Uuteen vuoteen 2019

Vuoden 2018 vuosipostaus oli ehkä hieman melankolinen. Se johtui ihan siitä syystä, että minulla on kerrankin elämässäni edessä tuntematon ja en ole hyvä kohtaamaan asiaa. Ahdistun ajatuksesta, kun en tiedä missä olen huhtikuussa, heinäkuussa saati syyskuussa. Olenko aikaisemmin tiennyt? No suurin piirtein joo. Opiskelut on koko ajan määrittänyt elämääni ja antanut minulle suuntaviivoja. Nyt minulla ei ole niitä enää ja olen erittäin surkea navigoimaan ilman edes kartan tapaista. Ja vielä kun kohta alkaa olla lapsesta asti seuranneet unelmat toteutettu eikä enää voi tehdä elämänpäätöksiä niiden perusteella.

Mutta keskitytään niihin asioihin mitä tiedän uuden vuoden sisältävän. Yksi niistä on panostaminen lukemisharrastukseeni ihan uudella levelillä. Osallistun nimittäin Helmet-lukuhaasteeseen ja sitä varten olen luonut toisen blogin: https://rakkaudestafiktioon.blogspot.com/ ja blogiin liittyvän instagramtilin (@rakkaudesta_fiktioon), joihin kirjoittelen jokaisesta lukemastani kirjasta pienimuotoista arvostelua ja herättikö kirjan lukeminen jotain ajatuksia. Lisäksi koska Netflix-addiktio on osa elämääni, tulee tuonne purettua myös niitä ajatuksia ja yksi leffa-arvostelukin sieltä jo löytyy. Rakkaudesta fiktioon seurantaan, jos tämä puoli elämässäni kiinnostaa.

Uuden blogin ja instagram-tilin myötä tämä blogi vapautuu kirjoihin, sarjoihin ja leffoihin liittyvästä materiaalista. Toki sivulauseissa pitää edelleen mainita fiktio, mutta nyt olen löytänyt keinon purkaa intohimoani tuon asian parissa. Tämä blogi sitten pitää enemmän sisällään kertomuksia ja ajatuksia muusta elämästäni, kuten talvisesongin vietosta Lapissa ja elämän oivalluksien parista.

Mitä muuta uusi vuosi 2019 pitää sisällään kuin talven Lapissa, lukuharrastuksen henkiinherättämisen ja fiktioon yhä syvemmin uppoutumisen? Siihen toivottavasti liittyy työntekoa, jotta pystyy elättämään itsensä ja maksamaan vuokransa, toivottavasti pääsisin edes kerran tänä vuonna ulkomaille sillä matkakuume on aika polttava ja toivottavasti saan viettää aikaa kaikkien tärkeiden ihmisten ja asioiden parissa. Toivottavasti löytäisin leipomisen innon myös vapaa-ajalle, saisin itseni ulkoilemaan niiden lempiliikkumismuotojeni parissa ja toivottavasti kun tämä vuosi vaihtuu asuntoni olisi muuttunut kaupungin keskustan kerrostaloasunnosta siihen haaveilemaani rivariasuntoon, johon saisi ottaa kissimirrin :) Tääkin kämppä on ihan kiva, mutta ei kuitenkaan se unelmien koti...

Mutta kuten jo aikaisemmassa postauksessa sanoin, en voi tietää mitä tämä vuosi tuo sisällään ja missä tilanteessa olen sen päätyttyä. Toiveita voi tietenkin aina esittää ja niiden eteen voi tehdä töitä, mutta elämästä ei koskaan tiedä mihin se sinut oikein vie...

Kuva: weheartit