Lapsuusmuistoja

 Kesä (samoin kuten joulukin) tuo jostain syystä paljon mieleen lapsuusmuistoja ja ehkä myös tietoisesti on tullut pohdittua lapsuuden kesiä ja niiden tuomia iloja. Aikuisten elämä kun ikävä kyllä näyttää olevan aikamoista suorittamista ja asioiden suunnittelua. Lapset, jos ketkä, osaavat elää hetkessä ja olla murehtimatta tulevaa.

Kävin tänään kummitytön kanssa katsomassa Taikaniemen kotieläinpihalla eläimiä ja kuumasta hellepäivästä huolimatta toivon, että retkestä jäi mukava muistijälki hänelle vielä vuosienkin päähän. Itse muistan omasta lapsuudestani parhaiten juuri ne hetket, kun yhdessä jonkun aikuisen kanssa tehtiin jotain kivaa ja omasta arjesta poikkeavaa.

Muistan lapsena, kuinka odotin mummon vierailuja tosi paljon. Totta kai ne tarkoittivat sitä, että oma huone piti siivota ennen sitä, mutta mummon vierailu tarkoitti kolmea asiaa: a) aamulla sai aamupuuroa, b) oli joku, jonka kanssa pelata lautapelejä ja c) oli joku, joka luki iltasadun. Nämä asiat ja sen ilon, mikä mummon vierailuista tai mummon luona vierailuista tuli, muistan vieläkin näin aikuisena ja joka kerta kun nyt vierailen mummon luona, koitan muistaa sen.

Minusta on ihanaa katsoa kun veljenlapset uida polskuttelevat järvessä ja viime vuonna kummilapsien kanssa kävinkin uimassa, kun heistä kolme (onneksi kuitenkin eri aikaan) olivat minun luona yökylässä. Miksi se on niin ihanaa? Itse kun katselen vuosia taaksepäin omaa elämääni, muistan sen, että kesällä en ollut missään muussa kuin vedessä. Muistan jopa vesileikit joita leikittiin joko serkkujen tai kavereiden kanssa. Vesi on elementtini ja ilmankos minua ahdistikin siellä Seinäjoen lakeuksilla, kun vettä ei ollut kuin joen muodossa nähtävissä.

Mitä muuta muistan lapsuudestani ja lapsuudenkesistäni? En tiedä mikä lasketaan lapsuudeksi, mutta muistan varhaisteini-ikäisenä elikkä noin 13-vuotiaana, että kesälomani kohokohta oli se, kun kävimme meidän perheen pienelle moottoriveneellä ajelemassa Suur-Saimaalla. Kaikki Puumalan mökkireissut on kyllä ollut sillä tavalla mieleenpainuvia, että vaikka sieltä nyt jokaista yksityiskohtaa ei muistakaan, niin kuitenkin siihen paikkaan on tullut sellainen tunneside, että siellä haluaa edelleen käydä ja sitten vuosien päästä kun omia lapsia niin haluan heitä viedä sinne.

Monet lapset käy kesäleireillä ja niitäkin aion ehdottaa sitten omalle jälkikasvulleni, mutta niistä minulla itselläni ei ole kovin kauniita muistoja. Tai on hyviäkin muistoja, mutta muutama ikävä muisto jättää ne varjoonsa. Sen sijaan rippileireiltä mulla on hyviä muistoja, mutta niiden muistelu meneekin sitten enemmän jo nuoruusmuistoihin.

Sen sijaan muistan lapsuudestani heinän tuoksun, lehmien laiduntamisen ja heinätalkoot. Saunaillat, kun äitille ja isälle tuli vieraita ja äiti antoi minun leipoa jotain heille. Muistan kuinka ensin opettelin ajamaan mopolla, sen jälkeen traktorilla ja lopulta autolla, että pystyin viemään eläimille hieman kauemmaksikin ruokaa ja täyttämään vesiastiat. Muistan Tykkimäen ja Visulahden reissut, joita oli ehkä noin yksi kesässä. Yksi reissu on jäänyt mieleeni, kun heti ensimmäisenä puistoon mennessä päätimme käydä narunvedossa, jotta se olisi sitten niin sanotusti pois alta. Minulla kävikin hyvä tuuri ja voitin isoimman dino-pehmiksen mikä paikassa oli. Tädeilläni oli sitten kiva koko päivän raahata dinoa mukana, kun minä veljen ja kaverin kanssa touhusimme. 

Vaikka itse en ole vielä äiti, eikä minun tarvitse miettiä, että millaisia muistoja haluan lapsuudesta lapsilleni antaa, koen kuitenkin osaksi kummin velvollisuuksiani viettää kummilasteni kanssa aikaa. Suurta ja ihmeellistä sen ei tarvitse olla. Vanhin kummipoikani oli nuorempana tosi kiinnostunut traktoreista, joten vein hänet yhtenä kesänä päiväksi Valtran liikkeeseen ja sen jälkeen torille syömään herneitä. Viime vuonna, kun kummityttö oli yökylässä pidimme taidepajan ja kävimme uimassa. Myös kummipoikien yökyläily viime vuonna piti sisällä paljon uimista, herkkuja ja valvomista. Tänä vuonna nuorin kummityttöni pääsi sitten katsomaan eläimiä kotieläinpihalle.

Tärkeintä lapsuusmuistojen luomisessa on siis yhdessä vietetty aika turvallisten ja rakastavien aikuisten kanssa <3 Postausta kuvittamaan muutama kuva omista lapsuudenkesistäni.

Vuonna 2004 oli Farmarit viimeksi Mikkelissä ja silloin meidän Pampula lehmä oli myös mukana näyttelyssä.

Vasikoiden talutus ja totuttaminen ulkoelämään oli yksi lempipuuhistani lapsena

Mökillä uimisen jälkeen kivointa oli lekotella riippukeinussa!

Tykkimäellä autolla huristelemassa

Visulahden mattoliukumäessä