Next chapter

Reilu 15 vuotta elämästäni on mennyt koulunpenkillä. Viimeiset 15 vuotta olen talvisin pakertanut kotitehtäviä, jotka vaikeutuivat ja laajenivat vuosi vuodelta. Ensin väritettiin kuvia ja opeteltiin lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Sitten kirjat paksuuntui, tekstit vaihtui, laskut vaikeni ja lauseet piteni. Tuli uusia aineita. Tuli enemmän vastuuta. Tuli kokeet, pistarit ja esseet. Tuli ryhmätyöt ja aiheet koko ajan syventyi ja syventyi. 

Reilu kuusi vuotta sitten opiskelu ja koulunkäynti vaihtui vapaaehtoiseksi ja opiskeltavat aiheet lisääntyi. Nyt piti itse pitää huolta siitä, että yhä vaikeammaksi menneet matikanlaskut tuli laskettua, psykan koealue luettua ja saksan sanat opeteltua. Mutta nyt sai myös hieman enemmän vapautta ja sai itse päättää mitä kursseja kävi pakollisten kurssien jälkeen.

Jossain vaiheessa piti alkaa miettiä mitäs tämän jälkeen. Ala-asteelta asti ollut unelma eläinlääkärin ammatista oli kaatunut kasiluokan tet-jaksoon, jossa totuus eläinlääkärin ammatista oli paljastunut. Haaveet lastenhoitajan ammatista myös kaatuivat ensimmäiseen kesätyöhön kolmen lapsen vahtijana. Opettajana olo kiinnosti, mutta totuus siitä että kun joskus kouluni saisin päätökseen ei olisi enää kyläkouluja ja sitä juuri olisin halunnut. Pienestä pitäen ollut into leipomiseen ja keittiössä hääräilyyn vahvistui pitopalvelussa tehdyn tet-jakson jälkeen ja niin otettiin ravintola-ala tähtäimeksi.

Lukioon halusin ehdottomasti, joten ne kokemukset ja opit otettiin siinä välissä. Opon kanssa keskustelun jälkeen vahvistui tavoiteltava tutkintonimike: restonomi. Tämän jälkeen alkoi koulujen vertailu ja niitä vertailtiin. Lukion abivuotena olin tappamassa aikaa kirjastossa lukioteatteriharkkojen ja sählyn välillä ja tein ammatinvalintatestin, joka vahvisti että kuulun ravintola-alalle. Testi ehdotti myös niin toisen asteen koulutuksia kuin myös ammattikorkeakoulututkintoja ja siellä silmiini pomppasi Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Siellä restonomin tutkinto painottui enemmän ruokaan, mikä kiinnosti minua ja monien pohdintojen jälkeen hakupaperit laitettiin sitten sinne.

Kutsu valintakokeisiin tuli ja niiden jälkeen tieto opiskelupaikasta. Nyt muutettaisiin Seinäjoelle opiskelemaan. Kolme ja puoli vuotta täyttyi erinäisistä alan opinnoista raporttien, projektien, luentojen ja tenttien myötä. Ensin ekana vuonna opiskeltiin perusopintoja kuten elintarviketurvallisuutta, erityisruokavalioita, ruokapalvelujen kokemuksellisuutta ja elämyksellisyyttä, ruoan ja terveyden yhteyttä toisiinsa sekä puuhattiin Prikassa tuottajan roolissa. Vuosi päätettiin perusharjoitteluun. Toisena vuonna päästiin johtajan rooliin Prikassa ja opinnoissa syvennyttiin enemmän esimiehen tehtäviin. Lisäksi osallistuttiin erilaisiin projekteihin joko vapaavalintaisten opintojen tai perusopintojen parissa.

Toisen vuoden keväällä tehtiin valinnat syventävien ammattiopintojen kokonaisuuksista ja itsellä ne valikoitui vaihdossa suoritettuihin liiketalousopintoihin sekä ruokatuotannon kehittämiseen sekä ravitsemuksen opintoihin. Näiden ja opinnäytetyöhön preppaavien kurssien sekä erikoistumisharjoittelun parissa vietettiin opintojen loppuaika. Opinnäyteytyö kaiken pähkäilyn jälkeen suuntautui parin kesän kesätyöpaikan kesäterassin kehittämiseen.

Ja tässä sitä ollaan. Monen monta koulutehtävää, oppituntia, luentoa, raporttia, esseetä, tenttiä, koetta, pistaria jne takana. Eilen oli viimeinen kontaktipäivä, toissapäivänä pidin opparin tulosseminaarin ja kaikki tehtävät on palautettu. Marraskuussa käyn vielä yhtenä päivänä tekemässä kypsyysnäytteen ja arviointikeskustelussa. Opparia pitää vielä lähettää eri paikkoihin ennen kuin sen kanssa ollaan valmista, mutta periaatteessa opiskelua minulla ei enää ole. Joulukuussa saan sitten restonomin paperit käteen.

Elämässäni aukeaa siis uusi lehti, kun opiskelu vaihtuu työelämään ja vihdoinkin minulla on se kauan kaipaama vapaa-aika. Tällä viikolla on meinannut vieroitusoireet iskeä siitä, ettei enää opiskele ja olen miettinyt seuraavia vaihtoehtoja, mutta kyllä taidan sittenkin olla ihan tyytyväinen siihen, että nyt saa lukea niin paljon hömppäkirjoja kuin jaksaa, Netflixin katsomisesta ei tarvitse kantaa huonoa omatuntoa, tilille tulee hieman enemmän rahaa kuussa kuin opiskelujen aikana ja vapaapäivinä ei tarvitse tehdä koulujuttuja.

Uusi elämänvaihe aloitetaan yhden haaveen parissa. Muutan nimittäin parin päivän päästä Rovaniemelle, josta olen saanut ainakin sesongin ajaksi töitä, mutta eihän sitä tiedä, kuinka kauan siellä viihtyy... Kaikki on mulle nyt aivan auki ja se on jännittävää, vapauttavaa ja pelottavaa. Nyt vaan pitää osata luottaa siihen, että aika näyttää mitä kaikkea tulee tapahtumaan ja millaiseksi mun elämä tästä eteenpäin muokkautuu. Aika aloittaa siis uusi luku elämäni kirjassa.