Säilöntäpostausta taas pukkaa näin syksyn kunniaksi! Eilen kävin kotipaikan puutarhasta keräämässä 10 litraa kriikunoita ja tajusin, että enhän mä ole blogissa tänä syksynä maininnut mitään säilömisestä vaikka sitä on kyllä tehty!
Marjoja tuli tänä vuonna pakkaseen tosi vähän, kun kesällä en raaskinut ostaa kuin yhden 5 kg:n laatikollisen mansikoita, vattu-aika meni multa aivan ohi ja mustikkaankaan en ehtinyt montaa kertaa mennä. Meen huomenna yhden yön reissulle mökille, niin ajattelin käydä sitten puolukkaa täydentämässä pakkaseen ja löysin myös hyvän karpalopaikan, jos niillä vaikka korvaisi muiden marjojen vähyyden.
Hilloja olen ahkerasti keitellyt. En muista olenko maininnut blogissani joulu- tai säilöntäpostausten yhteydessä perinteeksi muodostuneesta joulumuistamisesta. Olen nimittäin nyt jo muutamana vuonna antanut kummeille, mummolle ja ukille yms. joululahjaksi hillo- ja keksipurkin. Joka vuosi kokeilen jotain uusia hilloja ja tänä vuonna perinteisten omenahillon ja puolukkahyytelön lisäksi on keitetty punaherukkahilloa ja parhaillaan kattilassa porisee kriikunahillo.
Lisäksi suolakurkkuja olen laittanut jo kahdesti; toinen satsi ihan tavallisia ja toinen valkosipulisuolakurkkuja, kun rakas avokkini rakastaa suolakurkkuja. Itsekin niistä tykkään, mutta mielenkiinnolla odotan miltä nuo valkosipulikurkut maistuu.
Pakkasessa on myös kesäkurpitsaa sekä kurpitsaa säilöttynä. Kesäkurpitsan laitoin ihan palasiksi ja hyödynnän sitä talven myötä sitten esimerkiksi kasvissosekeitossa. Kurpitsaa sain 1/4 kokoisen palan oikein jättiläiskurpitsasta, kun tuttavani kertoi hyvästä kurpitsaleivästä. Nyt mulla on sitten valmista kurpitsasosetta tuota leipää varten ja tekasin mä parit kurpitsasosekeitotkin siitä kurpitsasta.
Perunannostotalkoot jäi multa tällä kertaa työvuoron takia väliin, mutta tällä viikolla on töitä vähän vähemmän niin enköhän ehdi äitille auttamaan porkkanan ja lantun sadonkorjuussa. Onneksi äidillä on kellari, niin siellä saa säilöttyä lantut kun ei ne oikein tässä rivitaloasunnossa oikein säilyisi.
Ja tietenkin äidin kaverina on mehuakin keitetty ja jälleen kerran sain opit siihen miten mehua keitetään. Äiti unohtaa joka vuosi, että jo edellisenä vuonna hän neuvoi mua keittämään mehua. Joten eiköhän ensi vuonna sitten mehu synny jo ulkomuistista!
Sellaista kaikkea löytyy sitten muun huushollin kaapeista talvea varten säilöttynä. Hyvin vähän on tullut otettua kuvia säilömisistäni, joten aika niukkakuvainen postaus tällä kertaa. Katsotaan jos seuraavan kerran kirjoittelen aiheesta, josta löytyisi vähän enemmän kuvia!
 |
| Todistusaineistoa, että edes vähän tuli kerättyä mustikoita |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti