Sydämeeni joulun teen

Tänä vuonna tunnelmallisesta ja jouluisesta työpaikasta huolimatta mulla on ollut välillä joulumieli hukassa. Kirjoitin aiheesta facebook-sivuillenikin julkaisun, jossa pohdin asiaa. Tämä johtuu tai johtui siitä, että tämän vuoden joulu on ensimmäinen joulu, jonka vietän yksin. Kolme viimeistä joulua opintojeni parissa olen viimeistään tänä päivänä palannut kotiin joulun viettoon. Tällä kertaa en tee niin, sillä työni pitävät minut aika tiukasti kiinni Rovaniemellä.

Onneksi joulumieltä sain hieman viikolla kun näin vanhempiani valmistujaisten merkeissä, joten pahin koti-ikävä talttui siinä. Lisäksi pari kaveria ja sukulaista on ilahduttanut minua joulukortilla ja tänään ostetun joulukuusen alla on kaksi pakettia odottamassa jouluaattoa. Ja tietenkin kotiin pitää aattona soittaa ehkä jopa skypepuhelu, niin meneehän tää joulu näinkin. Varsinkin kun töissä on niin kiireiset päivät tulossa, että ihan hyvä vaan rauhoittua kämpillä sen jälkeen.

Vaikka olen töissä Joulupukin pajakylässä Napapiirillä, jossa on ihan älyttömän komeita jouluvaloja ympäri tiluksia ja meidänkin ravintolan sisällä on kaksi joulukuusta ja joulukoristeita, olen tänä vuonna huomannut että ei ne pelkästään pysty tuomaan minulle joulumieltä. Toki joulukortteja askarrellessa ja kirjoittaessa sekä joululahjoja paketoidessa tavoitin joulumielen samoin kuin Kauneimmissa joululauluissa mutta ne olivat hetkellisiä tunteita.

Nyt kun olen saanut tehtyä joulusiivouksen, laittanut isomummolta saadut joulukoristeet (seimitaulu ja enkeli) sekä muut koristeet paikoilleen, ostanut ja koristellut joulukuusen ja kaapissa odottaa ainekset jouluateriaani (riisipuuroon, porkkanalaatikkoon ja italiansalaattiiin), on joulumieli saapunut minulle. Mutta sitä nakertaa ikävä ja se, ettei saa olla läheisten luona toteuttamassa niitä vuosittaisia jouluperinteitä.

Sillä sitä joulu on minulle. Se on yhdessäoloa perheen ja läheisten kanssa.Se on sukulaisten luona vierailua ennen joulua ja kuulumisten vaihtamista. Se on glögihetkiä vanhempieni kanssa ja salaisia pukin hommia. Se on isän tuoman joulukuusen koristelemista aattona, joulurauhan julistuksen katsomista ja sen jälkeen joulupuuron syömistä. Se on hautausmaalla käyntejä ja jouluaterian kattamista perheelle. Se on jouluruoan syömistä yhdessä ja sen jälkeen lahjojen avaamista. Se on yhdessäoloa ja perinteitä.

Mutta olisinko tajunnut tätä, jos en olisi lähtenyt tänne? Eläisinkö koko loppuelämäni ajatuksella, että joulumieli tulee vasta silloin kun on kuusi tuvassa, herkullisimmat jouluruoat naaman edessä ja komeimmat jouluvalot ikkunoissa? Saattaisin elää, joten tämäkin kokemus elämässäni on kaikesta huolimatta positiivinen. Ja voihan olla että elämääni mahtuu vielä monta monta yksin vietettyä joulua, mutta aina kaikista kokemuksista ensimmäisen muistaa ja kokee voimakkaimmin. Siksi tällainen pohdiskelu aiheesta. Mutta nyt toivotan kaikille hyvää joulua! <3

Mullakin on joulu täällä kämpillä :)