Rakkaudesta fiktioon

Todellisuus on joskus rankkaa ja vaikea hahmottaa. Välillä ei ole varma mitä haluaa tai minne on oikein menossa elämässään. Välillä on hukassa, yksin ja surullinen. Silloin saattaa tulla sellainen tunne, että haluaa edes hetkeksi pois niistä kaikista negatiivisista ja ahdistavista tunteista ja ajatuksista. Jokaisella ihmisellä on oma tapansa päästä pois ja minulle se on aina ollut tarinat ja fiktio. Niiden avulla olen päässyt pois siitä hetkestä ja paennut pelottavia ajatuksia, kunnes ne ajatukset eivät ole enää pelottaneet.

Kun olen tuntenut itseni erittäin yksinäiseksi eikä ole ollut ystäviä tai perhettä käden ulottuvilla tukemassa vaikeuksissa, on fiktio auttanut. Sen avulla olen taltuttanut koti-ikävän, surun, yksinäisyyden, murheen, ahdistuksen ja stressin. Fiktio on auttanut selviämään erilaisista vaikeista ja pulmallisista tilanteista, kun olen voinut uppoutua tarinoihin ja todellisuuksiin, jotka eivät ole omia.

Mutta on fiktio ollut muutakin. Se on ollut harrastus ja ajanviete niin kauan kuin jaksan muistaa. Lapsena barbieleikeissäni oli selvät juonikuviot ja jokaisella kerralla jatkoin leikkiä siitä kohdasta mihin viimeksi olin jäänyt. Hieman vanhempana barbiet pakatessani laatikoihin löysin pelimaailman muun muassa Sims-pelin myötä, jossa sain myös vaikuttaa juonenkäänteisiin ja luoda hahmoille erilaisia tarinoita. Lapsuuden sairaspäivät vietettiin katsoen Disneyn piirrettyjä. Siitä asti, kun opin lukemaan kirjoja, on rahapussissani ollut vähintään yksi kirjastokortti (nyt niitä on yhteensä neljä).

Kirjastot ja kirjakaupat ovat minulle taivaita ja menen niihin usein tappamaan aikaa. Hivelen kirjojen selkämyksiä ja lueskelen kirjojen takakansia. Tavaratalojen dvd-laarit pitää aina tsekata, jos sieltä löytyisi kokoelmiin uusi dvd-löytö. Yksikään jouluaatto ei ole jouluaatto, jos siihen ei kuulu myöhäisillasta elokuvan katselu. Samoin kuin perjantai- ja laauntai-illat on kulunut minun osaltani useammin leffojen ääressä kuin baarien tanssilattioilla. Netflixin katseluhistoriaan en halua edes vilkaista, sillä lukumäärä sarjoista ja leffoista järkyttäisi jopa itseni.

Ajanvietteen ja pakokeinon lisäksi fiktio on tuonut minulle elämänkatsomukseni ja sen avulla olen luonut oman maailmankuvani ja omat unelmani. Lähes kaikki unelmamatkakohteistani on muodostunut minulle jonkun sarjan, elokuvan tai kirjan myötä ja monesti siteeraan osuvia lausahduksia lempikirjailijoiltani tai lempihahmoiltani. Monesti myös suosikkitarinoideni opetukset auttavat minua ratkaisemaan oman elämäni ongelmia tai pohdintoja.

Elämäni on siis lapsesta asti rakentunut tarinoiden äärelle ja ahdistavissa tilanteissa olen joko napannut kirjan käteen, avannut Netflixin tai alkanut itse kirjoittaa tarinaa, johon purkaa ajatuksia. Tietokoneeni tiedostot-kansio onkin täynnä ajatuksia ja tarinoiden alkuja. Ehkäpä niistä joskus tulee jotain muutakin kuin pelkkiä tiedostoja, ken tietää. Mutta yhden asian tiedän ja se on se, että elän tätä elämää rakkaudesta fiktioon.