NOLLA ja abiristeily

Oi joi, mitkä päivät! Oli siis törkeen huikeat penkkarit ja abiristeily. Meillä oli abishowssa yllätysvieras nimittäin Kaj Kunnas. Meillä on ollut abien kesken noin vuoden verran oma wa-ryhmä, jonka nimi on Kajn korvat (on vaihtunut nollakorvista myrskykorviin) ja saatiin joskus idea, että olisi siistiä, jos itse Kaj pääsisi meidän penkkareihin ja niihän me saatiin siihen yhteys ja se meille Juvalle.

Penkkareissa olin sitten Captain Jack Sparrow Pirates of Caribbeanista. Muita pukuja oli muun muassa Lumikki, nunnat, leppäkerttu, ninja, herne sekä monia monia muita. Mun mielestä jokaisella oli ihan huikeat asut ja kaikkiin oli paneuduttu.

Jotenkin on vieläkin ihan jännä ajatella, että se kaikki on ohi. Että mä olen huutanut siihen keskusradioon nollaa. Sotkenut kakkosten ja ykkösten naamat huulipunalla. Juossut koulun käytävillä huutaen nollaa ja heitellen karkkia. Juossut rekkaan ja huutanut siellä tahtoo pois. Että mä olen kokenut penkkarit ja nyt se on ohi.

Perjantaina lähettiin sitten abiristeilylle ja olihan se ihan mahtava reissu. Laivan buffet-pöydässä oli taivaalliset herkut ja meillä oli hauskat ruokapöytäkeskustelut meidän valvojien kanssa. Tanssilattialla oli mukava reivata ja Elastinen eturivistä on aina jees. Lisäksi illalla kun sattumalta tapaa Ilta-auringon kosketinsoittajan Antin ja tanssii sen ja muutaman muun kanssa aamu puol viiteen asti, voi ehkä todeta että risteily oli aika unohtumaton.

Upeat päivät on ollut siis ja nyt on sitten aika aloittaa lukuloma! Ja hyvinhän se alkaa flunssan kourissa :D

Yhteenvetoa lukiosta :)

Moikka! Kaksi esitystä jo takana ja on hyvin mennyt, varsinkin perjantain ensi-ilta meni hyvin! :) Koska lukio alkaa oikeesti vedellä viimeisiään (mulla on 8 perus koulupäivää jäljellä...), niin voisin vähän palautella mieleen mitä kaikkea tuon kahden ja puolen vuoden aikana on koettu ja nähty.

Ekana vuonna kaikki oli ihmeellistä ja oli jotenkin hassua ajatella nyt olevan siellä lukiossa (jos totta puhutaan, en meinaa tajuta sitä vieläkään :D). Silloin olin ensimmäistä kertaa mukana lukioteatterissa ja produktio oli silloin Unelma onnesta ja Apila-pikkutytön roolissa olin. Lukion ekana vuonna oli myös mahtava yökoulu, jossa oli julkkisteema ja olin silloin Harry Potter. Lisäksi ekan vuoden keväällä Saksan ystävyyskoulusta tuli opiskelijoita vierailemaan ja minäkin majoitin yhden saksalaisen tytön.

Lukion eka vuosi oli kasvamisen vuosi. Silloin opin mihin pystyn yksinäni. Koulu vaati hirveesti, koska ei tiennyt miten paljon piti mihinkin panostaa, ja tehdä. Lukioteatterissa opin yhteistyön voimakkuudesta ja kärsivällisemmäksi. Yökoulussa opin miten mahtava meidän lukio on ja saksalaisten vierailusta sai rohkeutta tutustua ihmisiin, joiden kanssa ei ole yhteistä äidinkieltä.

Tokana vuonna koitti vastavierailu Saksaan, meidän vanhojen tansseista riitely muiden vuosikurssilaisten kanssa sekä kaikesta huolimatta ihana Wanhojen päivä. Lisäksi taas mukana lukioteatterissa ja Virgon yhteishenki vieläkin mielessäni.

Toinen vuosi lukiossa opetti sekin kasvamaan, Riita vanhojen tansseista sai mut huomaamaan sekä itessäni että muissa, että miten yhdestä päivästä voi tulla sulle pakkomielle. Saksan matka opetti mulle saksalaisten arki- ja perhekulttuuri ja lukioteatteri taas sitä yhteistyötä ja näyttelijän taitoja myös.

Kolmantena vuonna oli syksyn kirjoitusten aika ja loppurutistuksen aika (tosin sitä rutistusta ei ole vielä tullut :D). Lisäksi penkkareiden järjestelyä esim. abivideon kuvailua sekä muita abijuttuja. Lukioteatterissakin vika vuosi menossa eli tuo meneillään oleva Pelkäätkö?-produktio. Ja nyt vielä kevään kirjoituksiin lukemista ja sellaista.

Alan toistaa itseäni, kun totean, että kolmas vuosikin lukiossa opetti mua. Tällä kertaa se opetti mulle miten paljon mä tuun kaipaa Juvan lukiota ja sen ihmisiä, nyt kun se kohta on ohi. Se opetti mulle, että miten paljon mä koin ja näin täällä. Ja tietenkin miten paljon yleissivistäviä asioita mä opin eri kursseilla, joita kävin. Ja pakko vielä sanoo, että tänä vuonna lukioteatteri opetti mua heittäytymään!

Mun lukio-aika on ollut kyllä erittäin mukavaa aikaa ja olen nauttinut suunnattomasti olostani Juvan lukiossa, ja vaikka toisaalta haluan jo vaihtaa maisemaa, haluan vielä nauttia näistä viimeisistä hetkistä täällä :) Tuun niin kaipaamaan tänne takaisin, vaikka elämä olisi muualla yhtä ihanaa ja ellei ihanampaakin :)

Tervetuloa vuosi 2015!

Tänään lukioteatterin harkkojen loppupalautteen aikana tajusin, että en ole päivittänyt blogia tänä vuonna vielä kertaakaan. Ja nyt tulin sitten korjaamaan tän vääryyden! Edellisestä vuodesta kirjoittelinkin jo yhteenvetoa, mutta ajattelin että tää postaus vois kertoo mun edessä olevasta vuodesta. Muutosten vuodesta, jos sanotaan niin.

Nyt tammikuussa on lukioteatterin loppurutistuksen vuoro ja melkein joka iltahan me siellä koululla ollaan oltu harjoittelemassa. Viikko ja yks päivä ensi-iltaan, huijui kun se tulee nopeasti! Meillä on viikonloppuna maskiharkat taas, niin yritän ottaa siellä kuvia ja sitten postailla siitä prokkiksesta sitten.

Helmikuussa koulu loppuu ja penkkarit koittaa! Mulla on ollut penkkaripuku vissiin puoltoista kuukautta valmiina kaapissa, mutta nyt meinaa tulla paniikki, kun tilasin liian ison koon, enkä tajunnut vaihtaa kun aattelin että ei se haittaa. Mutta nyt tajusin että se ei ookaan ihan hyvä.. No katotaan äidin kaa että miten se fiksaillaan. Vielä en paljasta mikä oon, saatte odottaa vielä! Ja ainiin abiristeilykin vielä...

Ja sittenhän se on kirjoitukset edessä. Äikkä, ruotsi, matikka ja saksahan se olis kirjoitettava ja mua alkaa ehkä pikkasen huolestuttaa. Kyllä mä ne kokeet läpi pääsen, ei se huoleta, mutta kun haluisin niistä tiettyjä arvosanoja varsinkin ruotsissa ja äikässä. Olishan se saksastakin saada ihan ok, matikan tiedänkin että mihinkään korkeisiin arvosanoihin ei aivot riitä.

Kirjoitusten jälkeen ollaan suunniteltu kavereiden kaa Ylläksen reissua. Vähän huilataan ja rentoudutaan rankan kevään jälken. Ootan kyllä tota matkaa innolla, sillä Lapissa on niin ihanaa ja vielä kun lähetään hyvässä porukassa, niin ai että kun tulee varmasti mukava reissu!

Kesän alussa olis nyt todennäköisesti edessä ylioppilasjuhlat, joita oon jo alkanut suunnitella. Vähän pari juttuu niissä juhlissa mua mietityttää, enkä oikein tiedä mitä teen niiden asioiden suhteen, mutta onneksi on vielä aikaa.

Sitten on kesä. Kesätyöt ja pieniä reissuja ehkäpä. 19-vuotissynttärit ja Juva rokkaa. Muuta en osaa vielä kesän varalla sanoa. Sen näkee sitten mitä kaikkea tapahtuu. Kesän jälkeen se olis sitten syksy ja jos kaikki menee hyvin, niin muuto Seinäjoelle. Haen sinne AMK:hon Restonomiksi lukemaan. Jännittää pirusti jo nyt, mutta turha ehkä vielä sitä jännittää ja murehtia.

Enempää en osaa tästä vuodesta sanoa. Varmat tapahtumat vuodessani päättyvät heinäkuulle ja siitä alkaa sitten toistaiseksi vielä tuntematon. Se on samalla kiehtovaa ja ihanaa, mutta samalla hyvin karmivaa ja pelottavaa. Mutta näihin mietteisiin päätän tällä kertaa postaukseni ja suuntaan lämpimään suihkuun. Moi moi!

Penkkareita ja wanhoja

Toisin sanoen kaksi nöyryytyspäivää minulla :D no ei nyt kuitenkaan, oli mulla hauskaa :) Siis torstaina oli penkkarit ja meidän ykkösten sekä kakkosten naamat sotkettiin, meidät sidottiin yhteen ja kiersimme koulun ympäri laulaen elefanttimarssia. Lisäksi meidän naamoihin suihkittiin vettä suihkupulloilla ja jouduimme syömään seisaltaan, kyykyssä tai lattialla miten halusi:D

Kaheltatoista abit aloittivat karkkien heittämisen ja keskusradioon ihan kunnolla nollan huutamisen. Kaikilla oli oikein kivat asut ja rupesin itsekin miettimään, mikä olen sitten kahden vuoden päästä :D mutta siis asuja oli mm. Pikku Myy, Paavo Pesusieni, Plankton, Viikinki, Superman, Obelix, Väiski Vemmelsääri, Tipi yms.

Hei hei abit!

Eilen sitten oli wanhojen päivä ja ai, että miten kauniita ne kakkoset oli :) Tanssit oli hienoja ja puvut tietysti, oikein sokaistuin kuin näin ne. Yhteislaulujen aikana mun iho meni kananlihalle. Wanhat lauloivat siis Listen to you heart ja Nuoruus on seikkailu :) Vuoden päästä minäkin olen siellä, toivottavasti;)

Tanssin jälkeen me ykköset jäätiin sitten sinne auditorioon ja wanhat poimi meitä sieltä orjikseen ja stailasivat meidät uuteen uskoon. Miä sain hienon vauvanhatun, jätesäkin, tutin ja kyltin kaulaan kenen orja olen. Naamaanikin hieman sotkettiin, mutta ei onneksi paljon verrattuna muihin :) Niissä vaatteissa sitten kuljettiin koko loppupäivä :D

Mutta oli oikeasti kivat kaksi päivää ja oi, mä odotan jo sitä, että saan olla itse prinsessa ja huutaa keskusradioon NOLLA! No, sitä odotellessa!

Kultainen ystävyys

Hei! Tänään on ystävänpäivä, joten oikein ihanaa ystävänpäivää teille kaikille lukijani! Ystävänpäiväni on ollut erikoinen ja ei-erikoinen. Erikoisen siitä tekee, että penkkarit oli samana päivänä ja ei-erikoisen taas, että tänään ei ole tapahtunut mitään muuta erikoista.

Mutta, jotta tää ei taas kuulostaa  ihan tyhmälle (tajusin, että viime vuonnakaan mun ystävänpäivä ei ollut erikoinen) aion kirjoittaa teille ystävyydestä. Tää on siis mun äikän ykköskurssin essee ja siitä tuli omasta mielestäni ihan ookoo numero, niin aattelin, että jos vaikka tähän yhteyteen tämän kirjoittaisin uudelleen.

Eräässä Facebook-yhteisössä sanotaan : "Ystävyys ei ole yksi iso asia. Se on miljoona pientä asiaa." Se saattaa kuulostaa mainoslauseelta tai kliseeltä, mutta se on totta. Ystävyys koostuu monesta pienestä ja huomaamattomasta asiasta. "Ystävänpäivä on joka päivä" on myös hyvin kulunut ilmaisu, mutta sekin pitää paikkansa. Ystäviä pitää huomioida muulloinkin kuin yhtenä päivänä vuodesta.

Minulle ystävyys merkitsee toisesta välittämistä ja huolenpitoa. Toisen tunteet otetaan huomioon ja häntä lohdutetaan ja piristetään. Ystävästä huolehditaan silloin, kun tämä on heikoimmillaan. Jos ystävän poikakaveri on jättänyt tämän tai hänen läheisensä on kuollut, ystävän velvollisuus on auttaa ja huolehtia hänestä. Jos hän haluaa puhua, puhukaa. Jos hän haluaa itkeä, tarjoa olkapäätäsi. Sitä ystävyys on.

Ystävyys on myös salaisuuksien jakamista ja luottamusta. Ystävälle tunnustetaan sielun syvimmät salaisuudet ja ystävä pitää ne omana tietonaan. Jos ystävälle kerrotaan jokin tärkeä asia eikä sanota: "Ethän kerro kenellekään", hänellä ei ole oikeutta kertoa asiaa eteenpäin. Mielestäni luottamus on sanomattakin selvä juttu, eikä sitä ystävyyden syvetessä tarvitse joka kerta mainita.

Ystävien pitää osata olla oikealla tavalla rehellisiä. Jos ystävä on tehnyt mielestäsi väärin, se tulee sanoa hänelle kohteliaasti. Jos ystävällä on mielestäsi ruma paita, älä sano hänelle siitä. Jos ystävä kysyy rehellistä mielipidettä poikasotkuihin, vastaa rehellisesti. Toisen ihmisen on vaikea sanoa, mitä on oikeanlainen rehellisyys ja missä tilanteessa, vaan jokainen päättää sen sydämessään.

Ystävyyteen kuuluu myös hauskanpitoa ja naurua. Ystävien pitää osata pitää hauskaa yhdessä. Hauskoista hetkistä syntyy ihania muistoja ja kokemuksia, joita on ihana muistella myöhemmin. Aika kultaa muistot, kuten vanha sanonta kuuluu.

Ystävyys siis merkitsee minulle paljon ja siihen kuuluu monia tärkeitä asioita. Silti etenkin minulla on eri tilanteisiin eri ystävät. Joidenkin ystävien kanssa pidän hauskaa ja joidenki kanssa puhun pojista ja murheista. Tärkeintä on kuitenkin se, että minulla on ystäviä.

Siinä siis mun näkemys ystävyydestä, nyt mä meen tekee jotain joko järkevää tai ei-järkevää, mut viikonloppuna saatte penkkari ja wanhojen päivä tunnelmia! :) IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ VIELÄ KAIKILLE!