Samat kolme piirettä näkyy myös muualla elämässäni. Suunnittelijan rooli elämässäni näkyy muun muassa siinä, että muistivihkoistani löytyy monia to do -listoja. Ilman niitä en olisi varmaan muistanut puoliakaan niistä kaikista asioista mitä aioin illalla nukkumaan mennessäni tehdä seuraavana päivänä. Jokaisella ulkomaanreissulla ja jokaisessa elämänvaiheessani minulla on lista niistä kohteista ja asioista, jotka minun pitää tehdä tai nähdä, jotta voisin sanoa ottaneeni kaiken irti siitä ajasta. Suunnittelen eteenpäin jopa omaa tulevaisuuttani, mikä on aiheuttanut ja tulee varmaan vielä aiheuttamaan, minulle lisää stressiä.
Unelmointi on elämäntapani. Kaikki tähän astiset elämänpäätökset olen tehnyt unelmieni perusteella. Ensimmäinen unelmani, jonka muistan tapahtui noin 10-vuotiaana, kun kävin vanhempieni kanssa katsomassa lukioteatterin. Tämän jälkeen aloin haaveilla lukioon menosta ja lukioteatteriin pääsystä. Haave opiskelijaelämästä ja korkeakouluopiskelijan haalareista vei ammattikorkeakouluun, unelma ulkomailla opiskelemisesta Alankomaihin ja asumisesta Lapissa Rovaniemelle.
Olen fanityttö, myönnän sen. Muutama viikko sitten kirjoitin teille postauksen Rakkaudesta fiktioon, jossa kerroin fiktion ja siihen paneutumisen olevan muutakin kuin ajanviete. Mutta uppoutuminen ja 100 prosenttia itsestäni antaminen ei jää ainoastaan fanitytön elämäntapaani. Mitä tahansa teinkin, teen sen niin hyvin kuin pystyn ja uppoudun siihen tekemiseen. Askartelin tämän vuoden joulukortit yhden illan aikana, neuloin pipon joululahjaksi lähes yhdessä päivässä ja jokaisena päivänä töissä tai koulussa olen antanut kaiken itsestäni sinne. Siksi olenkin aina ollut jokaisen työpäivän ja koulupäivän jälkeen aivan poikki ja halunnut rojahtaa vain sohvalle.
Mutta nämä kaikki piirteet itsessäni tekee minusta juuri minut. Vaikka on hieman stressaavaa, että kannan huolta siitä toteutuuko unelmani, silti en voisi elää ilman unelmiani. En osaisi päättää varmaan mitään ilman, että sitä ohjaisi jokin haave. Vaikka on hieman ennenaikaista suunnitella mielessään jo ensi kesää, koska Kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee, en voi sille mitään, että se tuo minulle jonkinasteisen rauhan, kun edes jotain on suunniteltuna. Ja vaikka olisi ehkä helpompi joskus mennä puoliteholla vaikka sen televisiosarjan suhteen, jotta jaksaa antaa sitten seuraavana päivän kaiken itsestään töissä, olisi sääli että niin hieno tarina jäisi ymmärtämättä ja tajuamatta. Niinpä jatkankin tällä tavalla
elämistä, koska se tekee minut onnelliseksi <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti