeta, että olen kyllä tosi tyytyväinen tuohon mun kameraan ja että päätin sen vihdoin ostaa. Valokuvaaminen on niin mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Blogillakin on ihan erilainen "meininki", kun en lörpöttele täällä turhan päiväisiä (niinkuin nyt :D) vaan jaan teille ehkä vähän viihdyttävämpää katseltavaa :D

Vuosi 2015

Vuoteen 2015 lähdettiin stressaantuneena tulevista ylioppilaskirjoituksista, jännittyneenä meneillään olevasta lukioteatterin produktiosta, rakastuneena Nälkäpeli-sarjaan, innostuneena mahdollista tulevista ylioppilasjuhlista sekä epävarmana tulevaisuudesta. Silloin blogin puolelle kirjoitti Juvalla asuva 18 ja puoli vuotias abiturientti.

Penkkarit 2015

Vuosi 2015 lopetetaan onnellisena menneestä vuodesta ja etenkin syksystä, kiitollisena mahdollisuudesta saada jo kauan kaivattu uusi alku, onnellisena niistä uusista ihmisistä jotka sain tavata syksyn aikana, rakastuneena Outolintu-sarjaan ja monta kokemusta rikkaampana. Nyt blogin puolelle kirjoittaa Seinäjoella asuva 19 ja puoli vuotias restonomi-opiskelija.

Mä vissiin muutin :D

Vuosi 2015 oli muutoksen vuosi, kuten vuoden alussa jo taisin ekassa postauksessa todeta. Se voidaan jakaa entiseen elämään, joka oikeastaan päättyi 30.kesäkuuta kun kurkkasin opintopolusta miten yhteishaussa kävi, ja uuteen elämään, joka alkoi juuri tuona kyseisenä hetkenä.

Praha 2015

39 blogitekstiä, 17 luettua kirjaa, muutama tuhat valokuvaa, yksi lukioteatterin produktio, yksi lukuloma ja viisi kertaa kirjoitukset auditoriossa, kaksi kuuntelua, yksi Lapin matka, viimeinen Näkymätön yö, kolme kuukautta töitä, pääsykokeet, Prahan reissu, muutto, uudet ihmiset (yli kolmekymmentä uutta tuttua), uusi kämppä ja uusi paikkakunta, muutamat (ehkä vähän useampi kuin muutama..) opiskelijabileet, muutama kymmenen raporttia/esitelmää, yksi unohtumaton Triangeli, junamatkat kotiin ja läheisten ilo kun näkee mua pitkästä aikaa. Se oli mun vuosi 2015.

Tervetuloa vuosi 2015!

Tänään lukioteatterin harkkojen loppupalautteen aikana tajusin, että en ole päivittänyt blogia tänä vuonna vielä kertaakaan. Ja nyt tulin sitten korjaamaan tän vääryyden! Edellisestä vuodesta kirjoittelinkin jo yhteenvetoa, mutta ajattelin että tää postaus vois kertoo mun edessä olevasta vuodesta. Muutosten vuodesta, jos sanotaan niin.

Nyt tammikuussa on lukioteatterin loppurutistuksen vuoro ja melkein joka iltahan me siellä koululla ollaan oltu harjoittelemassa. Viikko ja yks päivä ensi-iltaan, huijui kun se tulee nopeasti! Meillä on viikonloppuna maskiharkat taas, niin yritän ottaa siellä kuvia ja sitten postailla siitä prokkiksesta sitten.

Helmikuussa koulu loppuu ja penkkarit koittaa! Mulla on ollut penkkaripuku vissiin puoltoista kuukautta valmiina kaapissa, mutta nyt meinaa tulla paniikki, kun tilasin liian ison koon, enkä tajunnut vaihtaa kun aattelin että ei se haittaa. Mutta nyt tajusin että se ei ookaan ihan hyvä.. No katotaan äidin kaa että miten se fiksaillaan. Vielä en paljasta mikä oon, saatte odottaa vielä! Ja ainiin abiristeilykin vielä...

Ja sittenhän se on kirjoitukset edessä. Äikkä, ruotsi, matikka ja saksahan se olis kirjoitettava ja mua alkaa ehkä pikkasen huolestuttaa. Kyllä mä ne kokeet läpi pääsen, ei se huoleta, mutta kun haluisin niistä tiettyjä arvosanoja varsinkin ruotsissa ja äikässä. Olishan se saksastakin saada ihan ok, matikan tiedänkin että mihinkään korkeisiin arvosanoihin ei aivot riitä.

Kirjoitusten jälkeen ollaan suunniteltu kavereiden kaa Ylläksen reissua. Vähän huilataan ja rentoudutaan rankan kevään jälken. Ootan kyllä tota matkaa innolla, sillä Lapissa on niin ihanaa ja vielä kun lähetään hyvässä porukassa, niin ai että kun tulee varmasti mukava reissu!

Kesän alussa olis nyt todennäköisesti edessä ylioppilasjuhlat, joita oon jo alkanut suunnitella. Vähän pari juttuu niissä juhlissa mua mietityttää, enkä oikein tiedä mitä teen niiden asioiden suhteen, mutta onneksi on vielä aikaa.

Sitten on kesä. Kesätyöt ja pieniä reissuja ehkäpä. 19-vuotissynttärit ja Juva rokkaa. Muuta en osaa vielä kesän varalla sanoa. Sen näkee sitten mitä kaikkea tapahtuu. Kesän jälkeen se olis sitten syksy ja jos kaikki menee hyvin, niin muuto Seinäjoelle. Haen sinne AMK:hon Restonomiksi lukemaan. Jännittää pirusti jo nyt, mutta turha ehkä vielä sitä jännittää ja murehtia.

Enempää en osaa tästä vuodesta sanoa. Varmat tapahtumat vuodessani päättyvät heinäkuulle ja siitä alkaa sitten toistaiseksi vielä tuntematon. Se on samalla kiehtovaa ja ihanaa, mutta samalla hyvin karmivaa ja pelottavaa. Mutta näihin mietteisiin päätän tällä kertaa postaukseni ja suuntaan lämpimään suihkuun. Moi moi!

Vuosi 2014

Vuosi 2014. Mistä mä aloittaisin? Tämä vuosi sisälti nimittäin niin paljon kaikkea sisälleen, että on mahdotonta muistaa kaikkea. Mitä mä koin? Mitä mä tein? Mitä mä näin? Entä opinko mitään?

Mä koin läheisen kuoleman, koin tädiksi tulon, koin loppuunmyydyn Hartwall Areenan, koin unohtumattoman kielimatkan, koin erilaisen syntymäpäivän, koin prinsessapäivän, koin stressin aallon hyökyvän ylleni. Koin pettymyksiä ja koin onnistumisia. Koin vuoden, jolloin tullaan täysi-ikäiseksi.

Mä tein parhaani koulun kanssa (tai ainakin yritin tehdä), tein unohtumattomia reissuja, tein liian vähän blogitekstejä, tein Instagramin itselleni, tein itseni naurunalaiseksi parikin kertaa, tein töitä ehkä liian vähän (kun katsoo pankkitiliä). Tein hölmöyksiä ja tein tärkeitä juttuja. Tein vuodestani juuri minunlaisen.

Näin isomummon arkun laskettavan hautaan, näin kummitytön halaavan ensimmäistä nukkeaan, näin pienen veljenpoikani ensimmäistä kertaa, näin Big Benin ja Eiffel-tornin livenä, näin mahtavia leffoja, näin Elastisen eturivistä, näin painajaisia ja onnen unia. Näin kamalia asioita ja näin kaikkea ihanaa. Näin elämäni monta kertaa kuin elokuvan trailerina.

Opin, että stressatessani liikaa, alan hyperventiloida, opin ajamaan autoa niin etten vaaranna liikennettä, opin tutustumaan uusiin ihmisiin, opin sen, millaisia yo-kirjoitukset on, opin tekemään asioita lyhyellä varoitusajalla, opin arvostamaan läheisiäni. Opin paljon hyödyllistä, mutta mukana ehkä myös hyödytöntä. Opin ehkä viimein olemaan itseni.

Näiden asioiden ja viimeisen lauseen perusteella voisi ehkä sanoa että vuosi 2014 oli paras. Mutta en tee niin, sillä se ei ollut paras. En tiedä olenko jo kokenut elämäni parhaan vuoden vai onko se vielä edessäpäin. Vai oliko se sittenkin tämä vuosi? Tiedän vain sen tosiseikan, että 4h 35 min päästä on uusi vuosi ja että mun täytyy nyt lähteä. IHANAA UUTTA VUOTTA 2015! 

Welcome 2014!

Oikein hyvää tätä vuotta kaikille! Toivottavasti se on lähtenyt hyvin käyntiin, itse en oikein edes tajua että nyt on jo vuosi 2014 ja jo neljäs päivä tätä vuotta. Tää vuosihan piti olla vasta joskus kaukaisuudessa. Vanhojen tanssit, 18-vuotissyntymäpäivä ja kielimatka. Onks ne kaikki nyt tänä vuonna ajankohtaisia? En tajuu :D

Mä vaihdoin vuoden siis kaverin luona muutaman muunkin kaverin kanssa. Pelailtiin Trivial Pursuitia, Aliasta ja sen sellaista. Käytiin kattoo kunnan ilotulitus ja valvottiin aamuviiteen. Eli mukava ilta oli. Yritin ottaa puhelimella kuvia raketeista, mutta oikeastaan yksi onnistui parhaiten. Mutta voisin kuitenkin jakaa muutaman parhaimman otoksen tuolta illalta. (Ja laatu ei ole kovin hyvää, varoitan...)

Mahtavaa uutta vuotta 2013!

Hyvät uudet vuodet! Tulin postaamaan teille viimeisillä voimillani, ennen kuin menen nukkumaan. Mut aattelin että tää postaus olisi paljon kivempi, kun laitan sen puol kaks yöllä, enkä puol kaks päivällä :D

Vuosi vaihtui kavereiden seurassa kotona. Kaksi kaveria tuli meille ja me höpötettiin kaikkea, kuten muisteltiin ala-asteaikoja, laulettiin vähän karaokea, syötiin aikas paljon, ammuttiin rakettaja, katottin leffa ja valettiin tinoja :)

Mä olin tehnyt siis fetapastasalaattia, crostineja ja nakkibrushetoja (molemmat ovat patonkin palasia, joissa toisissa on tuorejuustoa ja toisissa nakkitomaattitäytettä. Kumpikin on kuorrutettu mozzarellajuustolla). Toinen kaveri teki kinkkusarvia ja toinen toi jaffakeksejä ja possumunkkeja, joista kyllä yks vaan syötiin:D

Yhdeksän jälkeen, ennen kuin äiti ja isä lähti omille reissuille, ammuttiin muutama raketti ja mä sain ampua isän kaverina. Yksi ei vaan noussut ilmaan, vaan räjähti maahan... no ei onneksi käynyt kuinkaan.

Paras kuva raketeista:D

Rakettien ampumisen jälkeen mentiin sisälle ja katottiin Pirates of Caribbean Vierailla vesillä ja oli kyllä hyvä leffa. Se oli ensimmäinen Pirates of Caribbean, jonka oon nähnyt ja tykkäsin! Pitää kattoa joskus ne muutkin.

Se leffa loppui juuri sopivasti kymmenen minuuttia ennen kahtatoista ja katottiin sitten ykköseltä vuoden vaihtuminen :) Sen jälkeen vielä valettiin tinat ja sitten kaverit lähti

Mä rupesin siivomaan ja tulin nyt koneelle vielä päivittä facebookin ja tekemään tän postauksen. Kohtapuoliin vois kömpiä nukkumaan :) mut hyvä alku tällä vuodella ainakin oli :) toivotaan, että vuosi on alkunsa kaltainen ainakin mulla :D