Kaikki ei aina mene niinkuin suunnittelee

Nytkun olen vihdoin saanut kaikki koulujutut pois alta (tutkintolupahakemusta lukuunottamatta), minkä vuoksi työvuorojen jälkeen on aikaa vapaa-ajalle ja kirjoittamisharrastukselle. Siksi olenkin aikonut tehdä muutosliikkeen tämän blogiin suhteen. En vielä tiedä mitä kaikkia muutoksia aion tehdä mutta yksi on se, että alan kirjoittaa useammin. Tästä lähtien saatte nauttia siis blogiteksteistäni vähintään kahdesti kuussa ellei useamminkin :)

Mutta siirrytäänpä sitten asiaan. Tänään yhtä toista ajetelmaa kirjoitellessani tajusin asian mikä sai itseni aluksi huvittumaan, mutta sitten tajusin että sehän kuvaakin elämää täydellisesti. Se on nimittäin se, ettei kaikki mene aina niinkuin suunnittelee. Mutta se ei silti tarkoita sitä, etteikö elämästään saisi sellaista kuin sen haluaisi.

Kun 16-17-vuotiaana aloin haaveilla ja suunnitella kielimatkalle lähtöä ilmoittauduin aluksi matkalle kohteeseen Torquay ja ajankohta oli heinäkuu. Toisin kuitenkin kävi ja minulle ilmoitettin EF:ltä että ainut ABI-kielikurssi, joka toteutuisi, olisi kesäkuussa Brightonissa. Aluksi hieman pitkin hampain suostuin siihen, mutta viimeistään paikan päällä tajusin, miten ihana kaupunki Brighton olikaan ja miten hieno kokemus siitä tuli. Yksi elämäni parhaimpia kuukausia ehdottomasti!

Lukion abivuoteen asti opiskelupaikkaa miettiessäni kohteina oli Kuopio ja Jyväskylä ja arvoinkin niiden välillä monta kertaa. Suunnitelmat kuitenkin meni uusiksi, kun sinä yhtenä syksyisenä tiistai-iltana kirjastossa istuessani tein ammatinvalintatestin, jonka tulokset kertoivat minulle vaihtoehdosta nimeltä Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Ja siitä koulusta pitäisi kuukauden päästä valmistua restonomin tutkinto taskussa.

Peruskoulun päättymisen kunniaksi lähdin Saksaan perheystäväni luokse ja sillä matkalla hän sai päähäni ajatuksen vaihtoon lähdöstä. Kohteena toki piti olla Australia vuosien haaveilujen jälkeen, mutta loppujen lopuksi tässä vietettiin viisi kuukautta Alankomaissa. Vaihtoaikani oli kuitenkin kohteesta huolimatta upea ja Alankomaiden pienuus mahdollisti matkustelun syksyn aikana. Ja puhumattakaan niistä kaikista upeista hetkistä ja kokemuksista, joita koin vaihdon ajalta.

Ja mitä tulee tähän nykyiseen elämänvaiheeseeni, vielä heinäkuussa olin hakemassa töihin talveksi Leville, mutta nyt sitä asutaan ja työskennellään Rovaniemellä. Vielä en osaa sanoa mitä kaikkea tämä aika täällä tuo työkokemuksen ja itsenäistymisen lisäksi, mutta varmasti tästäkin tulee ihan yhtä hienoa kuin jos olisin Levillä.

Joten vaikka ensimmäinen versio suunnitelmistani ei toteunutkaan, olennaisin asia kuitenkin pysyi. Kävin kielimatkalla, opiskelin restonomiksi, kävin vaihdossa ja asun ja työskentelen Lapissa. Joten vaikka kaikki ei mene alkuperäisen suunnitelman mukaan, voit silti saada sen mitä tahdot. Varsinkin jos teet töitä asian eteen ja olet rohkea. Se olkoonkin tämän kertaisen kertomukseni opetus. Näihin sanoihin ja tunnelmiin: