Miten se tapahtuu? Miten mieltä sitten hoidetaan? En ole mielenterveyden asiantuntija, mutta olen käynyt juttelemassa useammalle tämän alan ammattilaiselle ja tiedän, että siihen ei ole yhtä ainoata tapaa. Täytyy tehdä niitä asioita, jotka on sulle mielekkäitä. Asioita, jotka saa sut unohtamaan hetkeksi oman elämäsi möröt, huolet, ahdistukset, stressit tai mikä ikinä sitä sun mielen hyvinvointia silloin syö. Mutta näiden lisäksi myös puhua ja hakea apua, jos siltä tuntuu.
Omasta kokemuksestani on kuitenkin huomautettava, että vaikka ajattelisit että teet jotain mielekästä mikä helpottaa mieltäsi jaksamaan, voi siinä olla myös kaksi kääntöpuolta (toki ehkä useampiakin, mutta kirjoitan tätä tekstiä nyt täysin subjektiivisesti): ylisuorittaminen ja eskapismi.
Oletan, että ylisuorittaminen ei ole terminä tuntematon, mutta eskapismi saattaa olla. Eskapismi tarkoittaa siis pakoa todellisuudesta ja, vaikka se voi olla hetkellisesti hyvä asia esimerkiksi jonkun ikävän tunteen käsittelemisessä, pitkän aikavälin keinona se ei ole hyvä. Varsinkin jos et käsittele asioita muuten millään tavalla, vaan pakenet aina todellisuutta johonkin muualle. Eskapismin muotoja on monia, mutta minulla se on näkynyt uppoutumisena sarjoihin, leffoihin ja kirjoihin ja oikeastaan varsinkin sarjoihin.
En siis tarkoita, etteikö olisi hyvä juttu, että löydät jonkun kirjasarjan, jonka kirjat luet kymmeneen kertaan tai sarjan, jonka yhden kauden katsot yhden illan aikana tai leffan johon turvaudut joka kerta. Tärkeää on vain, että niistä nauttii eikä se ole vain keino vältellä käsiteltäviä asioita, jotka tulisi jollain tavalla käsitellä.
Rivien välistä on hankala lukea, joten sanon nyt suoraan mitä tarkoitin parilla viimeisellä kappaleella. Olen kokenut elämässäni paljon asioita, jotka ovat horjuttanut mielenterveyttäni, mutta en ole läheskään aina osannut käsitellä niitä oikein vaan olen joko alkanut suorittamaan minulle mielekästä asiaa tai sitten paennut kaikkea rakkaisiin fiktiivisiin todellisuuksiin. Nimittäin jossain vaiheessa huomaa, että ei tämä riitäkään ja mieli ei voikaan hyvin.
Avautumatta sen enempää mitä kaikkea elämässäni on tapahtunut ja mitä kaikkia ikäviä tunteita ja tilanteita olen kohdannut, ongelmieni ydin on minä; tyttö, jonka peili oli - tai ehkä on vieläkin - rikki. Yksinkertaisesti siis koen, että en riitä itselleni.
Tein ennen kuin aloin kirjoittamaan tätä postausta, iltasanomien suorittaja-testin kolmen vuoden takaa ja sen tuloksissa oli eroteltu erilaisia suorittaja-tyyppejä ja niistä kaksi osui ja upposi. Ajattelinkin jakaa ne vielä teille tähän tekstiin, jotta pystyn hieman avaamaan mieltäni ilman että kirjoittaisin jotain niin henkilökohtaista, että katuisin aiheesta kirjoittamista blogissani.
Kaikki heti valmiiksi -suorittaja
Keskeneräisyys ahdistaa sinua, ja jos jotain ei voi tehdä juuri nyt, tulee se hoitaa mahdollisimman pian. Jos projektin päättyessä ei ole uutta valmiina odottaessa, olo on tyhjä. Mitä sitten?
Jos tunnistat itsesi, yritä opetella jättämään asioita myöhemmäksi ja jakamaan vastuuta muiden kanssa. Kasvata kärsivällisyyttäsi: kaikkea ei tarvitse hoitaa juuri tänään.
Sokea omille saavutuksilleen -suorittaja
Olet saavuttanut elämässäsi - niin urallasi kuin yksityiselämässä - vaikka mitä, mutta näet kuitenkin vain kaiken sen, mitä sinulta puuttuu tai mitä et ole ehtinyt saavuttaa.
Jos tunnistat itsesi, yritä palauttaa huomiosi onnistumisiisi ja kaikkeen, mitä olet tehnyt. Ole rohkeasti ylpeä itsestäsi!
Mutta jotta voin itse käydä tyytyväisenä nukkumaan eikä teille lukijoille herää huoli minusta, asiat on järjestymässä, apua on saatu ja saadaan jatkossakin <3 Loppuun vielä ystävällinen muistutus meille kaikille:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti