Kaamos väistyy!

Arjen pieniä iloja, kun töistä lähtiessä ei ollutkaan ihan pilkkopimeää. Toki ulkona paukkuva -20 asteen pakkanen ei ole ehkä yhtä miellyttävä, mutta onpahan ainakin tekosyy jäädä sohvan nurkkaan Netflixin, kirjan ja tietokoneen äärelle. Huominen vapaapäivä ja päikkärit hieman huonoon aikaan mahdollistaa postailun vielä tähän aikaan illasta.

Rovaniemellä ja Lapissa alkaa siis kaamos väistyä, kun viime viikolla Utsjoellakin nähtiin auringon nousevan. Itsellänihän kaamoksen aika meni töissä asuessa koska joulusesonki ja ne harvat vapaapäivät nukuin tai tein jotain muuta. Päivän aikana ei kyllä kovin paljon päivänvaloa nähnyt, kun aamulla töihin mennessä oli pilkkopimeätä ja neljältä oli samanlainen tilanne, kun lähdin töistä (jos pääsin ajoissa lähtemään). Illat meni sitten neuloessa, Netflixin parissa ja nukkuessa ja ihan vaan olemisessa.

Se onkin ollut yksi asia mikä täällä Rovaniemellä asumisessa ja opintojen päättymisessä on vaatinut totuttelemista. Minulla on vihdoin vapaa-aika! Sekä lukio- että amk-aikoina vapaa-ajalla oli koulujutut stressattavana plus tietenkin kaikki muut härpäkkeet lukoteatteria, nuorisovaltuustoa, tutortoimintaa, opiskelijayhdistystä sekä osa-aikaisia töitä niin paikallislehdellä kuin opiskelijakahviossa unohtamatta. Siksi se aika mikä minulla jäi pelkästään olemiseen, oli harvinaista ja siitä osasi enemmän nauttia.

Nyt olen huomannut, että olen aika riippuvainen päivänvalosta ainakin sen osalta, että saisin itseni lenkille tai ulkoilemaan. Nyt on nimittäin hieman se puoli elämästä jäänyt, sillä aina kun on kämpillä, on pimeätä ja vaikka tuolla olisi katuvalot valaisemassa, on silti vaikea lähteä valoisasta kämpästä pimeyteen. Varsinkin kun syksyllä lenkkiseuran pimeisiinkin iltoihin sai naapurista melko helposti...

Lisäksi poden huonoa omatuntoa sen suhteen, että olen vaan enkä tee mitään järkevää. Siksi olen yrittänyt herättää kirjoittamisharrastusta taas henkiin siinä mielessä, että jos saisi joskus noista lukemattomista tarinan aluista edes yhden valmiiksi. Juuri yksi päivä sanoinkin kaverilleni, että olen valehtelematta aloittanut yli sataa erilaista tarinaa ja saanut valmiiksi vain neljä. Aika huono onnistumissaldo, mutta äh, en jaksa välittää siitä.

Mutta olen minä kuitenkin sentään vähän nauttinut Lapin tunnelmasta töiden ja kaamoksen parissa, sillä yhden vapaapäivän vietin Ranualla ihastellen oikeastaan enemmän maisemia ja näkyvää aurinkoa kuin eläimiä, mutta anyway. Pari viikkoa sitten tädin vierailun yhteydessä kokeilimme lumikenkäilyä ja rakastuin kyllä siihen lajiin! Pitää joskus kyllä mennä uudestaan. Suksetkin on käytetty kerran ladulla, mutta rinteeseen en ole vielä tarennut mennä. Jos nuo pakkaset nyt hieman tuosta lauhtuisi.

Viime viikonloppuna kävin myös Juvalla juhlistamassa vielä kerran valmistumista perheen ja kummien kesken. Kävimme perjantai-iltana myös katsomassa perinteisesti lukioteatterin ja ai, että kun oli jälleen kerran hyvä esitys! Tuli myös tajuttua, että jo neljä vuotta ja produktiota on mennyt ilman että on itse ollut osallistumassa, vaikka aluksi tuntui että elämää ilman lukioteatteria ei olekaan :D

Mutta tällaisia ajatuksia ja kuulumisia täältä pian väistyvän kaamoksen keskeltä! Nyt menen kyttämään Mikko Harjun instagramia, kun hän julkaisee keskiyöllä taas uutta musiikkia! Pakkaspäiviä kaikille!