Vuosi 2020 takana

Vaiherikas vuosi 2020 vetelee viimeisiä päiviään ja on aika palata ajassa taaksepäin hetkeksi muistelemaan mitä tämä vuosi piti sisällään ja mitä se opetti meille. Vuosi 2020 oli mulle henkilökohtaisesti tosi rankka, vaikka tässä vuodessa tapahtuikin myös paljon ihania ja kivoja juttuja.

Järjestelin vuoden valokuvia ifolor-kirjaksi ja tajusin, että koronasta huolimatta tänä vuonna juhlittiin. Helmikuussa oli veljentytön ristiäiset sekä kaverin häät. Toukokuussa juhlittiin 90-vuotiasta mummoa ja kesäkuussa saatettiin isotäti haudanlepoon. Syksyllä vielä koronasta huolimatta serkku pääsi ripille. Juhlien vuosi siis.

Kaverin upea hääkakku

Reissut suuntautui Suomeen. Helmikuussa kaverin häiden johdosta nokka suuntasi kohti Etelä-Pohjanmaata ja Seinäjokea. Toukokuussa ekalla kesälomalla lomailtiin tutuissa mökkimaisemissa mutta toisella lomalla heinä-elokuun vaihteessa tutustuttiin Iisalmeen kaverin kanssa. Myös Lappeenrannan ja Imatran seutu oli kohteena tänä vuonna. Ensin kesällä kaverin luokse Lappeenrantaan ja syksyllä äitin kanssa Imatralle (kun ei Ahvenanmaalle päästykään). Syksyllä käväisin vielä Kolilla hakemassa energiaa ja mielenrauhaa.

Kolilta

Hyvin vähäkeikkainen vuosi oli, mutta niinhän se oli kaikilla. Kevättalvella ehdin käydä isän kanssa Suvi Teräsniskan konsertissa ja sitten muuten ollaankin kuunneltu striimi-keikkoja ja kulutettu suoratoistapalveluita.

Suvi Teräsniska Ihmisen Poika

Vapaa-ajalla löysin liikkumisen riemun ja rentoutumisen käsitöiden parista. Kesällä kokeilin ekaa kertaa suppailemista ja ensi kesänä on pakko päästä uudelleen. Käsitöiden parissa vierähti useampi tovi ja vuoden saldona on seuraavat tuotteet: lapaset, säärystimet, tuubihuivi, pipo, lapsen torkkupeitto, kahdet villasukat, kaksi kaulahuivia ja villapaita. Aika hyvin siis.

Mun ihkaeka itse tekemä villapaita :)

Vuosi 2020 opetti mulle vetämään rajoja, ja että niiden vetämisestä ei tarvitse potea huonoa omatuntoa. Se opetti mulle, että mä selviän vaikka en aina jaksakaan. Ja aina ei tarvitse jaksaa. Se opetti mulle, että mitään ei kannata ottaa itsestäänselvyytenä, ei edes kaupassa käyntiä. Se opetti mulle elämään yhä enemmän hetkessä ja jättämään suunnittelemisen. Tänä vuonna lähes jokainen suunnitelmani nimittäin kaatui... Se opetti jälleen kerran arvostamaan sitä kaikkea mitä elämässäni on ja lähipiirin merkitystä elämässäni.

Vuosi 2020 oli kaikesta huolimatta siis hyvä. Äärimmäisen raskas mutta eihän se ole synonyymi huonolle. Kiitollisin mielin suuntaan seuraavaan vuoteen ja toivon parempaa uutta vuotta ja varsinkin terveyttä ihan jokaislle! Hyvää uutta vuotta 2021 siis!