Koska elämäni on ollut opintojen ja monen eri työn (jotta saa rahat riittämään kaikkiin menoihin) johdosta melko hektistä, niin on pitänyt keksiä arkeen erilaisia keinoja, joilla pystyy rentoutumaan ja jaksamaan. Kutsun näitä arjen pieniksi pysähdyksiksi, ettei elämä olisi yhtä paikasta toiseen juoksemista.
Aloitan aamuisin päiväni nykyään paljon rauhallisemmin. Vaikka olisi miten ihana nukkua sinne viime minuutille asti, huomaan että päivän jaksaa kuitenkin paremmin, jos herää sen 10 minuuttia aiemmin ja juo aamukahvinsa rauhassa. Jos mulla on etä- tai iltavuoropäivä, silloin taktisesti katson suoratoistapalvelusta yhden jakson jotain meneillä olevaa ohjelmaa samalla kun syön aamupalaa. Näin en ala heti aamulla suorittamaan päivää, vaan aloitan sen rauhallisesti.
Myös iltani päätän tietoisella pysähtymisellä. Vaikka miten väsyttäisi päivän jälkeen tai kello olisi jo niin paljon, että olisi tarvetta mennä jo nukkumaan, otan käsityön tai kirjan syliini ja nollaan ajatukseni jommalla kummalla tavalla. Näin kaikki päivän aikana tapahtuneet asiat eivät ehkä niin helposti tule uniin tai mieleen ennen nukahtamista, vaan pysäytän päivän siihen, että noniin nyt tässä on mun hetkeni.
Tällä hetkellä kuuntelen Sara Parikan ja Johanna Puhakan Papupata-podcastia ja se on ollut hyvä keino esimerkiksi autolla ajaessa ja paikasta toiseen siirtyessä siihen, että en ala liikaa miettimään mitään ylimääräistä. Keskityn kuuntelemaan podia ja näin ollen myös hieman pysähdyn omasta arjestani. Samoin kotitöitä tehdessä kuuntelen tätä, jolloin niiden tekeminen ei ehkä niin pahalta kuitenkaan tunnu. Toisaalta oon kyllä oikeastaan aina pitänyt kotitöistä, kiireisen arjen keskellä vaan joskus on tuntunut vaikealta löytää niille aikaa.
Yritän myös tavata ystäviä ja sukulaisia joko yhdessä kumppanin kanssa mutta myös yksin. Kavereiden kanssa lenkillä voi papattaa ihan kaikesta mikä omassa mielessä on ja läheisten näkemisestä ja heidän kanssaan juttelusta saa ihanasti virtaa. Ihanaa on myös kun hyvät ystävät laittavat viestiä ja kyselevät kuulumisia niin on ihana pysähtyä hetkeksi kirjoittamaan tai äänittämään ääniviestiä arjessa.
Koska mulla on ollut aiemmin tapana buukata itselleni päivät aivan liian täyteen ohjelmaa, olen sitäkin yrittänyt vähentää. Elämässäni oli vaihe, jossa yksi asia päivälle kalenterissa oli ihan tarpeeksi ja sen jälkeen piti päästä kotiin lepäämään, mutta nyt olen onneksi saanut virtaa takaisin ja jaksan enemmän. Kuitenkin jossain on rajakin vedettävä ja se on max kolme aikataulua päivälle. Otetaan esimerkiksi viime viikon tiistai: Aamupäivällä kuvasin/harjoittelin Tupperwaren esittelyvideoita, sitten kävin iltapäivällä hommissa maatilalla ja illalla kävin pelaamassa sählyä. Ja siinäkin jo mietin, että onko itselläni liian tiukka aikataulu, mutta ei ollut onneksi ja illalla makasinkin vain sohvalla.
Olin jo kirjoittamassa viimeisiä sanoja tähän postaukseen, kun mieleeni tuli yksi keino, millä lisään arkeeni jaksamista ja pakollista pysähtymistä. Käveleminen tai pyöräileminen töihin tai harkkapaikkaan, jos se vaan siis on välimatkallisesti mahdollista, auttaa lisäämään kiireiseen arkeen liikuntaa ja ulkoilmaa, mutta myös pysäyttää arkea, kun sulla meneekin matkaan hieman enemmän aikaa, jolloin et tukka putkella painakaan menemään.
Mutta näihin sanoihin ja tunnelmiin, mukavaa huhtikuun vikaa viikkoa ja palaillaan seuraavan kerran postailuun hieman juhlamerkeissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti