Kotona!

Lappi jäi taakse ja tutut Etelä-Savon maisemat tervehtivät tuhlaajatyttöään, kun tämä palasi takaisin kotiin. Melkein neljä vuotta painanut koti-ikävä sai hakemaan töihin takaisin kotiseuduille ja itse asiassa samaan paikkaan, josta työtaipaleensa virallisesti aloitti. Samat neljät seinät, jotka joskus ahdisti, ottivat tytön takaisin maailmalta siipiensä suojaan. Olen siis palannut takaisin Juvalle ja ainakin seuraavat puoli vuotta täällä asustellaan.

Koti - ja tällä tarkoitan sekä tätä huonetta, taloa, kylää, kuntaa ja maakuntaa - on ottanut mut hyvin vastaan. Maanantaina illalla tulin ja jo heti tiistai-iltana mut houkuteltiin sählyä pelamaan. Lisäksi olen nähnyt kummilapsia ja olen käynyt moikkaamassa myös muita tuttuja. Tämä viikko oli mulla niin sanotusti lomaa ja maanantaina aloitan sitten työt. Tänään vihdoin sain purettua matkalaukut ja muutenkin järjesteltyä muuttolaatikot hieman järkevämmin.

Eilen parturiin ajellessa ja muutenkin olen tällä viikolla miettinyt, että mitä kaikkia ajatuksia kotiinpaluu mieleeni tuokaan ja pelännyt oikeastaan sekä itseni että muiden reaktioita ja sitä, että tuleeko mulle sellainen "tuhlaajatyttö" olo, kun tulin tänne takaisin. Ei ole tullut. Ehkä hieman aluksi on aina jännittänyt, että mitenhän mut otetaan vastaan, mutta sitten kun ollaan oltu aidosti iloisia, niin jännityskin on lähtenyt. Ja itselläni on vihdoin taas hyvä olla.

Tajusin, että en palaa takaisin häntä koipien välissä, vaan palaan takaisin elämään, joka oli hyvä mutta minulla oli paha olla. Lukioaikoina olin monessa mukana ja minulla meni koulussa hyvin sekä oli kavereitakin, mutta silti minua ahdisti. Ala-asteella ja ylä-asteella koetut kiusaamistapaukset olivat vielä niin selvästi mielessä ja muutenkin tuntui, että kaikki piirit oli liian pieniä. En edes tiennyt kuka minä olin. Ja siksi piti päästä pois ja mahdollisimman kauas.

Nyt olen monen monta elämän oppituntia, kokemusta ja muistoa rikkaampi. Olen löytänyt itsevarmuuteni ja itsetuntoni takaisin ja vihdoin tiedän edes osittain kuka oikein olen. En siis palaa kotiin, koska en pärjännyt maailmalla vaan palaan kotiin, koska löysin maailmalta sen mitä etsinkin ja nyt voin palata takaisin elämään löydökseni kanssa sitä elämää, mikä oli joskus hyvä.

Ja eihän sitä koskaan tiedä, mihin tämä maailma meidät heittää. Nyt kuitenkin voin yliviivata haaveideni listalta opiskelijaelämän, vaihtoon lähdön, restonomin tutkinnon ja talvisesongin Lapissa. Aika katsella seuraavia haaveita tai vaan keskittyä siihen, että on taas kaikkien tärkeiden ihmisten luona ja kun koulut on käyty, on vapaa tekemään mitä itse haluaa...

We<3it