Se tarkoitti kohta saavutettua 210 opintopistettä ja niiden eteen tehtyä työtä. Se tarkoitti myöhäisiä iltoja koululla jonkun projektin parissa ja välillä jopa viikonloppujen uhraamista. Se tarkoitti muutamaa kymmentä raporttia, jokusen verran moodle-tenttejä sekä paperitenttejä, luentoja ja oppitunteja. Puuhaamista opiskelijaravintola Prikassa ensin ykkösellä tuottajana, kakkosella johtajana ja kolmosella erinäisten projektien parissa.
Se tarkoitti Restokisojen Gaala-tarjoilua, Ruoka ja viini -kurssia, KV-viikon coctail-tilaisuutta, Meksikolaista iltaa Prikassa, ohjatun kokkausillan järjestämistä Prikassa, myrsky-illallista, Suomi-lounasta sekä muita projekteja.
Mutta sen lisäksi se tarkoitti punaisia opiskelijahaalareita, jotka vedettiin jalkaan keskiviikkoisin (ei nyt kuitenkaan joka keskiviikko) ja niitä haalarimerkkejä joita siihen kerättiin innokkaana ainakin ensimmäiset kaksi vuotta. Se tarkoitti vujuja, approja, pikkujouluja ja vappuja, jolloin ei mietitty koulustressiä. Se tarkoitti Triangelia, Goomia ja SuperGoomia (opiskelijaristeilyjä) ja se tarkoitti välillä huonovointisia torstai-aamuja.
Se tarkoitti myös opiskelijayhdistyksen sihteerin sekä markkinointivastaavan hommia. Bileiden, makkaranpaistoretkien, peli-iltojen, pikkujoulujen sun muiden järjestämistä. Kokouksia ja edustamista muissakin tilanteissa kuten Restomeetissä Helsingissä. Se tarkoitti tutorina toimimista ja uusien ykkösten auttamista. Se tarkoitti tutustumista muiden alan opiskelijoihin näiden yhteydessä.
Ja totta kai se tarkoitti vaihtosyksyä Amsterdamissa. Opiskelua ja asumista toisessa maassa ja tutustumista uusiin ihmisiin siellä. Opiskelua toisella kielellä, tutustumista uuteen maahan ja sen kulttuuriin. Iltoja keskustassa, museoita, pyöräretkiä ja matkustelua ympäri Hollantia.
Se tarkoitti kahden harjoittelun suorittamista, Restokisoihin osallistumista, opinnäytetyötä ja koulustressiä. Se tarkoitti uusien liikuntavuorojen kokeiluja, työvuoroja opiskelijakahvilassa, opintoretkiä Kauhajoen ruokamessuille sekä Gastro-messuille Helsinkiin. Se tarkoitti opintotuen odottamista jokaisen kuun alussa ja töiden tekoa lomilla. Asumista opiskelijakämpässä ja viikonloppureissuja kotiin. Tenttiin lukua bussissa, koulutehtäviä junassa ja esitelmän hiomista auton ratissa. Ja tietenkin Tsumpin teekupillisia, Sodexon sapuskoita ja lounaita Prikassa.
Se tarkoitti mahtavien opiskelukavereiden tapaamista ja toivomista, että meidän kaveruus ei ole riippuvainen samasta opinahjosta ja samasta paikkakunnasta. Se tarkoitti elämäni stressaavinta mutta samalla myös palkitsevinta aikaa. Se tarkoitti rajojen rikkomista, ahkeruutta ja itsensä voittamista.
Otin siis omasta mielestäni kaiken irti tästä ajasta ja vaikka tätä elämänvaihetta tuleekin ikävä, en malta odottaa sitä, että töistä tullessani minun ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa siitä, että avaan tietokoneen ihan muuta tarkoitusta varten kuin koulutehtävien tekoa. Ja sitä mitä kaikkea muuta tuo uusi elämänvaihe oikein tuokaan elämääni... Mutta nyt vielä focus on tähän hetkeen ja niihin viimeisiin koulujuttuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti