Matkaan siis lähdin mun seikkailijareppu selässäni (Amsterdamista ostettu kukkareppu, joka mukanani oon seikkaillut ensin Hollannissa, sitten Juva-Seinäjoki välillä ja nyt Lapissa), molemmat sukset ja monot auton takakontissa ja aamutee keep cup mukissa. Kun Radio Suomirock lakkasi kuulumasta, vanha kunnon Irwin Goodman soimaan.
Ekana pysähdyspaikkana oli legendaarinen ja nostalginen Tievatupa, jossa kävin juomassa päivän toisen kupillisen teetä katsellen maisemia, joita en ollut nähnyt kuuteen vuoteen. Kaikki kesien 2013, 2012 ja 2011 jättämät muistot tulvahti mieleen. Tievatupa oli pakollinen pysähtymispaikka sen takia, että viime aikoina elämääni pohtiessani, olen tajunnut että ilman rippileiriä siellä, mä en olisi tässä. Se paikka muutti elämäni ja minut.
Sitten alkoi mietityttää se, että kannattaisiko jäädä yöksi ja huomasin kyltin Suomen Latu Kiilopäästä, jossa oli majoituksen symboli. Paikan nimi Googleen ja tämä kertoi niillä olevan myös hostellihuoneita hotellihuoneiden lisäksi. Sinne siis kysymään vapaata paikkaa ja olikin sopivasti yksi vapaana. Tukikohdaksi sitten valikoitui se ja perjantain hiihtolenkki suuntautui Kakslauttaselle. Illalla saunan, pizzan ja hyvän kirjan jälkeen kävelin päärakennukselta huoneeseeni katsellen tähtitaivasta ja revontulia.
Lauantaipäivä valkeni erittäin kauniina aurinkoisena mutta kylmänä päivänä, mutta kun edellisenä iltana olin päättänyt rinteeseen mennä, sinnehän mentiin. Päällä tosin oli pikkasen liian vähän sillä sen kolmen tunnin aikana jonka rinteessä olin, piti käydä kahdesti lämmittelemässä rinnekahvilassa ja silti olin jäässä kun sukset auton perälle takaisin laitoin. Kauniit maisemat siellä kyllä oli!
Toinen legendaarinen paikka tällä alueella oli tietenkin tavaratalo Kuukkeli, jossa kävin syömässä. Riparilla siitä kaupasta kannettiin bussiin kasa herkkuja, joita sitten omassa huoneessa syötiin aina kun karkinhimo iski. Sitten Toyotan nokka kohti takaisin Rovaniemeä ja arkea. Kämpillä odotti vanhat tiskit ja pyykkivuori...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti